31. toukokuuta 2011

HAJATUUMAILUJA

Tänään piti lähtemämme kaupungille,mutta jää,kun miehen nenä on punainen ja hän saa yskänpuuskia.Parempi katsoa kuin katua.Meinaan että huomiseen tai vallan perjantaihin asti.Lääkäri soitti ja kertoi postetun korvantauspatin olleen vaarattoman talijutun.Eikä ihonalainen poskipattikaan ultrassa ilmaantunut muuksi kuin sen hetkiseksi suurentuneeksi rauhaseksi flunssatilan jälkeen.Niin että sen puoleen kaikki hyvin.Rauhasilla on kuulemma tapana pullahtaa aika-ajoin suuremmiksi ja niin pitääkin,sanoi tohtori,varsinkin nuhataudin seuraamuksena.

Maailmanmatkaajaystäväni soitti eilen ja kertoi pysyttelevänsä tanakasti miehensä kanssa kotimaan kamaralla ja nauttivansa kesäheinän kasvun katselemisesta omalla pihallaan.Odottelee luvattuja helteitä.Hän kun viihtyy vaikka minkämoisessa paahteessa.Ihan kuin kärpäset.Peruja kaiketi syvässä Afrikassa asumisesta.Minä taas jo puhaltelen pölyjä tuulettimien päältä asetellakseni niitä kohtapuoliin kaikkiin huoneisiin huolehtimaan edes jonkinlaisesta elämisen mahdollisuudesta kuumallakin.Kauhulla ajattelen ihoon takertuvia vaatteita.Meikki ei pysy,kasvot kiiltävät ja pyörätuolin lykkiminen ulkona on kuin tervan juontia.Katse etsii koko ajan jotain varjoa,jossa voisi hetken levähtää.No,ei ehkä ihan tänään vielä ainakaan täällä rannikolla ajankohtaista.

Olen viimeaikoina öisin kuunnellut Tuomas Marjamäen äänikirjaa Naurattajat,suomalaisen komiikan tekijät 2007-1907.Vielä elossa olevia kuin myös edesmenneitä ammattimaisia hauskuuden tuojia.Olen teatteriväkiystäviltäni kuullut jo vuosia sitten,ettei mikään ole niin vaikeaa kuin komiikan tekeminen.Senkin olen tiennyt,mikä vielä Marjamäen kirjassa vahvistettiin,että moni komediantekijä tai muu ammatikseen naurattaja on mitä vakavin,melkein synkkä,privaattielämässään.

Jotkut heistä ovat kiusaantuneita,ymmärrettävästi,kun ollessaan esimerkiksi ravintolassa syömässä viereen seilaa ihmisiä vaatimaan olemaan hauska.Moni näistä julkisnaurattajista on aikoinaan vastannut ymmärrettävästi ärsyyntyneen kiukkuisestikin myötälaitaisessa seisoville vaatijoille kuten esimerkiksi Pertti Pasanen ja Hannes Häyrinen ovat antaneet sanaisen säilänsä heilua.Pasasta tapasin joskus golfpiireissä eikä hänkään silloin ollut muita hauskempi.Sitä paitsi golfin pelaaja ottaa jopa tauoilla pelinsä hyvin vakavasti.Siinä on kysymyksessä elämä tai kuolema.Häyrinen oli aina muille paitsi läheisilleen vihainen herra yksityiselämässään.Hänenkin hauskana olemisen kiintiönsä täyttynyt jo näyttelijätyön alkuaikoina.

Me vain odotamme,että nämä kaikki kansan rakastamat iki-ilakoijat viihdyttävät meitä myös työnsä ulkopuolella.Laulajienkin pitäisi laulaen kulkea päivät pääksytyksin,soittajien kanniskella instrumenttejaan ja soittaa,stand up-koomikoiden laukoa vitsejä vaikka ostoksilla ollessaan ja hilpeyden ammatikseen muulla lailla ottaneiden olla kaiken aikaa meille viihdykkeenä missä sitten kulkenevatkin.Minunkin Sirkka-ystäväni Tampereella kerran ollessamme lounaalla,näki naapuripöydässä laulaja Matti "Fredi" Siitosen. Sirkka huikkaamaan "laula,Fredi,laula!" Potkin Sirkan jalkaa pöydän alla ja miineilin sen kuin kerkisin. Eikös mitä,Fredi päästi laulun alun ilmoille.Sirkka kiitti ja me taputimme molemmat.Näin siis kumminkin joskus.

Me ihmiset emme aina erota tarua ja totta.Siitäkin kuulee,kuinka omistaudumme niin jollekin televisosarjalle,että siinä esiintyvä näyttelijä on meille vastaan tullessaan sarjassa oleva henkilö.Tervehdimme kuin vanhaa tuttavaa.Voimme myös väläytellä vaivojamme,jos henkilö on sarjassa lääkäri tai kysymme juridisia neuvoja,jos hän on lakimies roolissaan. No,he ovat tottuneet tähän,mutta tämmöinen tungettelu ei kaikkia tietenkään miellytä.Mutta miten ihmeessä me eläydymme joihinkin tv-sarjoihin niin,että alitajunta pettää? Onko se merkki hyvästä näyttelijätyöstä vai jostain muusta? Epäilen jälkimmäistä.

Mitenkähän nyt tänään hyödyntäisi järkevällä tavalla tämän sisälläolon,kun en vie miestä mihinkään? Maailmanmatkaajaystäväni kertoi pesseensä suuren talonsa kaikki ikkunat! Minä katselin paksua sumua pihalla,kunnes huomasin näyn johtuvan ikkunalasieni kunnosta. Saakohan vielä kotitalousvähennystä,kun teettää työt ulkopuolisilla? Puolustaudun silläkin,että olen huomattavasti vanhempi maailmanmatkaajaystävääni ja ikkunanpesutaidotkin ovat vähän sitä sun tätä.Ei enää,kuulemma,käytetä sanomalehtiäkään kuivaamiseen! On minulla vempaimia,on! Semmoisiakin,joita ei ole kokeiltu.Myyjä kertoi että "helppoa" ja näytti kuvaa laatikon kyljessä.Siinä hymysuin oleva nainen vetelee koneella ikkunat putipuhtaaksi.Hymy ei hyydy missään kohdin kuvasarjaa.Ei viiruja ikkunoissa.Ostin koneen.

Tämmöistä tänään kesäkuun aattona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti