10. toukokuuta 2011

PETER MAYLEN MUKANA

Eilen illalla katselin brittikirjailija Peter Maylen kirjaan pohjautuvan elokuvan A Good Year- mainio vuosi. Olen lukenut useita Maylen kirjoja,elänyt hänen mukanaan Ranskassa kirjojensa sivuilla.Provencessa,jonne mies ja minä haaveilimme oman kotimmekin rakentaa.Silloin joskus.Se jäi,mutta toki kävimme Provencessa.Eteläinen Ranska kävi myös tutuksi Maylen kertomana ja nyt eilisen elokuvan myötä.Elokuva ei antanut ehkä sitä kuvaa minulle,mitä kirja teki.Russel Crowen Max Skinner oli minusta etäinen ja ehkä hiukan viileähkö tyyppi.Kun taas Peter Mayle lämmin ja empaattinen,jonka Provencen ajan alkua elokuvassa kerrottiin.Väljä omaelämäkerrallinen kuvaus.

Edessäni parastaikaa on yksi Maylen kirja French Lessons (2001),kääntäjä Raija Viitanen antanut meille suomalaisille nimeksi Bon appétit,herkuttelua ja hyvää elämää Ranskassa.Tämän teoksen mukana pääsin minäkin herkuttelemaan ranskalaiseen aitoon tapaan niin gourmet-aterioiden ja arkisten pataruokien parissa kuin Provencen iki-ihanien maisemien lumoissa.

Netin mukaan Peter Mayle yhä elää Provencessa Lourmarinin pikkukylässä viiniviljelysten keskellä mantelipuitten katveessa,oliivipuiden varjoissa.Toinenkin kirjailija on saanut inspiraationsa samassa kapeakujaisessa kylässä,Albert Camus.Provence on ollut monelle muullekin innoittajana,niin tavallisille ihmisille kuin hiukan kuuluisimmellekin,myös meille suomalaisille,joista jotkut ovat sinne muuttaneet,ihastuneet ja viihtyneet.

Mekin ihastuimme rantakävelyllämme eilen päivällä.Luoksemme lipui vanha ystävämme valkoinen joutsen.Luoja,mitenkä se on ylväs lintu! Kauempana valkoposkihanhet olivat kuin rosvojoukko nahisteluineen.Joutsenemme ei luonut katsettakaan hanhien metelöinnin suuntaan.Se painoi pitkän kaulansa veden alle etsien itselleen ateriaa rauhallisin elein veden juuri ja juuri hiukan väreillessä sen liikkeitten mukaan.Se viipyi lähellämme tovin lähtien sitten rantaviivaa pitkin pois näkyvistämme.Katselin mieli nöyränä yhden kauneimman lintumme kulkua kirkkaassa auringonpaisteessa tänä toukokuisena päivänä.

Eilen ehdimme muutakin.Vein vastapäisen talon isännöitsijälle monen tämän talon asukkaan allekirjoittaman vastalauseen siitä,että yhä englanninkieliset kissanomistajat naapuritalosta ulkoiluttavat eläintään taloyhtiömme nurmikoilla.Nyt luvattiin tarkentaa sääntöä talon rappukäytävien ilmoitustauluille.Aikaisempi säännöntarkistus koski lasten leikkialuetta ja nyt se pitää sitten ulottaa koko alueellemme.On varsin epäkorrektia tuoda toisten yksityisalueelle jokin kotieläin tarpeilleen.Eikö näillä ihmisillä ole laisinkaan talonpoikaisjärkeä,jos hyvät tavat ovat unohduksissa? Eivätkö he ole huomanneet,että kukaan ei ulkoiluta mitään eläintä heidän nurmikollaan? Ei omat eivätkä vieraat ihmiset.

Päivästä hehkeytymässä eilisen kaltainen lämmin päivä.Jääkaapissa eilistä broileri-riisivuokaa,että ruuanlaittohuolikin on poissa.Jaksaudummeko rannalle,se jää nähtäväksi.Oikeastaan menemiset ovat minun harkinnassani,sillä mies istuu vain mukavasti pyörätuolissaan minun tehdessäni työt.Nyt on monta kuukautta,että ei ole pyörillä esteitä kulussa,mutta loivat ylämäet ovat aina vastassamme kotiin tullessa.Joskus mietin,jos tsumani pyyhkäisee Suomenlinnan yli,niin kipuaako vesi meille asti? Ja minne pääsee turvaan,kun maisemat rajusti muuttuneet niistä Kalastaja- ja Harakkamäki-ajoista,jolloin koko Katajanokka oli vielä melkein vuorista ja karua,metsäistä maastoa.Merestäkin kaapattu osa asuttavaksemme.

No,tuskin Suomenlahti lienee kovin altis hyökyaaltojen temmellyksille.Luotetaan siihen ja eletään ilman stressiä.Vaikka toisaalta stressissä eläminen on niin muodikasta.Kun tapaa tuttavan sattumoisin,ei kulu aikaakaan,kun hän ilmaisee elämänsä olevan "niin stressaavaa".Tästä päästäänkin helposti muihin elämää koetteleviin kipu-ym tiloihin pillereineen ja rohtoineen,kaikkine kohdalle osuvine epäoikeudenmukaisuuksineen,kovaan ja rasittavaan työhön,loputtomiin kurjuuksiin.Joskus kysyn,koska sitten olet tyytyväinen ja onnellinen? Siihen saan hyvin harvoin vastauksen.Ehkä onnellisena oleminen ei ole muodikasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti