Jaahas, se onkin jo sitten heinäkuu! Huomasin eilen kummallisen asian istuessani iltamyöhällä viilenneellä parvekkeella: en ole nähnyt viimekesäiseen tapaan hyönteisiä . Niitä lenteli runsaasti ja rohkeimmat ryömivät parvekelasien raoista ihmisen puolelle. Niitä ei näy pörräämässä huoneitten ikkunoiden ulkopuolella, ei kuulu surinaa, ei ininää. Onko liian kuuma tai todellakin kato käynyt? Mehiläisten poissaoloon on tieteenkin puolelta puututtu suurena huolestumisena. Kuka pölyttää?
Olin syönyt kirsikat ja mansikat. Piti laahautua Tallinnanaukion torille. Lumotar-lajiketta ei ollut. Muistan vuosi sitten hurmioituneeni makuun. Ostin kaupasta ranskankermapurkin. En sitä ensin löytänyt ja näköetäisyydellä oli ulkomaalaistaustainen myyjä. Menin kysymään. Ei tiennyt. Ehdotti ystävällisesti jugurttia. Ei kelvannut. Kysyin suomalaistaustaiselta myyjältä, joka oitis johdatti minut hyllylle, jossa satoja maitotuotteita jalostetummassa muodossa joukossa créme fraiche. Miksi en sitä itse huomannut? Lisäsin sen koriin ja kiitin. Kävelin ensimmäisen myyjän luo ja ilman sarvia ja hampaita näytin ranskankermatölkkiä ja hän nyökkäili, joka viittasi tiedon menneen perille. Ehkä vie seuraavan mammaraisen, joka etsiskelee ranskankermaa, heti oikean hyllyn luo. Tai sitten ei. Minulla oli taas hattu päässä, mutta toinen kuin se, jonka tuuli vei. Tämä pysyi paikoillaan ehkä siksikin, että ei tuullut. En päässyt tekemään hattutemppua.
Olin ostanut taco-kanasalaatin kaupasta. Kotiin tultuani kävin sen kimppuun. Tortillaa oli pienessä pussissa rapeina paloina, mutta kana jäänyt jonnekin. En aio mainita kaupassa asiasta mitään. Milläs todistan? No, onneksi minulla ei ole mitään kasvisruokaa vastaan, jätänhän itsekin lihan usein pois. Söin annoksen ja maaruni oli tyytyväinen. Tänään säästä huolimatta aion valmistaa uunissa välimerellisen kanavuoan. Siihen tarvitaan se ranskankerma.
Kahvikapselitilausta en ole vielä tehnyt. Ja kun siihen ryhdyn, toivon sen käyvän suomenkielellä. Nespressossa joutuu joskus kielikylpyyn ja tällä helteellä tahtoisin selviytyä tilauksen tekemisestä ilman, että pääkoppa joutuu avaamaan asiaan kuuluvan aivonosan. Italiankieliset kahvin nimet jo tuottavat tuskan hien hellehien lisäksi otsalleni. Ja kyllä, olen opiskellut italiaa hamassa nuoruudessani ja kaikki silloinen oppi autuaallisesti poissa. Kieli unohtuu, jos sen kanssa ei olla tekemisissä.
Tämän enempää ei tällä säällä heru.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti