PARTSI ILMAN KUKKAA

Tippaleipä? Simaa? No, ei! Ei mitään vappuista. Ei edes serpentiiniä. Partisille olisin tahtonut purkkikukan, mutta ei narsissia tai muuta pääsiäismäistä. Hortensia? Kylmettyy, sanoi kauppias. Palaan myöhemmin asiaan, sanoin minä.

Stockmann vähentää henkilökuntaa, ei kuitenkaan myyjiä. Miettii tavaratalojen sulkemista kaupungeissa, joissa menee huonosti. HS:n mukaan alkaa satsata premium-tuotteisiin. Stockmannia on aina pidetty kalliina eliittikauppana. Aikoinaan nykyistä enemmän. Premium-tuotteiden myötä se voi palautua eliittikaupaksi. Katsele sinä Heinrich Franz Stockmann pilvesi reunalta, mitä täällä 2000-luvulla kauppahuoneessasi puuhataan.

Näin yllättäen ruokakaupassa Helsingin Meijerin valkohomejuustoa, Ullanlinna. Kuuluu kaupunginosajuustosarjaan. Hieman homejuuston tapaan tuoksahtaa jääkaapissa. Ihan ehtaa tavaraa.

Pöllöklubista tuli postia. Informaatiota uutuuskirjoista ja eritoten äideille sopivia. Selasin läpi. En kiinnostunut.  Olen edelleen Nordenskiöldin mukana jäisissä maisemissa. Aikaisempien tutkimusmatkaajien ruumiita jäätyneinä matkan varrella. Keripukki riesana ja rinnassa tutkimusten palo etenee Adolf pohjoisessa. Porot, joita oli mukana helpottamassa jalkaisin kulkua, karkasivat. Apostolin kyydillä mennään, jos laiva juuttunut jäihin. Tuntien kävelyn jälkeen palataan laivaan ja päivällisellä nautitaan lämmikkeeksi kuutiotuumallinen paloviinaa, noin 16 cl. Pikuhiprakassa läpikäydään päivän seikkailut. Lapsuudessani asuin Messeniuksenkadun ja Nordenskiöldinkadun kulmauksessa, enkä ollut aivan varma, keitä nimensä kaduille antaneet herrat olivat. Nyt jo tiedän.

Tämänpäiväisen sillisalaatin lopuksi vitsi Kevätpörriäisestä. Pekka oli koulussa. Opettaja kysyi Pekalta:
-Minun pitäisi soittaa isällesi, mikä hänen nimensä on?
-Isi, Pekka vastasi.
-No millä nimellä äitisi häntä kutsuu? opettaja intti.
-Rakas tai Kulta, joskus Idiootti.
(SallaPenttilä 5C)

EVAKKOHALLISSA

Ostin Helsingin Meijeriliikkeen valkohomejuustoa "Linnunlaulu". Nimi mitä viehättävin, eikä juustokaan hullumpaa ollut.Näitä Stadin kaupunginosien juustoja on muitakin, Kallio, Klippan ja Jätkäsaari, joista osa punahomejuustoja noin 150g:n kiekoissa. Ihastuin suuresti ne nähdessäni. Nyt vain toivon, että niitä saa muualtakin kuin Hakaniemen evakkohallista. Taitaa olla muuten kaupungin paras halli. On riistalintujakin, fasaania, riekkoa yms. Siellä pasteerailee aivan ilokseen.

Mitä mä tekisin tänään? Jalat veisivät, mutta minne? HAMissa Ellen Thesleffiä. Taitaa näin viikonloppuna ja vasta näyttely aunneena olla minulle liikaa väkeä. Jätän myöhemmäksi. Taidan olla kotona ja jatkaa Amerikan historian lukemista. Etenee hitaasti. Kaikki ei ole inkkaritarinoita. Koko "intiaani" on vähän virheellinen. Kolumbus luuli purjehtineensa Intiaan saavuttuaan Karibialle ja kutsui luulemiaan "Intian" ihmisiä "intiaaneiksi" (indios). Niinpä jälkimaailma  Kolumbuksen perintönä  mieltää kuitenkin "intiaanit" ilman muuta Amerikkaan ja mitä kaikkia lempi- ja kutsumanimiä heistä onkaan. Osa on tietysti arvelluttavia käytössä ettei leimata tai halvenneta.

Nukuin taas huonosti. Kai se kuuluu asiaan, että kaikki yöt eivät mene tuubiin. On vaan niin ikävä pyöriä ja vääntelehtiä vuoteessa ja sitten yrittää lukea, laittaa kahvia tai tuijottaa ikkunasta aamun valkenemista. On muuten ihanasti jo lehden alkuja varsinkin koivuissa. Kesä tulee, vaikka lumivalleissa talvella rämpiessä tuntuikin ylen utopistiselta.

Juon jo aamukahvia, kello  puoli seitsemän. Päivästä tullee aurinkoinen. Jos sittenkin lähden ainakin jonnekin ulos. Kunhan tästä päivää urkenee hiukan pitemmälle.

ANTONY HERMUS HURMASI

Joskus kuukausia sitten katselin kevään ohjelmistoa Musiikkitalossa ja kerroin täälläkin tämän päiväisestä kenraaliharjoituksesta, kuka johtaa orkesteria ja kenen musiikkia soitetaan. Ne tiedot eivät enää pitäneet paikkaansa. Nyt kapellimestarina toimi hollantilainen Antony Hermus, eikä Beethovenista puhuttu mitään. Sitä soitettiin ja nytkin taustalla kuuntelen samaa Coriolanus, alkusoittoa YouTubesta. Teki minuun vaikutuksen kuten Antony Hermuskin. Hän johti koko sielullaan ja ruumiillaan, eläytyen jokaiseen nuottiin ja säveleeseen molemmin käsin, eikä käyttänyt tahtipuikkoa. Kukaan aikaisemmista kapellimestareista ei ole saanut minulta niin ihastunutta aplodeerausta kuin nyt Antony Hermus.Väliajan jälkeen soitti pianoa  Francesco Piemontesi Unsuk Chinin pianokonserton. Itse säveltäjä (synt.1961) oli seuraamassa harjoitusta, joka oli samalla Suomen ensiesitys. Teemana oli myös Sergei Prokofjevin sarja orkesterille Romeosta ja Juliasta. Kaunista ja traagista, päättyihän se Julian kuolemaan. Hieno päätös kevään kenraaliharjoituksille.

Syksyllä heti syyskuussa Sibeliusta, Stravinskya, Schumannia, Tshaikovskia, Händeliä...  Myös kevään ohjelmistokin ehti ilmestyä. Mozartia, Kaija Saariahoa,  Richard Straussia, Verdiä,  Debussya... Kunhan aletaan lippuja myydä, varaan jälleen moneen kenraaliin K:lle ja minulle.

Ostin eilen Stadissa ollessani Kevätpörriäisen sievältä pikkutytöltä. Sekin lehti jo 70v. Jussi Myyry kirjoitaa: " Vihainen lintu ritsalla lentää possuja päin! Huolet possuilla päivittäin. Linnut lentää ympäri vaan. Kuun Marssin Auringon Maan! Jatkaa jatkaa aina vaan!"  Victoria Reenkola 2 C kertoo "Suomen paras keksintö on ystävyys. Purkka. Jos sitä syö, niin rakastuu."  "Kissan muotoinen bussi joka on pehmeä sisältä. Se kulkee saduilla." Näin Sini Jantusen 1A mielestä "sadan vuoden päästä".
Ihania kirjoituksia pikkuihmisiltä!

BUTAANIKAASUA JA KAASUPOLTIN

Lupasin onnitella itseäni, jos kunnialla selviydyn kylpyhuoneen peilikaapin polttimon vaihdosta. Kävin Clas Ohlsonilla kysymässä polttimoa ja olihan siellä. Ostin samalla butaanikaasua ja kaasupolttimen. Tulin kotiin ja panin uuden polttimon peilikaapin valoon, purin kaasupolttimen laatikostaan ja tein koepolton. Ystävällinen myyjä laittoi kaiken käyttövalmiiksi huomattuaan avuttomuuteni. Onnittelen siis kaikinpuolin itseäni tämän päivän saavutuksista. Mitäkö teen butaanikaasulla ja kaasupolttimella? Kyllä niitä voi joskus tarvita!

Katselin kesähattuja Stockmannilla Pieni valikoima. Menen oikealle Stockmannille jonain päivänä. HS kertoi Stockan antaneen tulosvaroituksen. Niin siinä käy, kuten olen ennustanut. Vain nimi jää. Jos sekään, ja kaikki muu myydään ja vuokrataan ainakin Aleksin Stockmannilla. Tulee taas yksi kauppakeskus lisää kaupunkiin. Kyllä hävettää!!

Olen pakertanut partsin kimpussa. Siitäkin voin itseäni onnitella. No, en sentään vielä imuroinut, mutta laitoin muuta kesää varten. On se niin pieni parveke, että taas jaksoin hämmästyä. Entinen oli kuin terassi ja sitä edellinen vieläkin suurempi. Pääasia kuitenkin, että minä ja kirja mahdumme.

Huomenna stadiin. Luultavasti ei kuitenkaan Stockmannille. Tai kuka sitä tietämään, olen semmoinen päähän pälkähdys-ihminen. Elämä on sillä lailla paljon mielenkiintoisempaa.

LÄMMINHENKINEN PÄÄSIÄISPÄIVÄ

Joku laski eilen ja sai tulokseksi 13 henkilöä. Minä olin se kolmastoista, enkä ollenkaan sukua muille. Muut olivat perhe, kantaäiti, hänen lapsensa jälkeläisineen. Lapset olin tavannut, mutta heidän perheitään en. Siispä uusia ihmisiä minulle.

Pöytään kannettiin herkkua monen moista, alkuruoasta jälkiruokaan. Lampaan komea viulu siivutettuna oli pöydän kunkku. Iloinen puheensorina täytti huoneen. Tunsin kuuluvani joukkoon. Koira käveli alistuneena jalkojen viidakossa välillä etsien rauhallista paikkaa nokosilleen. Tunnelma oli välittömän rento, kaukana suomalainen jäykkyys ja "enkeli liihottaa huoneen läpi" hiljaisuus. Keltainen pääsiäisen väri kukin ja koristein sointui mukavasti kodin tyylikkääseen sisustukseen. Olohuoneen pöydällä suuri kulhollinen makeisia, jota varsinkin pikkuväki kävi usein verottamassa. Parvekkeen avonaisesta ovesta tulvi sisälle kevät. Illan jo hämärtyessä aikuisille annettiin vielä mignon-munat ja lapset saivat jättisuuret suklaiset pääsiäispuput.

Kaikki lämpimät halaukset vielä mielessäni menin nukkumaan.

Urkeni arki ja joiltakin osin vilkas viikko, joka huipentuu lopussa viimeisen kerran osaltani Musiikkitalon kenraaliharjoituksiin. Sergei Prokofjevin musiikkia baletista Romeo ja Julia. Toisena esityksenä Unsuk Chinin pianokonsertto Francesco Piemontesin soittamana. Kapellimestarina Mirga Grazinyte-Tyla Liettuasta. Syksyllä menen seuraavan kerran. Kesä muissa merkeissä. Tallinnaan K:n kanssa! Olemme päättäneet sen toteuttaa.

KIINALAISITTAIN

Kaivoin eilen esille vanhan ja aidon wokkipannuni. Olen sen joskus aikoja, aikoja siten ostanut Helsingin jostain kiinalaisesta kaupasta kaikkine lisätarvikkeineen. En ole vuosikausiin käyttänyt. Nyt tuntui olevan sen aika jälleen. Ruokatarpeet kotona, joten ei kuin pilppuamaan. Tulitikun ohuiksi suikaleiksi juurekset. Mukaan inkiväärijuurta ja mausteita kiinalaisittain. Broileriakin oli. Söin puikoilla.

Mieleen muistui kaikenlaista. Oli iso koti ja usein vieraita. Pidin kiinalaiskutsuja. Siihen aikaan ei Suomessa aasialaisia ravintoloita juurikaan ollut. Lainasin Suomi-Kiina seurasta muutaman äänilevyn kiinalaista musiikkia. Kutsukortitkin olivat vieraille kiinalaisin merkein. Selitys ohessa. Olin hankkinut kiinalaisia astioita. Kaiken piti olla aitoa mahdollisimman paljon. Tämmöinen teema minulla jatkui jonkun aikaa. Aasia rantautui Suomeen ravintoloin ja kaupoin. Panin wokkipannun kaapin perälle ja sinne se sitten unohtuikin. Se näytti eilen niin mukavalta kaasuliekin päällä, kun kiinalaisella metallikauhalla juureksia pöllyttelin. Oli minulla aikoinaan suomenkielinen kiinalainen keittokirjakin, jossa ruokien nimet kiinalaisia. Sitä tuli usein käytettyä. No, en niin suuritöisiin ala, eikä ole kirjaakaan enää. Mutta wokkipannua en kaapin perälle pane.

A ihmetteli, missä olen, kun en oe antanut itsestäni mitään kuulua. Heti kirjoitin. Kerroin Johannes-passion kokemukseni ja että Cantores Minores-kuoro lauloi saksaksi. A on saksalais-egyptiläinen ja asunut vuosikaudet Saksassa. Senkin kerroin, että Cantores Minores-kuoron perusti saksalainen Heinz Hofmann, jonka syntymästä on tänä vuonna sata vuotta. Höpötin kaikkea muutakin.

Nyt alan valmistautua päivän viettoon. Olen lähdössä visiitille.

BACH UUSIKSI

Nyt on nähty ja eritoten kuultu Johann Sebastian Bachin  Johannes-passio Helsingin tuomiokirkossa. Cantores Minores aloitti " Herr, unser Herrscher, dessen Ruhm in allen Landen herrlich ist. Zeig uns durch deine Passion, dass du, der wahre Gottesohn zu aller Zeit, auch in der grössten Niedrigkeit verherrlicht worden bist!"

On rehellisesti tunnustettava, että haukottelin pari kertaa runsaan parin tunnin aikana, jonka passio kesti. Vika ei todellakaan ole Bachissa, Cantores Minores-kuorossa tai muissakaan esiintyjissä. Se ei vain kolahtanut. Ehkä Jeesuksen kärsimyksillä oli tempoon osansa.  Saarnastuolikin oli verhoiltu mustalla sametilla! Se ei ollut nyt käytössä tietenkään tämän pitkäperjantain esityksessä. Kuoro lauloi kauniisti, instrumentit soivat ammattitaitoisten käsissä, aariat laulettiin kuten pitikin, mutta...  En ollut fiiliksessä. Katselin yleisöä, ihmisiä. Joku pudotti jotain lattialle kovaäänisesti, joku toinen käänteli äänekkäästi ohjelmalehtisen sivuja, joku lähti pois. Se en ollut minä. Olin varma että Eero Heinäluoman näköinen mies oli Eero Heinäluoma käytävän toisella puolella. Hän naputteli etusormella kaidetta vieressään. Aluksi aplodeerattiin esiintyjien ilmestyessä  ja lopuksi aplodeerattiin vieläkin pontevammin ja esiintyjät kukitettiin. Kuorolaisille ei kukkia annettu. Joku huusi yleisön joukossa hurmaantuneena. Oli kuin parempikin rokkikonsertti.

Nyt minun on otettava tämä Bach alusta ja tutustuttava hänen musiikkiinsa kunnolla YouTubessa.  Eilen kuultu oli minulle ensimmäinen passio. Ehkä tämmöinen musiikki on minulle liian harrasta. Olen tottunut mahtavampaan, suurieleisempään musiikkiin, jossa on rummut ja symbaalit, vauhtia ja voimaa. Siitä minä pidän. Pyydän mitä nöyrimmin anteeksi Herr Bachilta ja palaan asiaan tutkittuani tuntemuksiani hänen musiikkiaan kohtaan muiltakin kuin passioiden osalta. Luulin pitäväni Bachin musiikista, olenhan sitä jonkun verran kuunnellutkin. Asia selvitettävä mitä pikimmin. Ja niinpä taustalla soi parastaikaa YouTubesta Bachin Concertos for oboe & oboe d´more.  Ei lähelläkään eilisen musiikin melankoliaa.

Olin kirkossa kahden naisen kanssa. Kotimatkalla metrossa eräs mieshenkilö, jolla oli liina päässä, tahtoi tietää olemmeko naimisissa. Sanoimme olevamme ja kerroimme tulevamme juuri kirkosta. Hän ei häkeltynyt. Tiesi tuomiokirkon olevan "pääkirkko". Juttelimme niin intensiivisesti, että hän ajoi oman pysäkkinsä ohi. No, metrolla pääsee helposti takaisin. Toivottelimme puolin ja toisin  hyvää pääsiäistä, kun hän lähti. Ilta oli hämärtynyt, mutta oli vielä lämmin.

SUOMALAISEN BAROKKIORKESTERIN ANTIA

Sain Suomalaiselta barokkiorkesterilta sähköpostia. Kertoo Bachista ja Johannes-passiosta, jota menen kuuntelemaan. Ensiesitys Leipzigissä vuonna 1724. Se on Bachin ensimmäinen suurimuotoinen sävellys.  On pidetty Matteus-passiota vähempiarvoisena. Kuuntelen kuitenkin sille kuuluvalla arvonannolla koko 2t 15min ajan. Evankelistan osan laulaa tenori Tom Nyman ja Jeesuksena basso Jyrki Korhonen. On vielä sopraano, toinenkin tenori, kontratenori ja baritoni sekä Cantores Minores ja Suomalainen barokkiorkesteri. Konsertti johdattakoon minut pääsiäiseen.

Ihan laiskotellen eilen. No, kone pesi pyykin ja minä luin. Kiipesin myös selvittämään, minkälaisen polttimon (ent.lamppu) tarvitsen toimimattoman tilalle kylpyhuoneen peilikaappiin. Sentin pituinen outo kappale, jonka sain lopulta irrotettua. Panin minigrip-pussiin. Pitää olla kaupassa malli. Tuntuu hiukan siltä, että ostaminen saattaa olla monen mutkan takana ja joudun hyppäämään useassa kaupassa. Nämä on näitä yksineläjän asioita, joka on selvitettävä tavalla tai toisella. Jos tässä onnistun, niin onnittelen itseäni.

Illalla eilen Michael Portillon mukana junamatkalla Italiassa. Ihastuttavia Alppi-maisemia, makoisaa Parman kinkkua ja juustoista ehkä parhainta, Parmesania. Ollapa mukana! Sohvamatkailen vain messissä. Nykyslangi kai suosittaa "megessä".

Tuli kolmaskin pääsiäiskortti. Kuten jo sanoin, itse en lähettänyt ensimmäistäkään. Kivaa niitä on saada. R:ltä sähköpostia. Aikaero ei nähtävästi enää vaivaa USAn matkan jälkeen. R:n tekstejä on todellinen nautinto lukea. Kaunista kirjakieltä, rikas sanavarasto, upeaa sommittelua.

Kiirastorstai tänään ja sekin urkeni kauniin aurinkoisena. Avonaisesta ikkunasta kuuluu jo lintujen iloinen sirkutus. Oikeastaan täydellisen hienoa.

KELLOKESKIVIIKKONA

Hiljaisen viikon kellokeskiviikko urkeni aurinkoisena ja vahvasti pääsiäistä enteillen. Ruokakaupoissa eilen lammas pääosassa ja sen asian sivuutin. Mutta Herkun oman keittiön pääsiäispashaa ostin. Maistoin. Joko muisti petti tai keitiössä muutettu vanhaa reseptiä. Ei maistunut enää samalta kuin ennen. Minussa vika? Olin pettynyt ja harmissani ostoksestani. Ei tarvitse enää tällä viikolla kauppaan, pääsiäinen saa tulla ilman muita sen varsinaisia traditionaalisia herkkuja. Edes keltaisia kukkia en ostanut maljakkoon. Kaksi pääsiäiskorttia tullut. Itse en siihen seremoniaan ole liittynyt. Toisen kortin lähettäjän tapaan ja toiselle soitan.

Hurja uutinen eilen Pariisista. Korjattavana oleva Notre Dame palaa! Saatiin palo hallintaan ja arvokkaimmat esineet talteen. Loukkaantuikohan kellonsoittaja Quasimodo? Tahallista sytytystä ei epäillä, vaikka minä epäilen. Tuli heti mieleen, että yritetäänkö nyt meillä tuikata tuleen Helsingin tuomiokirkko? Pitäisi sinne perjantaina mennä. Yleensähän pyromaani saa inspiraation, kun joku toinen paikka palaa. Minä en paloista mitään innoitusta saanut, vaikka joskus lapsena juoksimmekin brankkarin perässä, kun se ujeltaen ajoi ohi Töölössä. Isompaa paloa emme koskaan sattuneet näkemään. Jonkun talon ikkunasta tuprusi savua, siinä se.

Postitin Italian kirjeen. Joitakin aikoja odottelen vastausta. A:lta tuli sähköpostia. Oli ostanut uuden sohvan vierashuoneeseen. Kertoi saavansa poikansa perheen USAsta kesällä vieraakseen ja suri autonsa kokoa "must hire a bigger car". Lähetti tekstinsä mukana kuvan pääsiäispupusta. Söpöä.

Hiljaisesta viikosta huolimatta, arki jatkuu muutaman päivän ja minulla tänään konepyykkäämistä. En pääsiäissiivoile liioin, vaikka ehkä pitäisi, ei pyhien takia mutta noin yleisesti ajatellen. Ehkä katsastan partsin kunnon, ehkä en.

SUOMI UUTEEN JÄRJESTYKSEEN

Vaalit oli ja meni ja jännää oli. Valvoin ja katselin viimeiseen sekuntiin asti. Uusia edustajia eduskuntaan 83 kpl. Vanhoja konkareita lähti joko vapaaehtoisesti tai niin, että äänet eivät jäämiseen riittäneet. Naisia! Ei enemmistö, mutta muistaakseni 47% edustajista. Ja eduskunta senkuin nuortuu. Kerrottiin heti, että hallituksen muodostaminen on kinkkinen juttu. On kuitenkin saatava kokoon ennen 1.7. jolloin alkaa Suomen EU-puheenjohtajakausi.

Koko viikonlopun olin sisällä ja vielä tänäänkin. Huomenna taas liikkeelle. Italian kirjeen postittaminen ja pashan hankinta. Herkku saa sitä hyvää, jota jo siellä kyselin. Säätieteilijät luvanneet hyvin lämmintä ilmaa. Aurinko ainakin jo tänään kirkkaasti paistaa likaisten ikkunoitteni läpi.

Luen yhä Amerikasta, millaista oli ennen vuotta 1492 ja tietysti sen jälkeenkin. Mayflower-laivan matkustajat monista kirjoituksisa huolimatta eivät tahtoneet olla "puritaaneja",vaan Mayflowerin jälkeläisten yhdistys tahtoo heitä kutsuttavan "pyhiinvaeltajaisiksi". Itse matkustajat kutsuivat itseään "separisteiksi", koska erosivat Englannin kirkosta tai "pyhimyksiksi", koska kristillinen alkukirkko oli heidän esimerkkinsä ja heidän kirkkonsa oli "pyhien kirkko". Näin siis Charles C. Mann kirjassaan 1491 Amerikka ennen Kolumbusta.

Teos tavallista pienempää tekstiä, taskukirjan muodossa ja sivuja 553. Ei mikään helppo vuoteessa pideltävä ja lukeminenkin pitää suorittaa suurella ajatuksella.

YÖRAUHAN RIKKOMINEN

Yöllä heräsin ja oitis raivostuin äkättyäni syyn. Yläkerrassa imuroitiin, siirettiin huonakaluja lattiaa pitkin ja kaikki kuului tänne. Ei kuin aamutakki päälle ja kertomaan yörauhasta. Oven avasi ei-suomalainen mies. Jaahas, ajattelin, kulttuuriero! Sanoin, ettei tähän aikaan saa imuroimalla häiritä muita. En esitellyt itseäni, mutta mainitsin asuvani heidän alapuolellaan ja kuulevani metelin. No, kaveri pyyteli anteeksi ja sitten tarttui käsivarteeni. Metoo-henki heräsi ja kun olin pahalla tuulella unieni keskeytyksestä, ulvahdin "älkää koskeko". Nyt hän pyysi kosketustaan anteeksi. "Menkää nukkumaan", oli loppukaneettini ja lähdin. En tietystikään enää saanut itse unta, niin että kiitos, naapuri. Oli melkein keskiyö.

Aamupäivällä lähdin kauppakeskukseen. Hedelmiä. Menin kenkäkauppaan ja ostin kesäsandaletit. Puolustauduin sillä, että olin ne ansainnut yövalvomiseni jälkeen. Sitten Lidliin. Alennusta kaikista hedelmistä. Mitä varten? Huonokuntoisia? Olen skeptikko.Vaikuttivat priimoilta. Ostin. Ostin myös  portugalulaisia pastés de nata-leivonnaisia ja se oli eri hyvä valinta. Hyvänen aika, kuinka olivat hyviä! Olen jotenkin tullut siihen tulokseen, että Lidl on sittenkin edullinen kauppa. No, ei sieltä kaikkea saa, mutta saa kuitenkin.

Aurinko paistaa somasti, mutta koleaa on. Perjantaihörhöt liikkeellä, vartijoita kaupakeskuksessa ja sen ulkopuolella. Takki minulla kuitenkin jo kevättä enteilevä. Stockmannin lähettämä mainoslehtinenkin ehdotti "vaihda takkisi kevyempään, byt till en tunnare jacka". Minä vaihdoin.

KAPULAONGELMA

Olin ainoa asiakas ruokaosaston kassalla enkä pannut kapulaa. Tuli mies eikä pannut kapulaa ja niin hänen ostoksensa vyöryivät omieni joukkoon maksettaviksi. "Nuo eivät ole minun". Mies ilmoitti niiden olevan hänen. Kassa vähensi laskustani miehen ostokset ja minä vahdin että oikein meni. Mies oli sitä mieltä, että ei osaa kassakäyttäytyä ja oli oikeassa.

Kuka panee kapulan ostosten väliin? Edellinen vai seuraava asiakas? Minä en laittanut siksi, kun olin todella ainoa asiakas. Olen siis sitä mieltä, että kapulan laittaminen kuuluu sille asiakkaalle, joka tulee ja latoo omat ostoksensa hihnalle. Tästä on olemassa kai joku sääntö, josta asiakkaat eivät ole tietoisia.Vaikka ei laittaisi kapulaa, pitäisi tietysti pitää huolta omista ostoksistaan, etteivät joudu väärään joukkoon.

Menin apteekkiin ostamaan Buranaa ja taas kimppuun hyökkäsi apteekin naispuolinen avulias aatu. "Voinko auttaa?" kysyi, kun minulla oli jo Burana kädessä. Kiitin (mistä?) ja kerroin selviytyväni tästä yksinkertaisesta asiasta itse. Hän ei poistunut ollen ilmeisesti sitä mieltä, etten selviä. Nämä avuliaat ihmiset ovat kyllä apteekeissa vähentyneet, mutta vielä heitä on. Eivätkö asiakkaat pyydä apua, jos on tarvetta? Minä pyydän, enkä pidä siitä, että koko ajan apua tuputetaan, vaikka sitä ei tarvita eikä pyydetä. Kiivaimpina aikoina saattoi samassa apteekissa kysyä avuntarvetta neljäkin henkilöä aina sitä mukaa miten asiakas apteekissa eteni kulkiessaan.

En ole vielä tottunut uudistettuun Herkkuun ja joudun etsimään ja joskus haluan tehdä sen ilman apua, koska voin löytää ostettavaksi jotain muutakin mielenkiintoista. Siellä myyjät jo minut tuntevat ja ohikulkiessaan huikkaavat "mikä on häviksissä?" Ja yleensä aina jokin on. Siitä avusta en aina kieltäydy, koska ovat aina hyväntuulista ja mukavaa väkeä. Nyt oli häviksissä Cantadou-juusto. Ihan  juuston luo minut vietiin. Täällä ei osoiteta suuntaa pelkästään sormella.

PASHAA?

Hiljaiseloa tämä kuun alkupuoli. Loppu vilkkaampaa. Konsertti ja passio, H palautuu Turkista, pääsiäinen. Pashamuotti olisi, mutta enpä taida viitsiä vaivautua. Joskus tehty pääsiäisen takia kaikki mahdollinen, venäläisperäisiä herkkuja, munia maalattu ja ripustettu, ollut tipua ja kanaa, pajunkissoja ja keltaista väriä. Sitten lopahti ja siinä pysynyt. Stockmannin Herkusta sen vanhoina hyvinä aikoina sai mahdottoman hyvää pashaa, jonkun pienen valmistajan. Maistui oikealle pashalle. Nyt pienten vaivaisten isojen valmistajien purkkien sisällä on voille ja piimälle maistuvaa sösseliä, jonka seassa häämöttää yksi rusina. Pashan irvikuva. Ei kiitos. Olisi minulla se muotti...

Kaupunginmuseon Ystävillä taas tapahtumia. Muistetaan 150v Signe Branderia monin tavoin. Tutustumista myös Kansalliskirjastoon oppaan johdolla ja Hietaniemen hautausmaallakin mahdollisuus kierrellä Soili Poikosen opastamana. Hautausmaakierros ei minua oikein kiinnosta. En käy edes sukuhaudalla muulloin kuin on tarve. Viimeksi oli, kun panin sinne oman puolisoni. Ei hän sukua ole muutoin kuin minun kauttani, joka olen  ensimmäisten (1800-luku) sinne pantujen jälkeen suoraa polvea.

Stadin Slangi puolestaan reissaa Viipuriin ja Hollantiin.Viipuria joskus haikailen ja Hollannissa olen useinkin ollut. No, uusinta ei olisi tietystikään pahitteeksi. Amsterdamissa ei ole enää ketään tuttuja, joiden luona olen nuorena jopa asunutkin. Isäni ystäviä. Talo oli niitä mahdottoman kapeita rakennuksia, joka sullottu kahden väliin. Suomen väljyyteen tottuneena kokemus oli melkoinen.

Kaikista näistä mahdollisuuksista huolimatta päästä maailmalle olen kotona. On hiukan varvasongelmia. Mutta lähipäivinä on tungettava ne kenkiin kaikkine suojatoimenpiteineen kuitenkin. Asiat vaativat ja minä vaadin.

MANSIKOITA

Puulaatikollinen mansikoita, Viipurin rinkeli ja Parmesania. Siinä osa eilisistä ruokaostoksista. Niin ja sitten palli. Pallikauppa näkyi olevan muun maalaisen kuin suomalaisen omistuksessa. Olen luullut kauppaa pieneksi yritykseksi kauppakeskuksen käytävässä ja nyt menin sisälle. Iso puoti, tavaraa lattiasta kattoon ja myyjä osoittautui hyvin kohteliaaksi ja hymyileväksi kauppiaaksi. Palli, ja kaikki pallit, olivat muovia! Kaipaan entistä enemmän vanhaa puista palliani, joka jonnekin hävinnyt.

L soitti ja kertoi Teneriffan kuulumiset. Lämpöä, aurinkoa, kävelyä, laiskottelua, nauttimista. Mitäpä sitä muuta lomamatkalla? R lähetti meilin ja mainion kuvauksen USAn matkastaan. Kunnioitettava määrä osavaltioita, viikon aikana niitä kertyi 13 kpl. Mount Rushmore, preerioita, Salt Lake City mormonien tabernaakkeleineen, Nevada, San Francisco, 1500-vuotisia punapuita, Kalifornia kukkivine luumupuineen... Upea kuvaus matkasta. Tämmöseen USAan minäkin tahtoisin tutustua. Nopeatempoisesti, jäämättä minnekään aikailemaan.

Kauppakeskuskäyntiä ei ilman uutta kirjaa. Pasteerailin ohikulkiessani Kustantajien ystävämyynti-kirjakauppaan ja ostin  Martti Blåfieldin Nordenskiöld ja  Charles C. Mannin 1491 Amerikka ennen Kolumbusta.  Tv:n dokumentit ovat jo jonkin aikaa kertoneet asutusta ja sivistystä olleen Amerikassa kauan ennen kuin Kolumbus sinne rantautui. Jälkiä on ilmasta ja maasta käsin. Historian kirjat uusiksi! Takakannessa lukee "Aina joskus osuu käsiin kirja, joka todella muuttaa käsitystä siitä, millainen maailma on." Aloin heti lukea tätä kirjaa ja söin samalla mansikoita. Olisi kuohuviiniäkin ollut, mutta jätin tuonnemmaksi. Mansikoita riittää.

PARSAKAUSI ALKANUT

Tarvitsen pallin. Käyttöön siinä tapauksessa, kun varpaat eivät riitä. Menen ostamaan huomenna. Hedelmiä pitää myös saada. Parsakauden jo aloitin. Rakastan parsaa. Ja nimenomaan vihreää. On myös valkoista ravintorikkaampi. Siis terveellisempi. Olen koko ajan enemmän ja enemmän kallellaan kasvisruokiin. Liha jäänyt huomaamatta vähemmälle ja jos, niin kanaa ja kalkkunaa, kalaa.

Verohallinnosta postia. Saan palautusta ja tänä vuonna tilille aikaisemmin, jo elokuussa. Muuta postia en eilen saanutkaan. Odotan kirjettä Italiasta. E:llä oli syntymäpäivä, soitin. Keskustelimme, jos ensi kesänä olisi jo visiittini aika hänen luokseen. Ja tuleeko Tallinan matkastani mitään? Olen aina pullollaan kaikenlaisia suunnitelmia ja sitten matkustamiseni suuntautuu vain Helsingin keskustaan.

Huomasin Aulikin palautuneen lukijakseni. Ollos lämpimästi tervetullut takaisin. Kyllä on niin, että blogin kirjoittaja toivoo, että tekstejä luetaan. Jokaisen kirjoittajan toive, myös kirjailijoiden. Kirjailijat käyvät kirjakaupoissakin katsomassa, miten heidän kirjojaan kohdellaan. Onko näkyvästi esillä? Näyteikkunassa, jos sellainen on? Ikävintä on, jos kirjakaupassa on vain yksi näytekappale hyllyssä.

Suomen Kuvalehden lahja-kylkiäislehteä ei enää tällä viikolla tule. Pommitettiin, jos tilaisin mainitun lehden, Seuran. No en tietenkään. Sekin lehti muuttunut sitten lapsuuteni. Silloin se oli asiapitoisempi, ei viihteellinen kuten nyt. Juoruja, mainoksia, tv-ohjelmia, isoja kuvia...  Olin syvästi pettynyt. Onneksi SK on pitänyt vielä pintansa, eikä alentunut olemaan "seiskamainen".

Tämä oli tässä tänään. Ottakaa tai jättäkää.

LEAVING NEVERLAND

Päivällä eilen katsoin netistä ensimmäisen osan, minkä järkytykseltäni pystyin,  Michael Jacksonin dokumentin Leaving Neverland. Sulattelemisen jälkeen katselin illalla tv:stä toisen osan ja järkytyin lisää. Uskon kaiken näin tapahtuneen, mitä nyt aikuiset herrat  Wade Robson ja James Safechuck kertoivat lapsuuden tapahtumistaan ollessaan Jacksonin lapsiystäviä. Tammikuussa oli dokumentti ollut ensiesityksessä USAn Sundance-elokuvafestivaaleilla ja tv-esityksessä maaliskuussa. Meillä siis huhtikuussa. Jacksonin perikunta odotettavasti väitti dokumentin olevan Jacksonin julkkinen lynkkaus ja yritti väellä ja voimalla estää esityksen siinä onnistumatta. Dokumentin jälkeen joissakin maissa on boikotoitu Jacksonin musiikkia ja ei enää näytetä edes sitä Simpsonien jaksoa, jonka minäkin nähnyt, missä yksi piirroshahmo on Michael Jackson.

Mitä tulee siihen, uskonko dokumentin todeksi, niin uskon. Sen esittäminen sai aikaan keskusteluja lasten hyväksikäytöstä yleensä ja se on hyvä asia. Aihe on arka, mutta tärkeä tuoda esille. Siitä pitää puhua. Myös lasten kanssa.

En ole koskaan pitänyt Jacksonin esityksistä ja/tai musiikista. Hänessä oli jotain outoa, jota karsastin. Ymmärrän myös karisman antaman tenhon, jolla hän houkutteli luokseen lapsia ja heidän perheitään. Järjellä ei siinä enää ollut sijaa. Nyt mies on poissa, mutta spekulaatiot jatkuvat puolesta ja vastaan. On myös  muistettava: ei savua ilman tulta.