31. toukokuuta 2017

OSTINKO VAI ENKÖ OSTANUT?

Sade ropisee räystääseen. Minä olen vielä yöpaidassa ja tänään visusti sisällä. Piti mennä suutariin. Menen toiste. Näin yöllä erään kummallisimmista unistani. Se meni näin.

Olin musiikkikaupassa ostamassa itselleni instrumenttia. Katselin kitaraa, pianoa, saksofonia, mitä nyt kaupassa oli. Katselin kaikkia. Minulle ei tullut mieleenkään, etten osaa soittaa. En ole edes musikaalinen yhtään. Sanoin musiikkikauppiaalle kädestä päivää ja ilmeisesti näytin jotain tietäväni näistä vempaimista. Hän esitteli kunnon kauppiaan lailla ja katseli ihastuneena tietämystäni. Minähän tiesin ja tunsin soittimet! Uni riepotti minua maailmassa, joka unen ulkopuolella on minulle aivan outo. Osaan vain musiikkia kuunnella. Heräsin, eikä minulle selvinnyt, ostinko mitään.

Olen "kerännyt" runoja taas toimeksiantoani varten. Etsin naisten kirjoittamia. Runomaailmahan on pitkälle -sekin- miesten maailma. On, ja on ollut, muitakin kuin Jenni Haukio ja Heli Laaksonen. Olen kuin arkeologi hyllyissäni, kaivan mennyttä runoaikaa, naisten, joita ei enää ole. En tiedä, kuinka paljon minulla runokirjoja on. Niistä osa on levittäytyneenä pitkin tätä huonetta, jossa nytkin kirjoitan. Pinot ovat tiellä, pitää siirrellä. Kirjojen lehdet kellastuneet, jotkut viime vuosisadan alusta, joitakin isäni antanut äidilleni, kun eivät vielä vanhempiani olleet. Joitakin saatu heidän ystäviltään omistuskirjoituksin. Minäkin ostanut muutamia. Minne ne joutuvat minun jälkeeni? Antikvariaattiin? Kierrätyskeskukseen kylmästi ja tunteettomasti? Roskikseen?

2 kommenttia:

  1. No ei nyt ainakaan roskikseen! Ei missään tapauksessa! Muistakin pitää huolta siitä asiasta! Naisten kirjoittamia runoja.... onhan sulle tuttuja Katri Vala, Eila Kivikkaho, Saima Harmaja, Immi Hellén, Aila Meriluoto, Edith Södergran, Helvi Hämäläinen, Helena Anhava.... onhan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne tuttuja, Marjatta, mutta miehiä on ENEMMÄN. Otin heidät toimeksiannossani huomioon. Sanoinkin, että on ollut MUITAKIN kuin Haukio ja Laaksonen. Olen kahlannut kymmeniä ja taas kymmeniä runokirjoja läpi viime aikoina. Mutta edelleen niiden tulevaisuus jälkeeni on kysymysmerkki.

      Poista