26. marraskuuta 2014

PIENET SENTIT

Tulin puolison luota sairaalasta taksilla kotiin. Jouduin kauan autoa odottelemaan, erittäin kauan. Syykin selvisi myöhemmin matkan aikana. Kuljettaja oli nuori tummaihoinen kaveri, joka ehkä ajeli ensimmäisiä kertojaan taksia. Hän painoi kaasua nykäyksittäin, että syöksähdin aina eteenpäin. Ajoi huoletta päin punaisia valoja aivan kuin ei niitä olisi ollutkaan. Navigaattori oli päällä, josta seurasin reittiä ja olin ihmeellistä kyllä luottavainen, että selviäisimme kommelluksitta perille. Mies oli silmin nähden ylpeä ammatistaan ja ennen kaikkea autosta, jota suvereenisti voi hallita.

Hän naputteli sormillaan rattia, vilkuili minua taustapeilistä valkoiset hampaat välkkyen, vaihtoi kaistaa tuon tuosta ikään kuin näyttääkseen lisää, kuka auton liikkeitä oikein määräsi. Kumma kyllä en vieläkään huolestunut. Hän oli omituisesti saanut sympatiani puolelleen.

Eräässä risteyksessä jo Katajanokan puolella hän vaikutti epävarmalta, minne ajetaan, vaikka navigaattori antoi neuvoja. Ryhdyin oppaaksi. Pääsimme perille ja hän onnistui vielä kerran nytkähtämään oikein reilusti kotikadulla kuin loppusilaukseksi. Kaivoin rahaa laukusta, mittari näytti 20,30 €. Kuljettaja sanoi 20 euroa. Minä korjasin. "Ei, ei, minä ei ottaa koskaan senttejä, ne olla niin pieniä.". En pannut vastaan, mutta ihmettelin, miten hän saa työnantajalleen kassan täsmäämään. Kiitin ja annoin kaksikymppisen.

4 kommenttia:

  1. Mikään ei ole niin kamalaa kuin istua taksin kyydissä ja kuskina on joku wannabe ralliautoilija tai sellainen, jonka ajokortin myöntäjän terveydentilan haluaisi tarkistaa. En kovin usein aja taksilla, mutta muutaman kerran on päässyt sellaiseen kyyntiin, että onpahan mitä muistella. Ei ole enään nykyisin pennissä miljoonan alku, kuten joskun mun lapsuudessa meille opetettiin.

    VastaaPoista
  2. CurryKaneli. Taksiautoilijoita on jokaiseen junaan. Nykyisin kun olosuhteiden pakosta usein käytän, on nähty monenlaista kuskia. Yleensä tykkään ripeästä ajamisesta, mutta kuitenkin sääntöjen puitteissa.

    Senttien halveksunta minua huvitti kuin myös hiukan mietitytti. Olen kuitenkin varma, että se minun kuskini oppii sentitkin asiakkaalta ottamaan ja pitääkin oppia. Totta on, että niissä on miljoonan alku.

    VastaaPoista
  3. Stadin Friidu, voiko sinuun saada s-postitse yhteyttä? arrhenia(@)gmail.com (poista sulut)

    VastaaPoista
  4. Voi kiltti Ulla, niin iloinen kuin olinkin kuudennestatoista blogin lukijastani, en ole edes tullut ajatelleeksi, että joku ystävällisesti haluaisi minuun sähköpostitse yhteyttä. Olen yllättynyt ja ihan vähän imarreltu. Olen kuitenkin hiukan arkaliinikin tämmöisissä asioissa ja siksi olen mieluummin vallan anonyymina Stadin Friiduna. Mutta kiitos kuitenkin kiinnostuksestasi. Toivon sinun jatkavan kommentoimistasi täällä.

    VastaaPoista