18. heinäkuuta 2013

TÄNÄÄN SYÖDÄÄN

Odotan ruokaa tuotavaksi Herkusta. No, en nälkään kuole, sillä poissaollessani ei viikon aikana juusto jääkaapissa pahene sen enempää kuin toastpaketin muutama viipale leipää. Juttuun on tultu. Ja onhan television ruutu pullollaan ruokaohjelmia, joilla voi itsensä ainakin henkisesti tyydyttää.  Joskus kanavia vaihdellessa, jokaisella näkyy sapuskaohjelma. Muistan hyvin ajan, jolloin ainokaisena ruokaguruna ruudussa mellasteli brittikokki Keith Floyd, jonka ohjelmaa mielikseen katseli. Hänen eksoottinen tapansa paiskia ronskisti isoonkin keittoastiaan raaka-aineet suorastaan puistatti ja alkoholin vastustajia kauhistutti, kun Floyd naukkaili sanatulvansa keskellä viinilasista kippistäen milloin millekin asialle. Sittemmin ruokaohjelmia alkoi pursuta jokaisesta  tuutista niin, että ainakin minua kyllästyttää. Vaikka ei silti, tein minä Sikke Sumarin ohjeen mukaisesti pannukakun keväällä. Täysmaidosta!

Soitin C:lle eilen ja kerroin kotiutuneeni. Sanoi, että voisi tulla viemään roskat, jos eivät paljon paina, koska hänkin on kivulias ihminen. Mutta tulee, jos ei sada ja vointi sallii. Kertoi osaavansa käyttää bussiajelun jälkeen hyvin ratikkaa päästäkseen Nokalle kaukaa naapurikaupungista. Voisi käydä kaupassa, mutta kantaa ei voi maitolitraa painavampaa.Kiitin ja ainakin tässä vaiheessa epäsin vierailun. Jutellaan me vain ainakin toistaiseksi puhelimessa, sanoin.

Olen oppinut kanniskelemaan matkapuhelinta mukanani rollaattorin päällä. Alussa tuppasi jäämään milloin minnekin ja sitten vaivaisena ei ollut herkkua yrittää kiirehtiä paikalle sen soidessa. Nyt on paras ystäväni täällä kotona ja aina lähellä. Juuri äskenkin kilahteli. Ystävä A soitteli kuulumisia kysellen. Ei tiedä sairaalareissustani, enkä kertonut. Emme enää nykyisin ole yhteydessä kuin varsin harvakseen puhelimen välityksellä. A sairastaa Alzheimer-tautia, kotiapu kolme kertaa päivässä, ruoka tuodaan ja kaksi pappispoikaa pitää äidistään huolta, kunhan virka antaa myöden. Hautajaisia, häitä ja muita seremonioita riittää sielunpaimenilla.

Amsterdamista tuli kortti. Napolin kupeessa asuva ystäväni lähetti. Kertoi käyneensä Rempun talossa, mutta isäntää ei näkynyt. Ohjelmassa kuulemma seuraavaksi tarjolla käynti Anne Frankin piilopaikassa. Rijksmuseumista ei maininnut mitään, mutta tuskin on tätä taidepläjäystä jättänyt väliin.Se on jokaiselle itseään kunnioittavalle turistille must. Minullekin aikoinaan. Rembrandtin lähes nelimetrinen Yövartio teki  lähtemättömän vaikutuksen. Ällistytti jo massiivisella  koollaan siinä missä  Mona Lisa Louvressa vaatimattomuudellaan.Soitan Italiaan. Ystävälläni on syntymäpäivä, eikä sitä sovi unohtaa.

Juon tässä virolaisesta  mukistani aamukahvia ruokalähetystä odotellen. Sitten syön ja syön hyvin. Valmista tilasin. Mihinkään ruuanlaittopuuhiin en ryhdy.

Ai niin, olen saanut kaksi uutta lukijaa. Hypähtihän sydämeni riemusta, kun tekstini on lukemisen väärtiksi havaittu jälleen kerran. Lämmittävää! Kiitos.












2 kommenttia:

  1. Kyllähän näitä sinun tekstejäsi mielellään lukee. Osaat kirjoitta hyvin. Kivuistasi huolimatta kirjoituksissasi on optimistinen sävy. Pidän elämänkertojen lukemisesta, joten tämä blogisi on juuri sellaista mitä tykkään lukea. Toivottavsti Herkun herkut maistuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. CurryKaneli, kiitokset sanoistasi. Ja kyllä, maistuvat. Eikä kipuja ole kuin liikkuessa. No, enkä voi kaiken aikaa olla liikkumattakaan. Kiinni vaan rollaattorin kahvoihin, asento etukeno ja menoksi.

      Poista