3. maaliskuuta 2011

KERJÄLÄISILLE LEIRIKEIDAS

Huomenta vaan. Aurinkoa ei missään.Tai oikeammin,onhan se,vaan ei tällä hetkellä näkyvissä.Jos aurinkoa ei todella enää olisi,kävisi meidän aika kalpaten.Elämä loppuisi justiinsa tai olisi jo loppunut.

Loppumisesta puheen ollen,niin romanikerjäläiskeskustelu ei lopu.Nyt kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaara on korkeassa persoonassaan ehdottanut,että keväämällä tänne taas rynnivälle kerjäläisjoukolle annettaisiin laillinen leiriytymispaikka Helsingissä sähköineen ja vesineen kaikkineen.Kannatusta ainakaan tässä vaiheessa ehdotelma ei saanut,kun joku oli sitä mieltä,että asiasta päättäminen kuuluu kaupungille eikä eduskunnalle.On myös räknätty,että tänne yleensäkin ilmestyy kokonaisuudessaan vain 200 kerjäläistä ja se on muun Euroopan mittakaavassa hyvin vähän kuulemma.Tarkoittaako tämä nyt sitä,että isompikin joukkio olisi tervetullut,että pysytään tilastoissa mukana?

Saamassani italialaiskirjeessä ystäväni kertoi,että näitä ihmisiä on sielläkin kaikkialla eikä vain Roomassa,vaan myös Napolissa ja sen liepeillä.Ystävääni oli ahdistellut miespuolinen Romanian romanikerjäläinen keskellä kirkasta päivää.Oli päässyt kuitenkin kaverista eroon ilman kolhuja ja päällekäymisiä.Sanallinen piekseminen sitävastoin oli äänekästä,eikä suinkaan mitenkään ystävällismielistä. Miksiköhän Romania sallii tämmöistä kerjäämään levittäytymistä pitkin Eurooppaa? Sälyttää oman voimattomuutensa muitten maitten kontolle.Sympatia Romaniaa ja sen kansaa kohtaan ei ainakaan lisäänny.

Eilen syöksyin kampaajalta suoraan Herkun Välimerelle.Minusta niukemmasti tuotteita kuin aikaisemmissa teemakampanjoissa.Tai sitten kaikki häviää Herkun 5000 neliöön.Kultaotsa-ahvenetkaan eivät olleet vielä kalatiskille ehtineet,jotta ilman jäin.Enkä ostanut ihan ostamisenkaan ilosta,vaan tyydyin tarpeelliseen,mikä kotoa puuttui.Nippanappa ehdin päästämään ajallaan tuuraajan seuraavaan kohteeseensa.Alkaa tämä elämä olla minuuttipeliä.Kunhan saan taas kerrytetyksi kuukausittaisia lakisääteisiä vapaapäiviä,pidän yli viikon loman joskus huhti-toukokuussa.Pitänee alkaa jo ottaa sosiaalitoimistoon yhteyttä ja panna asia alulle.Hoitopaikat kun eivät lankea kuin manulle illallinen.

Mutta olihan nautittavaa kampaajalla eilen.Päätä hierottiin käsin ja tuoli hieroi selkää.Meinasin kehdata nukahtaa.Kaiken tuloksena uusi tukka,joka vaihtoi hiukan väriäkin.Eräs ystäväni on sitä mieltä,etten osaa vanheta arvokkaasti ja tarkoitti,kun kiinnitän ulkoiseen olemukseeni jotenkin liikaa huomiota hänen mielestään meikkauksineni ja kampaajalla ravaamisten kanssa. Noinkohan? Eikös ihminen tee sitä,mikä tuntuu itselle hyvältä ja viihtyy? Jos joku tykkää mummuuntua,sen kun.Olkoon hänen oma asiansa.Enkä ainakaan ketään loukkaa näillä pienillä omilla kohentamisillani.Mummuunnun sitten,kun sen aika koittaa.Tai en.Ystäväpiirissäni on monta kaltaistani ja ikäistäni naista,jotka elävät täysillä siinä missä nuorempansakin.Eivät nyt diskoissa hyppää eikä rokki soi kotona.Muuten elämänmyönteisinä,iloisina,menevinä,osallistuvina ja itsestään välittävinä.Esimerkkejä on julkisuudessakin.Lenita Airisto,ikinuori Aira Samulin,Kirsti Paakkanen,Pirkko Mannola ja moni muu.

Maailmanmatkaajaystäviltäni tuli kortti Kapkaupungista.Aikaeroa ei ole,mutta aste-ero kyllä.Täältä lähtiessään -29 astetta ja koneesta astuttuaan Etelä-Afrikassa plussaa saman verran.Ryhtyivät kuulemma heti nauttimaan.Namibian hiekat vielä odottavat,kunhan ensin käyvät vielä siinäkin kaupungissa,jossa asuivat iät ja ajat.No,kun palaavat kotiin,on täälläkin jo kevät edennyt pitkälle.Eteläinen Eurooppa jo kellii lämmössä ja paisteessa.Andalusiassa kukkivat mantelipuut ja Saapasmaassa mimosat.Kummastakin tullut kortti varmemmaksi vakuudeksi.Kyllä meilläkin vielä koivut lykkivät hiirenkorvaa ja ruohonkorret ojentautuvat kohti valoa työntäen varttaan ihan työntämisen ilosta.Näin on aina käynyt ja käy vastakin.Niin kauan kun meille aurinko paistaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti