19. maaliskuuta 2011

KALASATAMASTA RASTILAAN

Tämä jutustelu alkaa kerjäläisasialla.Nyt kun kevät on jo ovella,niin hommahan on niin,että vähitellen alkaa Helsinkiinkin rantautua taas näitä ystäviämme Romanian kerjäläisiä.Noin kymmenen on jo majoittuneena vanhaan tuttuun lumen peittämään Kalasatamaan.Tästä pelastuslaitos nosti jälleen äläkän jo yksistään leirin olemattoman paloturvallisuuden takia.Syttyihän syksyllä tulipalo,jonka seurauksena romaniseurakunta häädettiin ja Helsinki maksoi matkarahat kotiin.Pelastuslaitos vaatii ympärivuorokautista vartiointia alueelle,mutta nuorisoasiainkeskuksessa ei ole rahaa/halua moista ylellisyyttä palkata.Tuntitaksa kuulemma 120€!

Nyt nämä kymmenen romania on hommattu Rastilan leirintäalueelle ainakin täksi viikonlopuksi,jonka Helsinki kustantaa.Mikäänhän ei ole ilmaista.Maanantaina kuulemma mietitään lisää.Kaupunki ei ole halukas hankkimaan kustannuksellaan nyt olevalle ja tulevalle kerjäläislaumalle asuinpaikkaa,koska heidät katsotaan olevan täällä turisteina eikä tapana ole elättää Suomessa vierailevia turisteja.Viimeistään kesäkuussa päättyy Kalasataman elot ja olot,kun tontin tiilinen sosiaalikeskuksen rakennus puretaan.Siihen päättyy Kalasataman leirilorut!Jos jäävät pysyvästi Rastilan leirintäalueelle,sinne tuskin kovin mielellään muut turistit asuntovaunuillaan tulevat. Ikävä sanoa,mutta nämä jo vuosikausia Suomessa riesana olleet kerjäläiset,ovat meillä kuin huono ihottuma,josta ei millään konstilla tunnu eroon pääsevän.

Ulrika Vilhelmina Canthin päivä tänään.Minna Canth.Juhlitaan lipuin ja sanoin tätä suomalaista voimanaista,joka piti puotia ja kirjoitti näytelmiä,oli uudenajan nainen ajatuksillaan,joita ei siihen mennessä oltu kuultu ei nähty naisessa.Persoonallisuus,jota passaa vielä 114 vuotta myöhemmin kuolemansa jälkeen muistaa.Näytelmänsä eivät suinkaan ole haudattu,vaan niitä pyöritetään pitkin Suomenmaata teattereiden lavoilla aina yhtä ihastuneen yleisön nautittavaksi.Liehukoon Suomen lippu tänään tämän naisen muistoksi!

Eilen juttelin C:n kanssa puhelimessa ja tulimme pohdiskelleeksi lapsuutta.Ei omaamme vaan yleisesti.Sen aika on lyhentynyt.Jo noin kymmen-vuotiaat varsinkin tytöt aikuistuvat.Pukeutuvat aikuisen naisen tapaan,kuuntelevat musiikkia,joiden laulut eivät kerro Mikki-Hiirestä tai Nalle Puhista.Jotkut maistelevat viiniä ja savuke saattaa olla "tyylikkäästi" suupielessä. Siinä iässä C ja minä olimme täydellisiä lapsia,vaikka koulua kävimmekin.Nukke saattoi kulkeutua kouluun kainalossa ja usein leikki tuli ennen oppimista tärkeysjärjestyksessä.Harvoin näkee nykyisin lasten varsinaisesti leikkivän kuin tietysti aivan pienenä.Ala-asteen koululaiset elävät jo pitkälti aikuisen mallin mukaisesti ilman iälleen kuuluvia askaroimisia.Omilla vanhemmilla täytyy olla vastuu lapsen lapsuudesta,ajasta,jonka se kuuluu iällisesti kestää.Heillä kaikilla ei ole kuitenkaan aikaa siihen.Liekö halua ja osaamistakaan? Jotkut sälyttävät vastuun kouluille.Väärin.Kodista kaikki alkaa.

Nonnih,mitä siihen suomalaissyntyisen italialaistuneen rouvan krusifiksisotaan tulee,niin nyt on sitten paragrafit tarkistettu ja sellaisiksi tietoon saatettu,että koulujen seinillä olevat krusifiksit eivät ole uskonnonvapauden vastaisia.Ne saavat jäädä paikoilleen,eikä niitä pidä pitää ketään ärsyttävinä.Ja jos,niin se on katsojalla korvien välissä itse hankittuna.En alunalkaenkaan ymmärtänyt rouvan kiukkua.Paljonhan sitä näkee ja on omien uskomustensa ja kulttuurinsa vastaisia asioita ja esineitä.Ne pitää ottaa sellaisina kuin ovat ilman sarvia ja hampaita toisten ihmisten tapoja kunnioittaen.Asia loppuun käsitelty.

Näin on myös loppuun käsitelty tämän päiväinen kirjoitteluni.Rupesi satamaan lunta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti