Sanotaan loppiaisena päivän olevan kukonaskelta pitempi.Ja näinhän se on,kun talvipäivänseisaus oli jo joulukuussa ja siitä se alkoi.Olemme saaneet Helsingissä lisää lunta.Happamana katselin ikkunasta näkymää.Joku kahlannut roskikselle,joku talvihiljaiselta pihalta ulos.Pakkasta.Eikö tämä lopu koskaan?
Nukuin jälleen liian kauan aamulla.Yö oli meillä huono.Annan silloin itselleni armoa aamulla,enkä nouse tavalliseen aikaan.Nyt jo olemme saaneet rutiinista kiinni,aamukahvi nautittu,mies kuuntelee äänikirjaa.Minä olen sanojen kanssa työhuoneessani.Tänään pitäisi korjata loputkin joulusta pois.Jotenkin olen ollut lepsu ajatellen "antaa päivän mennä,toisen tulla".
Netti tiesi Ruotsiin tulevista pakkasista.Taalainmaalaiset kuulemma saavat hytistä liki neljänkymmenenkin asteen kylmyydessä.Eikös talvien pitänyt leudontua? Vai onko tämä näyttöä jääkaudesta, jota maapallolle povataan? Vai onko vain niin,että joku talvi on toistaan kylmempi,lumisempi? Muistan itse lapsuudestani niiden aina olleen kovastikin pakkasvoittoisia,leikkipaikkojen höytylumen peittämiä. Ei tämmöisiin asioihin kiinnitetty huomiota.Ei tiedetty ilmaston lämpenemisestä,ei ihmisten aiheuttamista muutoksista luonnossa.Ei ajateltu tulevia jääkausia.Lumi narskui jalkojen alla aivan samoin kuin nytkin.Tieteen ja tekniikan kehittyessä tuli ihmisille tietämyksen mukana epävarmuutta tulevasta.Nyt pohditaan pienenkin muutoksen ilmaantuessa,miksi ja miten. Tutkitaan ja kuppikunnat kinastelevat oikeassa olemisesta.Pienessä mielessäni olen sitä mieltä,että kaikesta kehityksestä ja osaamisesta huolimatta,emme pysty katsomaan tulevaisuuteen.Ihmiskunnan kristallipallo on siltä kohdin sumea.
Kukonaskel? Juttelin siitä tämän kirjoituksen alussa.Minä tiedän tasan tarkkaan kukonaskelen.Meillä oli mökillä Jallu.Jallulla haaremi,joka käsitti kolme kanaa,jotka taas puolestaan pitivät meidät kesän munissa.En oikein muista,kuka meistä keksi,että ryhdytään siipikarjan pitoon.Rakennettiin kanala.Sitten ajettiin ostamaan kukko ja sen naiset.Ne pakattiin pahvilaatikkoon,laatikko auton takapenkille ja menoksi.Kaikki neljä olivat isosta kanalasta,eikä päivänvalo ollut yhdellekään tuttu ilmiö.
Päästimme ne irti verkkoaitauksen sisäpuolella.Killistelivät ympäristöään,häikäistyivät suorastaan.Kulttuurishokki.Mutta jostain ne kaivoivat atavistiset kana-ja kukkotapansa alkaen jonkun päivän päästä elää kanoiksi.Tosin ensimmäiset munat olivat silkasta ympäristön muutoksesta nahkamunia,mutta sitten alkoi pesiin tulla oikeita.Ne päästettiin aitauksesta myöhemmin ulos kuopsuttamaan maata pihapiirissä.Kanoillakin oli nimet,Zeus,Hermes ja Orvokki. Ensin mainitut olivat maskuliinisia nimiä ja niiden antaminen viittaa mytologian kiintymykseeni. Olihan se uljasta pistää poskeensa aamulla Zeuksen muna.Hermes taas tuli siitä,koska sille oli joskus kehittynyt kannukset.Orvokki liittyi Hannu Salaman kirjaan "Minä,Olli ja Orvokki". Taikka sitten puhtaasti kasvimaailmaan.
Koiramme eivät ensin tienneet,miten tämmöisiin elikoihin oikein suhtaudutaan.Jallulle ne eivät pärjänneet,eikä sille pärjännyt minua lukuun ottamatta kukaan muukaan.Mutta kanat koirat panivat ojennukseen.Kanaparat edellä ja kaksi silminnähden nauttivaa koiraa perässään.Ja suoraan järveen.Kanat seisoivat kaulaansa myöten vedessä ja koirat haukkuivat nauraen rannalla.Minä hätiin,rauha palautui ja koiratkin alkoivat ymmärtää,että perheeseemme kuuluu nyt lisää väkeä kesän aikana.
Alkuiltaisin ne marssivat Jallun johdolla aivan ilman eri kehoitusta kanalan sisätilaan ja hyppäsivät orrelle.Hermes oli alimpana hierarkiassa.Sillä oli kaulassa muiden nokkimia höyhennettömiä paikkoja.Se kököttikin orrella pyrstö eri suuntaan kuin toisilla ja yritti tekeytyä näkymättömäksi.Kanalassa on aina nokkimisjärjestys,josta voi seurata pientä tai suurta julmuutta alimpana olevaa kohtaan.No,Hermes selviytyi kunnialla,kun se oppi lopulta antamaan vähän takaisin.Se oli joukon ehdottomasti paras munija.Yöksi suljin kanalan,että ketut eivät pääse verottamaan.Tämä ensimmäinen kanakesämme ei suinkaan ollut viimeinen.Nimet pysyivät.
Olen jo nähtävästi siinä iässä,että muistoja kumpuaa esille ja sitten niistä kerron.
Kuvitelmana,että jotakuta kiinnostaa.Ehkä kiinnostaa,ehkä ei.Minätyttö kirjoitan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti