Olipa traagisen herttainen tarina tänään HS:n nettiuutisissa.Joutsenpari eronnut! Sarindi ja Saruni palasivat Englantiin Gloucestershiren lintujärvelle Siperiasta uusien kumppaneittensa kanssa.Nyt kuulemma yhteisen järven kaislikossa eivät edes toisiaan enää tervehdi,vaikka yhteiseloa ennen "avioeroa" kesti kaksi vuotta.Tässäpä tutkijoille pala purtavaksi,kun joutsenia on yleensä ja kautta aikain pidetty läpi elämänsä uskollisina parilleen,ellei leskeys ole sitä keskeyttänyt.Joku asiaa tutkinut ornitologi arveli syyksi "lapsettomuuden",kun Sarindi ja Saruni eivät saaneet yhteisiä jälkeläisiä. Inhimillistä on joutsentenkin elämä!
Lintuja on todellakin hauska seurata.Mökkiaikanamme se oli eräänlainen hobby meilläkin.Kaikenlaista tapahtui lintulaudan ja pesäpuiden lähettyvillä.Joskus ankariakin tappeluita niin että höyhenet pöllysivät.Varikset saivat kyytiä pienempien lintujen huolellisesti suunnitellulla yhteishyökkäyksellä.Kirjosieppouros oli varsinainen don Juan.Perhe kolmessakin pöntössä.Ahkerasti se yritti pitää isä-roolistaan kiinni,vaikka vilkuilikin välillä sieviä sinkkunaaraita.Silloin tällöin tömähti pikkulintu ikkunalasiin.Siitä heijastui maisema linnun silmiin ja niin se lensi päin.Monta punatulkkua menetti henkensä niska taittuneena,mutta yhtä monta selvisi ensipökerryksestä toinnuttuaan.Mökkikesinämme ja -talvina opimme lintujen elämästä paljon,tutustuimme uusiin lajeihin.Huomasimme myös monien lukumäärän vähenevän,kuten kottaraisten.Alkuvuosina niitä oli paljon pöntöissä pesimässä.Kunnes lopulta katosivat melkein kokonaan.Tätä tapahtui muuallakin.Miksi näin kävi? Vastaus ei ole yksiselitteinen jos edes mahdollinenkaan. Pidän kottaraisista.Niiden sulat kiiltelivät upein värein auringonpaisteessa.Niiden käytös oli maltillista ja tyylikästä,kun taas räkättirastaat elivät hällä väliä-tyylillä,höyhenet hiukan epäjärjestyksessä,aistikkuudesta ei hajuakaan.
Kottarainen ja räkättirastas oli kuin meidän koirat Midi ja Bitto. Midi oli leidi ja Bitto,niin tyttökoira kuin olikin,taas poikamaisen riehakas usein kolttosissa,eikä oppi tahtonut missään asiassa mennä perille.Midi oli älykäs,oppivainen koira ja ehdottomasti näistä kahdesta johtajakoira, jota Bitto-rasavillikin kunnioitti.Kun Midi hienostuneesti vilautti kulmahammastaan,Bitto perääntyi.Suureksi suruksemme tuli aika,jolloin Midi meidät jätti.Bitto jäi yksin.Se ei ensialkuun ymmärtänyt tilannetta ollenkaan.Pälyili ympärilleen sisartaan etsien.Kun annoin ruokakupin,se oli vuosien aikana aina vasta toisena saanut oman kuppinsa.Nytkin se odotti,että Midi tulisi syömään ensin.Meni pitkä aika,kunnes se uskaltautui kupilleen silloinkin ympärilleen vilkuillen.Se ei koskaan oikein tointunut sisarensa menetyksestä ja muutaman vuoden kuluttua oli Biton aika lähteä luotamme.Uusia koiria ei meille enää tullut.
Pakkasta piisaa.Me viihdymme sisällä kuin karhut pesässään.Pihalla naapurit liikkuvat ripeästi,kukaan ei viivyskele.Koko pihapiiri nukkuu talviunta.Ainoat äänet ovat,kun jäteauto kippaa roskia uumeniinsa.Hiljaisuus palaa sen lähdettyä.Lumi narskuu jalkojen alla,kun juoksutan roskat pihan perälle.Kauppaankaan ei tarvitse mennä.Tänä jääkaappi- ja pakastinaikana ollaan pitkälti omavaraisia.Täydennystä toki kaivataan ja silloin on lähdettävä.Ja se onkin huomenna.Mies parturiin ja samalla reissulla ostokset.Mutta se on vasta huomenna...
Aurinko aikoo paistaa.Paiste alkaa kiivetä tiiliseinää pitkin.Se ei lämmitä,valaisee vain.Lumi kimaltelee kuin tuhannet timantit maassa.Vain hetken.Katoaa,maa on taas pelkkää mattaa.Kunhan kevät saapuu,saamme paistetta yllin kyllin ja sitten on aika,kun se tuskin edes häviää taivaanrannan taakse.Näinhän se aina menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti