Luvattiin eilen sadetta aikaisin iltapäivällä. Lähdin kiireesti kauppaan. En sadetta pelkää, mutta lupaus oli rankasta kaatosatesta ja se jo kastelee kunnolla. Ei satanut, ennen kuin illan suussa, eikä kaatamalla. Torin hedelmäkauppias huikkasi kriikunoiden saapuneen. Katselin pieniä luumun näköisiä ja olin skeptinen niiden lajista. Ostin litran kokeeksi hetken keskusteltuamme asian ytimestä eli siementen muodosta. Luumulla, pienelläkin, se on soikea ja terävä toisesta päästään. Kriikunalla täysin pyöreä. Varmemmaksi vakuudeksi minulle selvisi kotona, että kriikunat eivät vielä tähän aikaan ole edes kypsiä. Vaativat kylmiä, ehkä hallan puremia, öitä, eivätkä silloinkaan ole luumun makeita. Kriikunoista tehdään yleensä hilloa ja mehua. Siis, minulla ei ole vieläkään kriikunoita ja tuskin saankaan, koska niitä on myynnissä harvoin.
Luen yhä Orwellin kirjaa. Kovasti kiinnostava, vie mukanaan kuvitteeliseen tulevaisuuden maailmaan, joka pelottaa jo lukiessakin. Muuta hyödyllistä en eilen tehnytkään kuin kauppareissun ja lukemisen. Pitääkö aina tehdä hyödyllistä? Mutta ostin hyödykkeen. Hatun. Syksyä ja talvea varten. Olen yleensä baskereiden kannattaja ja niitä on aikamoinen arsenaali. Uusi on siis oikea hattu, tukevaa huopaa ja lierillinen. Se päässä kelpaa dallata.
Pitkästä aikaa A:lta sähköpostia. On menossa Saksaan ensi kuussa. Lämmintä piisaa eteläisessä Espanjassa. Me kun täällä taas tunnustelemme syksyä ja valmistaudumme lähestyvää talvea varten. Lipittelin jo aamukahvini ja nyt katselen ikkunasta koivujen keikkumista kovassa tuulessa. Nukuin yön aika mukavasti. Muistutti hiukan öitä, jolloin illalla nukahdettuani uinuin virkistävästi aamuun asti. Kuinka nukkuvat tavalliset ihmiset Afganistanissa? Pelon vallassa ainakin naiset ja lapset. Maailma seuraa!
Ilmoittauduin englannin kurssille. Siitä se alkaa. Opiskeluni. Seuraavalla kauppareissulla ostan kurssikirjan ja muistiinpanovihon. Hieno syksy tiedossa. Ja jos onni suosii, niin kevät myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti