Ihanaa nähdä ja tavata M pitkästä,pitkästä aikaa. Oli treffit HAMissa ja sitten halattiin. Katsastimme sekä Lallukka-näyttelyn että saksalaisen Katharina Grossen työt, joista jäkimmäisellä jättimäisen suuria koko huoneen peittäviä teoksia ja erään päällä sai kävellä. Lallukka-näyttelyssä oli hologrammi, jossa ehkä Lallukassa oleva käytävä. Käväisimme myös Tove Janssonin näyttelyssä, joka tuttu edellisiltä käynneiltä. Sitten menimme Kampin ostoskeskuksen kahvilaan, jossa puitiin maailman menoa, puhuttiin vihasta, loukkaamisista, kasvatuksesta ja kirjallisuudesta. M tarjosi minulle kahvin. M:n kanssa aina yhtä kasvattavaa ja avartavaa, virkistävää. Erosimme ja hän meni Mujiin ja minä Nespresson kielikylpyyn. Muji on Japanilainen kauppa, joka rantautui Suomeen vuonna 2019 saaden heti valtavan suosion. En ole vielä käynyt.
Kielikylpy siksi että taas Nespressossa oli puhuttava englantia. Ostin kahvikapseleita ja kalkinpoistoainetta. Matkalla metroon poikkesin Rosebudiin ja ostin joskus lukematta jättämäni George Orwellin Vuonna 1984. Hyvä lisä Hamista ostamiini Marja Lahelman Lallukka-kirjaan sekä Helsinki Biennaali 2021-oppaaseen, jonka lähetän Italiaan.
Kotona söin iltapäiväisen lounaani, joka oli aikaisemmin laittamaani marokkolaista jauhelihakeittoa. Kirjettä ei vieläkään Italiasta. Ei mitään postia.
Oli muuten lysti tepastella pitkästä aikaa kaupungilla. Kerjäläisiä ja terasseja, rakkaita ratikoita. Kampista kun dallasin Keskuskadulle näin kaikenlaista kesäistä. Terasseja tullut lisää. Stockmann näkyi olevan tukevasti paikoillaan ja mikäs on ollessa, kun HS kertoi siellä menevän taas paremmin eli kauppa käy. Olisikohan niin, että saamme sittenkin pitää Stockmannin?
Illalla aloin lukea Marja Lahelman Lallukka-kirjaa. Oli kuva Tyko Sallisen maalauksesta Meudon, joka on vuodelta 1909 ja nyt HAMin näyttelyssä. Teos Meudon-nimisestä Pariisin esikaupunkialueen taloista. Ostin sen HAMista jääkaappimagneettina. Sallinen oli Pariisissa monen muun suomalaisen taiteilijan lailla. En tiedä, oliko siellä myös Lallukan eräs asukas, jonka taulu on minulla seinälläni. Kirjan valokuvassa (1940) taiteilija istuu ateljeessaan, lattialla makaa iso koira. Lallukassa asui eräs koulutoverinikin miehensä kanssa. Muusikoita molemmat. Tapasin P:n kerran Mustikkamaalla hänen esiintyessään Shakespearen Kesäyön unelmassa. Juttelimme hetken pukuhuoneessa.
Tänään kotona lukien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti