Niin ahkerana eilen, että olin vielä illallakin hämmästynyt. Naulasin kaksi taulua seinälle, laitoin broileri-kukkakaalikeiton, pyyhkiskelin pölyjä, vaihdoin vuodevaatteet ja annoin koneen pestä ne, jotka otin vuoteesta. No, söin minä myös ja luin Lallukka-kirjan loppuun. Tein kauppalistan, mitä tarvitsen kana-kookoskeittoa varten ja huilasin myös välillä. Ilta tuli hujauksessa. Tällainen reipas ote lauantaihini.
Onhan taas ihan juhlan tuntua ryhtyä opiskelijaksi pitkästä aikaa, kun alkaa englannin kurssi. Ennen puolison sairastumista, osallistuin monenlaisiin kursseihin vuosien mittaan ja tykkäsin kaikista. Kävin kuuntelemassa esitelmiä ja luentoja. Että oli elämä auvoista ja mukavaa. Enkä asunut kaukanakaan kaikesta kuten nyt. Nyt kun olen lopettanut lottoamisen, jään tänne periferiaan ilmeisesti ikuisiksi ajoiksi. Vaikka aika hutero tapa lottoaminenkin oli päästäkseni pois.
Aloin ennen Orwellin kirjan Vuonna 1984 ostamista lukea uudemman kerran Wilden Dorian Grayta. Olen nyt siinä kohdin kirjaa kun Dorian huomasi muotokuvaansa ilmestyneet julmuutta kuvastavat juonteet suun ympärillä. Hän ei vielä tiennyt, että kuva tulee lisää muuttumaan hänen syntiensä takia. Hän piilotti kuvan varjostimen taakse ja yritti sen unohtaa. Minä tiedän kirjan jo lukeneena, mitä kaikkea muotokuvalle tulee tapahtumaan. Kauhutarina alkaa hahmottua.
Olen jo blogin kimpussa, vaikka kello ei ole kuuttakaan aamulla. Rauhaisa sunnuntai tiedossa paitsi sään puolesta. Saamme kuulemma ukkosta ja sadetta. Päivä ei ole vielä valjennut. On ikävä niitä valoisia aamuja ja öitä, jolloin oikeastaan ei yötä ollutkaan. Kohti pimeyttä mennään. Pitää kaivaa kynttilät esille. Steariini alkoi jo tuoksua nenässäni. Tänään siis tiedossa lukemista ja tv:n katselemista. Chaplin oikeuden edessä iltapäivällä uusintana nähtävässä dokumentissa ja illalla murharouva Christietä. Hyvää sunnuntaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti