Sain visiittikutsun ja otin sen vastaan. Ensi viikolla menen. Tietää kunnon bussiajelua. Tosin vain täällä Helsingissä. Olen kaivanut netistä englannin harjoitustehtäviä ja tehnyt niitä. Osa meni helposti ja hienosti, mutta sitten en tiennyt, mitä "punkki" on englanniksi. Nyt tiedän. Kyllähän minä "puhun" englantia, mutta päin seiniä useinkin. Olen kyllä aina tullut ymmärretyksi ja minäkin ymmärtänyt. Nyt kurssilla takerrutaan kielioppiin ja oikein puhumiseen. Saas nähdä, miten käy. Alkaa jännittää. A lohdutti, että hyvin se menee, kun marmatin hänellekin jännitystilaani. A:n kanssahan tässä on vuositolkulla englantia meileissä väännetty. Sitä minun "englantiani" täällä päässä. Hänen kaupungissaan oli ollut muuten pieni maanjäristys. Ei kahtakaan magnitudia. Vähän oli tärittänyt. Meillä täällä saattoi enemmän täristä taannoisen ukkosmyrskyn aikana. Vahvaa salamointia ja jyrinää. Vettä tuli ja täytti katuja ja kellareita. Autot muuttuivat veneiksi ajaessaan kokka kohisten ja vesi pärskyen. Olipa komeaa spektaakkelia kerrakseen! Luonto puhui jälleen kerran oikein isännän äänellä.
Nyt paistaa syksyntuntuinen aurinko ja minä aikeissa pasteerailla roskikselle, kunhan olen ensin itseni vaatettanut. Sitten jatkuu joviaalinen sunnuntain vietto laiskanpulskeasti. Olen vielä Orwellissakin aivan kesken. Ruoka on valmista, ei siis niitä puuhia. Sen kuin lämmitetään. Parvekettakin voisi hiukan siivota. Alkaisi olla kukkien hyvästijättö. Miljoonakellossa enemmän kuivuneita kukkia. Lopetin nyppimisen, kun huomasin kasvin olevan nimensä veroinen. Kaunis se on ollut parhaassa kukoistuksessaan. Vieläkin silmänilona nykyiselläänkin ennen tappavia hallaöitä.
Tänään myöhemmin englanninkielen prepositioiden kimppuun. Ovat minulle kompastuskiviä. Ne tarvitaan kurssilla oikeisiin paikkoihin. Tarvittiin jo kouluaikanankin, mutta peittyneet unohduksen hämärään. Oppia ikä kaikki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti