PARFYYMIFRIIKKI

 Piti laittaa päähän maskin lisäksi aurinkolasit. Niin oli kirkasta. Itis-kauppakeskuksessa oli ulko-ovilla maskinjakajia ja näin ainakin kahden rouvashenkilön kieltäytyvän ottamasta maskia vastaa, Toinen huitaisi oikein kädellään osoittakseen ylimielisyyttään. Eräs ulkomaalaistaustainen mieshenkilö otti sen pitkin hampain, mutta ähelsi myös kasvoilleen. Mikä siinä on niin vaikeaa? En ikinä usko, että kaikilla on aina astma. 

Ostin hedelmiä ja levitettäviä juustoja sekä jotain muuta. Sitten marssin taas puhumaan englantia  Chez Janetiin ja ostin macaroneja. Kerroin, etten vielä ole käynyt heidän Bulevardin kahvilassaan. Rouva sanoi, että hän tarjoaa minulla teen tai kahvin, jos jonain päivänä tulen antamaan nimeni. Lupasin tulla, kun menen keskustaan. Kerroin olleeni vain kerran Pariisissa ja  silloin olin 16-vuotias. Niin että siitä on muutama vuosi!

Kun kerran olin Herkussa, ostin myös pinaattikalkkunaa leikkeleenä. Hämmästyin, kun sitä tuotetaan Saksasta. Eikö meillä ole kalkkunoita tai pinaattia? Tai halua leikkeleen valmistamiseen.? Minulle kelpaa Saksakin. En ole niin kotiseutuhenkinen. Ihmettelin vain. Kävin nuuhkimassa Stockmannin parfyymiosastolla. Myyjä tuli kysymään, jos voi olla avuksi. Huomasi  potentiaalisen asiakkaan, joka sanoi lähtevänsä pian pois tuota ihanasta ihmemaasta, ennen kuin syntyy kiusaus kaupantekoon. Haikeana jätin nuo taivaallisen näköiset pullot fantastisine tuoksuineen. Jonain toisena päivänä saatan langeta. Mikään ei ole niin autuaallisen hurmaavaa kuin kalliin hajuveden tuoksu! Ja se mielikuvituksellisen elegantti pullo!

Kotimatka sujui lätäköitä väistellen, mutta kaikki kevättä enteillen ja taivas oli kirkkaan sininen ja paiste häikäisevä. Nautin lounaalla kanaa tikka masala, enkä suinkaan ankkakeittoa, jonka tosin olin ottanut jo sulamaan. Juhlan, itse keksittyä iloa, kunniaksi lasillinen Proseccoa.

Lähetin meilit Espanjaan ja Pohjanmaalle. Koronasta ja alkavasta keväästä tarinaa, rajoituksista ja lukemistani kirjoista. Kun olen pyyhkinyt keittiön lattian kostealla, ryhdyn taas lukemaan. Voi, voi ja joskus pitäisi imuroidakin. Lapsuudenkodissani oli Helmi-miminen kotiapulainen, jonka haluaisin olevan minunkin kotonani. Olisi ikkunoiden pesuakin. Kohta en näe ulos. Noooo, asioilla on taipumus tavalla tai toisella järjestyä.