Yhä yöpaidassa, vaikka pian keskipäivä. Yö meni jälleen kerran pipariksi. Puoli neljään valvoin ja sitten otin unipillerin. Kukaan ei usko, kuinka paljon kaipaan niitä entisiä öitä, kun nukuin kuin pieni porsas. Mihin ihmeeseen ne ovat jääneet?
Olen taas yrittänyt saada kirjettä Italiaan aikaan. Miten sekin on niin vaikeaa? Tai tiedänhän minä. Ei ole tapahtumia, joista kertoa. Yhtä ja samaa koronaa kaiken aikaa. Mitä siinä kertomista, että syön soppaa ja luen? Tänään juures-nuudelikeittoa. Nuudeleitakaan ei saisi syödä. Niistä saa vääränlaista energiaa ja lisäkiloja.
Helsingin Sanomissa todisteltiin kahden päällekkäismaskin pitoa vastaan. Minäkin pidin kahta luettuani tavan rantautuneen meille ja kangasmaskit jäivät käyttämättä, kun nekään eivät kuulemma täytä tehtäväänsä. Minulle tuli kuuma kahden kanssa ja sitä paitsi sisempi maski tuppasi näkymään. Luovutin ja siirryin kokonaan kirurgisiin mustiin ja valkoisiin kertakäyttöisiin. Ja niin kuin olin hankkinut erilaisia tyyliin sopivia kankaisia viisitoista kappaletta! "Turhaan, oi turhaan tartu(i)n mä hetkehen kiinni..."
Ehdotin K:lle, että olisimme menneet kävelemään. Olisin pannut termosmukeihin joko kaakaotai tai kahvia, ostanut pari pullaa evääksi. Sitten jossain mukavassa paikassa lenkkipolun vieressä, olisimme ne nauttineet. Olisi pitänyt tietää, että ystäväni ei ole yhtään eikä koskaan seikkailuhenkinen. "Mitä me sinne, keitetään kahvi kumpikin kotonamme, on niin kylmäkin ja ihmiset katselee." Muistan ajat, kun lapsena lähdin vanhempieni kanssa ulos talvella ja oli kuumaa kaakaota mukana termospullossa. Aika usein, jos oli suksetkin matkassa, ajoimme ratikalla Munkkiniemeen ja hiihdeltyämme tarpeeksi menimme Kalastajatorpan silloiseen kahvilaan juomaan jotain lämmintä. Sukset muiden suksien kanssa tökättynä hankeen kahvilan seinustalle.
Ajattelin tänään imuroida, kunhan tästä tokenen ja olen käynyt suihkussa, vaihtanut yöpaidan päivävaatteisiin. Tämä on kuitenkin vasta aivoissa kehittymässä toiminnaksi. Ei siis mitenkään edes puoliksi tehty. Voisin myös tehdä luettelon tarvitsemistani kahvikapseleista ja tilata jonain päivänä. Voisin vain lukea ihmisen kehittymistarinaa koko päivän tekemättä mitään muuta. Ja voisihan sitä alkaa suunnitella, mitä tekee korona-ajan jälkeen. Vapaus tuntuu varmaankin ihanalta. Saa koskea toiseen ihmiseen, halata ja olla kaikinpuolisesti liki. Miltä se tuntuu pitkästä aikaa? Ehkä jo kesällä. Ensin meidän kaikkien tulee puhaltaa yhteen hiileen, ottaa valtiovallan suositukset ikään kuin käskyiksi ja unohtaa ainakin toistaiseksi suomalainen vastarannan kiiskeys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti