Olen palautunut ruuan laittoon. Ei enää keittoja kuitenkaan, vaan siirtyminen tapahtui uuniruokien puolelle. Ensialkuun vaikka välimerellinen kanavuoka, Italian mamman broilerivuoka tai sadonkorjaajan broileripelti. Ostoslistaa vaan tekemään! Ohjeissa on usein maininta "arkiruoka". Mitä se on? Ruokaa, jota syödään arkisin? Ihmettelen myös, jos valmistamme hummeria, onko se sitten sunnuntairuokaa? Kyllä hummeria voi syödä vaikka keskellä viikkoa. Minä olen sen tehnyt. Myös sadonkorjaajan broileripelti, siitä huolimatta, että se on arkiruuan nimikkeen alla, on minusta aivan käypää vaikka Marian ilmestymispäivänä, ensi sunnuntaina. Aikaisemmin tehtailemani keitot olivat järjestään arkikeittoja (kuulemma). Mutta jos väsäisin vichyssoisen, saattaisiko se olla hyvinkin pyhäistä? Siitä huolimatta, että on purjo-perunakeittoa ja Ranskassa arkiruokaa. Millä nimellä se tarjotaan, sekin sanelee tahdin. Ranskan kielinen nimi kielii juhlallisuudesta, mutta suomalainen purjo-perunasoppa ihan joltain muulta.
Kun Elvis Presley oli nuori ja hengissä, olin minäki nuorempi ja kovasti hengissä, enkä oikein tykännyt Elviksen lauluista enkä esiintymisestä. No, en paheksunutkaan, kuten Floridan kukkahattutädit, mutta kun oli täällä nähnyt meikäläisten esiintymistä, niin olihan Elviksen liikkuminen... no, olihan se... Mutta nyt hyvät ihmiset sentään, kuinka minä Elviksestä tykkään. Välillä näytetään tv:ssä ja/tai netin kautta ja nyt oli parina päivänä tv:n vuoro. Asetuin oikein mukavaan asentoon katselemaan ja kuuntelemaan, mutta en kirkunut yhtään. Kaveri on ihan siisti, osaa laulaa ja on komea. Piti katsoa netistä oikein pituus: 182 cm. Kyllä meni väreet, kuulkaas, pitkin sellkärankaa, kun hän päästeli samettisesti "love me tender, love me sweet, never let me go". Huikea hetki sohvan nurkassa, en käynyt edes jääkaapilla. Siellä ei muutenkaan pitäisi käydä!
Yö meni taas miten meni. Kirjoittelin sähköpostia R:lle ja panin menemään. Pohdin siinä muun muassa, että kaatuuko Britannian imperiumi Sussexin herttuattaren närästä hovia kohtaan? Ei muuten kaadu. Istuu niin lujassa. Juttelin siitäkin, että valkoinen ääninäyttelijä ei saa esittää Simpsoneissa Carl Carlsonia. Carl on musta ja kotoisin Islannista. Pitää olla saman lajin ihminen. Eikös tämä ole rasismia? Jos joku ei tiedä, niin Simpsonit ovat sitä keltaista animaatioväkeä tv:ssä. On ehdottomasti yksi mieliohjelmistani. On puututtu muuhunkin musta-valkoinen-seikkaan, kuten runoilija Amanda Gormanin käännöksiin. Kääntäjän pitää olla musta, kuten runoilijakin on. Minä tykästyin Gormaniin ja hänen runoonsa USAn presidentin virkaanastujaisissa, mutta nyt en ole aivan varma, saanko tykätä, koska minä olen valkoinen?
Tänään on taas tarkasti istuttava tv:n ääressä. Teemalla iltapäivällä jälleen yksi mielimiehistäni, Alphonse Mucha. Tshekkiläinen taiteilija. Kahdessa kahvimukissani on hänen "Bieres de la Meuse" juliste kuvattuna sekä "Cycles Perfecta". Yhtä juhlaa, kun juon aamulatteni jommasta kummasta. On minulla kirjakin Muchasta, jossa kerrotaan hänen pitäneen moneenkin työhönsä mallina Sarah Bernhardtia. Kaupungeista, joissa olen ollut, minulle Praha on ollut rakkain ja kiinnostavin, eikä ainoastaan Muchan vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti