Olen penkonut taas kerran kirjahyllyäni ja nyt löysin Fazerin kustantaman vuonna 1961 ilmestyneen lapsille tarkoitetun kirjasen Soittimien ihmemaailma. Ihmemaailma se on todellakin minulle, sillä tuntemukseni on erittäin huono mitä soittimiin tulee. Töin tuskin tunnen joitakin, mutta sitten kun mennään tam-tamin, sitran ja spinetin puolelle, lopahtaa vähäinen tuntemukseni.
Muistuu mieleen kesken kaiken Oiva Paloheimon kirjoittama kirja Tirlittanista. Tyttö soitti okariinaa. Siinä on kahdeksan äänireikää ja sen puhallusaukkoa pidetään huulien välissä. Okariina on päässyt tutkimaani Kira von Essenin kirjoittamaan soittimien esittelykirjaseen, vaikka von Essen luokittelee okariinan leikkikaluihin.
Kielisoittimien sivulla on tietysti kitara ja sähkökitara, mutta ilmakitarasta ei puhuta mitään, vaikka järjestetään ilmakitarakilpailujakin. Ehkä 1960-luvulla ei tunnettu tätä instrumenttia. Tamburiinin muuten tiedän. Koulussa jumppatunnilla voimistelunopettaja ravisteli tamburiinia ja kulkuset helisivät. Tämän tahdissa me pikkutytöt hyppelimme opettajan hokiessa "jenkka-askel, hyppy". Niin että kyllä minä tamburiinin tunnen. Sitten minulta kiellettiin voimistelu selkävian takia ja toin kouluun lääkärintodistuksen.
Instrumenttikirjanen on luettava uudestaan, että seuraavan kerran HKO:n konsertissa tunnen orkesterista muitakin kuin rummut ja harpun.
Lapsena yritin muitten lailla saada ääntä ruohonlehdellä. Ruoho puristettiin peukaloiden väliin ja sitten puhallettiin. Paremmin se onnistui kun pappa veisti oikean pajupillin musiikillisiin tarpeisiini. Tulos tuskin tälläkään soittimella oli sen parempi, eikä minussa herännyt vimmaa soittamiseen. Äiti pani kaikesta huolimatta soittotunneille, mutta ei sekään innostanut. En ollut, enkä ole, musikaalinen. Kuuntelen mielelläni, hyvin mielelläni. Odotan melkein lievähkön kiihtymyksen vallassa, että päästään ensin maailmaa jylläävästä pandemiasta eroon ja sen jälkeen normaaliin elämään, jolloin urkenevat yleisötilaisuudet ja saamme mennä ja tulla mielemme mukaan, eikä kasvoja peitä maski.
"Minulla on rauhallinen olo.
Toivon koittavan yhtämittaisen
onnellisen arjen."
(Risto Rasa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti