Googletin Helsingin vanhoja oppikouluja. Isäni kävi Ressua, minä Töölön Yhteiskoulua. Oli vielä Kulmakoulu Kruununhaassa. Oli Tossukin, jonka aikaisempi nimi oli Helsingin toinen lyseo ja se oli vain poikia varten. Norssia arvostettiin, sitä kävi muun muassa aikoinaan teatterineuvos Matti Aro. Pikkuserkkuni Kalevi kahlasi läpi Helsingin suomalaisen yhteiskoulun. Olihan niitä ja jokaiseen pääsykokeet.Tuloksia jännitettiin hullun lailla pupu pöksyssä. Pisteiden perusteella pääsi A- tai B-luokalle. A:lla oli ensin englanti ja myöhemmin saksa. B:llä toisin päin. Nykyisin kaikki on erilailla ja kieliä useita. Vanhoja tunnettuja kouluja Helsingissä olivat myös ranskalainen ja saksalainen koulu. Ensin mainittua kävi ystäväni A.H. joka ei kouluaikanaan ollut vielä H.
Helsingissä on myös saksalainen kirkko. Siellä olen ollut parissa konsertissa. Kirkoista puheenollen, minua on aina kiinnostanut katolisuus. Matkaillessa olen viipynyt monissa katolisissa pyhäköissä messua kuunnellen. Pyhän Henrikin katedraalista oli hiljattain juttua HS:ssä. Luin sen tarkasti. Mitä vaaditaan kääntymykseen? Onko jonkunlainen kuulustelu, että pyrkijä on vaakaumukseltaan tosissaan? Kysytään varmasti syitä kääntymyksen haluun? Se ei varmaankaan yksin kelpaa, että tykkää katolisen kirkon menoista? Ja että on kaunis ele tehdä ristinmerkki? Tai että Don Camillon vilkkaus ja ilo miellyttää. Synneistään pitää avautua silloin tällöin ripittäytymällä. Jos ripin vastaanottaja, pappi, katsoo ripittäytyjän syntien olevan tarpeeksi suuria, hän voi määrätä katumustyön. Anteeksi voi saada pienemmistä synneistä rippituolissakin, jolloin pappi papin valtuuksin antaa synninpäästön. Tämä kaikki minua viehättää, mutta se tuskin antaa minulle luvan tulla katolilaiseksi näillä ajatuksilla. Pitää olla jotain syvällisempää, aitoa ja rehellistä halua. Voisin hiipiä Pyhän Henrikin katedraaliin. Kai sinne saa mennä evankelisluterilainenkin? Jos jää hiljaa jonnekin taakse. Jos vaikka voisin tavata jonkun kirkkoherroista, esimerkiksi Jean Claude Kabezan. Minulla olisi kysymyksiä.
Piti lähtemäni eilen kauppaan. Mutta kun herättyäni näin mitä ulkona tapahtuu, jätin ostokset myöhempään ajankohtaan. En tykkää kävellä lumituiskussa. Tuulikin kävi niin, että lumisade viiletti viistosti kohti maata. Sellainen piiskaa jo kasvoja. Tänään herättyäni näin myös mitä on ulkona: pakkasta -18 astetta. Aurinko paistaa ja lumiaura hyrrää pihalla työntäen lunta niin, että pääsee kulkemaan. Minun on lähdettävä asioille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti