No, se on sitten ihka uusi vuosi tai oikeammin toista päivää jo mennään. Lungisti otin minä vastaan vuoden 2020, kylläkin valvomalla, vaan en Kansalaistorin seremonioita katselemalla tv:stä. Paukuttelua ulkona kuten aina asiaan häiritsevästi kuuluu. Ovathan rakettien kuviot kauniita yötaivaalla, mutta se meteli on kovaa niiden irrotessa alustastaan ja vielä ylhäälläkin pitää meluta. Yksi raketti lähestyi huolestuttavan lähelle ikkunaani, mutta juuri ennen talon seinää räiskähti sädehtiväksi kimpuksi. Onneksi ei ole enää koiria. Niiden uuden vuoden yö oli yhtä helvettiä. Kieli roikkui ulkona, ruumis tärisi ja silmissä anova katse: "lopeta tämä paukuttelu". Mitkään rauhottelutemput eivät auttaneet, ei ammatti-ihmisten neuvomat, ei maalaisjärjen keksimät. Psyykkinen trauma jäi.
Ja eilen musiikin mukana Wieniin! Kuten niin usein. On se vaan niin ihanaa kuunneltavaa ja katseltavaa. Tuntui suorastaan pyhäin häväistykseltä istua yöpaidassa hiukset papiljoteilla, mutta eihän minua kukaan nähnyt.
Muutama uuden vuoden puhelu tuli suoritettua sekä jo yöllä joitakin tekstiviestejä. Muinoin puheluja tuli runsaasti heti puolen yön jälkeen. Tiedettiin, että meillä valvotaan. Oli aina vieraita ja kovasti lystiä. Puolison sairastuttua hiljeni ja yksin jäätyäni entisestään.
Oikein mahdottoman onnellista ja hyvää vuotta 2020!
Kaikkea onnellista ja hyvää sinulle myös! Kiitos, että kirjoitat.
VastaaPoistaVuodenvaihde meni flunssan kourissa ja uusia sarjoja Areenalta katsoessa.
Kattikin oli ihan rauhallinen, kun ei vanhuuttaan enää kuule rakettien pauketta. Aikansa kutakin, sanon minäkin.
Toivottavasti flunssa jo hellittänyt, Seija. Tätä vuotta porskutettu jo kolmatta päivää. Kyllä aika kuluu! Kaikkea mukavaa Sinullekin tänä vuonna.
Poista