SADEPÄIVÄN KOETTELEMUS

Ja juu, olinhan minä Schjerfbeckin näyttelyssä eilen. Niin oli muutama muukin ihminen ja tupa oli täpösen täysi taiteilijan taiteen ihailijoista. Ei mitään järjestystä. Käveltiin sikin sokin. Uupuneet vartijat katselivat ja tahtoivat kotiin. Niin minäkin. K ottaa näyttelyn aina niin suurella antaumuksella, että hirvittää. Ei mitään yleisvilkaisuja, vaan jokaisen teoksen edessä vahvaa syventymistä. Jonkunlainen jonomuodostelma eteni ja ohitti K:n. K rypisti otsaansa ja syventyi entistä enemmän. Istuin penkeillä, odotin ja manasin sitä, etten tullut marraskuussa, kun näyttely avattiin ja olisin välttynyt tältä katastrofilta. Tietysti olen ollut tungoksissa ja taidenäyttelyidenkin tungoksessa, mutta kun tältä olisi voinut välttyä tulemalla jo pari kuukautta sitten. Nämä ihmisethän olivat kaikki matti myöhäisiä. Kuten mekin. Osa takuulla siksi, että kuuluu mennä näyttelyyn. Se on hienoa!

Menin K:n luokse ja ilmoitin kylmästi lähteväni pois. En enää kestänyt. Lähdinkin. Hiukan pöllämystyneen K:n jätin "maailmalta itsensä löytäneen" taiteilijan taulun "Kotona, äiti ompelee" eteen ja hetken kuluttua olin poissa.

Satoi. Oli pakko mennä Stockan (sen oikean Stockmannin) Herkkuun. Saan tänään vieraan. Laahustin sekä henkisesti ja fyysisesti väsyneenä, enkä mistään löytänyt "maustesyvennystä". Piti kysyä. Nippa nappa ymmärsin ohjeen ja hiippailin ostamaan vaniljasokeria, jota ilman aaamuiset raakapuuroni eivät täytä ehtoja. Kori täyttyi muustakin tarpeellisesta ja marssin kassalle maksamaan.

Satoi. Oli minulla sateenvarjo mukana. Tuuli ja satoi. Oli pimeää. Ja kun olin entuudestaan jo märkä, ei lisämärkyys haitanut. Kassitkin kastuivat. Schjerfbeckin näyttelyn brosyyrikin kastui. Se maksoi 3 euroa. Ratikka tuli heti ja työnnyin muiden märkien ihmisten joukkoon. Astuin myöhemmin ulos ja kävelin metroon. Satoi, jos mahdollista, entistä enemmän. Metrossakin märkiä ihmisiä. Kukaan ei näyttänyt iloiselta. No, ei yleensäkään näytetä iloiselta, vaikka ei sataisi.

Kuulutus kertoi "Itäkeskus, Östra centrum". Poistuin ja olin melkein kotona. Sade ei ollut lakannut.