Olen joskus ostanut pienen yleisöljypullon. Ihmiset eivät yleensä usko, mitenkä tarpeellinen yleisöljy on. Minä olen aina uskonut. Eilen se piti ottaa esille ja öljytä kirjoituspöydän valaisimen se osa, millä saa säädettyä lampun varren korkeuden. Ilman öljyämistä, kun se on paikoilleen juuttunut, eikä tottele käsivoimia, on ollut pakko käyttää vasaraa. Nyt on lampun sääteleminen taas reilassa.
Kävin kaupassa. Pelkkä ajatuskin tuntui jo reipastuttavalta kaiken laiskana olon jälkeen jota pitkät pyhäajat aina vaativat. Joskus nautinkin pyhistä, vaan en enää. Nykyisin kyllä kaupatkin ovat auki, on sitten minkälaatuisesta pyhästä tahansa kysymys. Enää ei hiljennytä niitä viettämään hiljaisesti ja arvokkaasti. Muinoin oli rukouslauantaita useasti vuodessa. Kaikenlainen huvikielto voimassa, eikä kotioloissakaan saanut riehua, riekkumisesta puhumattakaan. Nuoriso kapinoi. Minäkin kapinoin. Lopulta päätettiin lopettaa pakkovakavana oleminen, koitti ihana vapaus kaikkina lauantaipäivinä vuodessa. No, ja niin minä lähdin tänään päätökseni mukaisesti ostoksille ja sana ALE tuntui olevan päivän nimi. En käyttänyt hyväkseni.
P-D kehui Catsia ja oli itkenyt. Se on aina hyvän elokuvan merkki. Pitäisikä sittenkin mennä katsomaan? Kestää kuitenkin ikuisuuden, ennen kuin sen näkee omalta kotisohvalta. Mietintämyssy päähän.
Huomenaamulla metroon ja laboratorioon. Kaupungilla ollessani, voisin vaikka humputella siellä muutaman tunnin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti