OIKOPOLKU

Koskaan en ole sattunut kulkemaan  Sanomatalon kävelytietä pitkin, mutta sen rakentamisen historian tiedän nyt luettuani taas pienen tauon jälkeen kirjaa Aatos Erkosta. Tontti rakennusta varten oli hankittu kaiketi syksyllä 1994 Töölönlahden rannalta. Tuli talvi ja lumi. Ihmiset olivat tallanneet silloisen tontin halki kävelypolun. Arkkitehti Antti-Matti Siikala katseli polkua ja päätti säästää siitä idean tulevaan Sanomataloon. Upea rakennus valmistui ja sitä halkoo 80 m pitkä oikopolku. "Se yhdistää talon ympäröivään kaupunkiin, mutta myös menneisyyteen". Siikala ei tahtonut rakentaa "suljettua monoliittiä", ajatuksena arkkitehdillä oli avoimuus.

Miksi en ole käyttänyt tätä mainiota oikopolkua, jota pitkin kävellessä voi tutustua Sanomataloon sisältäkin päin? Enpä ole tullut menneeksi, vaikka olen Oodissa ja Musiikkitalossa usein käynyt. Ovathan ne aivan Sanomatalon naapurissa. Asia korjaantunee seuraavalla kerralla.

Soitin E:lle Ouluun. Lumitöitä riittää, vaikka sielläkin toisinaan nollakelissä mennään. Puhuimme jälleen kerran sinne matkustamisestani kesällä. Ajatus houkutti, kuten monena vuonna aiemminkin. Junamatkailu on aina ollut mieleeni. Tosin on kerrottu, että se menneitten aikojen leppoisuus ja kanssamatkustajien kanssa käydyt hilpeät keskustelut, ovat taakse jääneitä. Nyt räplätään puhelimen ja tietokoneen kanssa. Kukaan ei puhu, katsele edes ikkunasta ohi vilistäviä maisemia tai lue kirjaa. Aion muuttaa tämän järjestelyn, jos junassa olen matkallani Ouluun. Otan tämän tässä ja nyt haasteena! Minähän aloitan keskustelun!

Kerroin muuten E:lle lukevani Dantea. Hän melkein nousi seisomaan silkasta kunnioituksesta. Olen monia ihmisiä hämmästyttänyt tällä lukemisellani. Mitähän varten? Kyllä suomalaiset runoja ja runoelmia lukevat, jos ei nyt jokainen Dantea. Tämän myönnän.

Taloyhtiössä on rappuremppa. Maalataan ja lakataan. Asuntojen ulko-ovet, kynnyskin. Tuli kirje postiluukusta, jossa kerrottiin työvaiheet ja mitä sen aikana asukas saa tehdä ja mitä ei. Ei saa ainakaan painaa jälkipolville muistoksi kämmenen kuvaa vastalakattuun oveen. Tekisi kovasti mieleni. Lakka haisee, eikä ovea saa sulkea, ei edes väliovea, kun se ottaa kynnykseen kiinni. No, se on vain väliaikaista, kuten eräässä vanhassa laulussakin sanotaan. Kaikki on väliaikaista.