Teen uudenvuoden lupauksen! Opettelen kirjoittamaan paremmin. Voi olla, että en onnistu tai että kukaan ei edes huomaa eroa.
Jätin Aatos Erkon kirjan hiukan tuonnemmaksi ja ryhdyin lukemaan Kati Tervon kirjaa. En ole koskaan mitään häneltä lukenut. Tämän kirjan kirjoitelmat ovat olleet aikoinaan ainakin Ilta-Sanomissa vuoteen 2016 asti. En lue Ilta-Sanomia. Kirja Rapsuta minua ja muita kirjoituksia (2018) on siis ennen julkaistua. Pääsin nyt tutustumaan Kati Tervon teksteihin ja tykästyinhän minä. Kepeää ja sanarikasta, sujuvaa ja humorististakin elämäkerrallista tarinaa omasta ja perheen arjesta, lapsuudesta ja nuoruudesta. Minä tykkäsin. Sanoja Kati Tervon peheessä on, koska hän on toisen kirjailijan kanssa naimisissa. Ja Kati Tervo osaa panna sanat paljon parempaan järjestykseen kuin minä, vaikka osin samoja sanoja käytämmekin. Sanavarasto on niin ikään hänellä laajempi. Yritän omaani laajentaa lukemalla mahdollisimman paljon. Seuraavaksi aion tutustua johonkin Kati Tervon romaaniin, jonka on kirjoittanut vaikka työhuoneessaan Villa Kivessä. Vain menestyneet kirjailijat saavat työhuoneen sieltä. Kävin aikoinaan lukupiirin tapahtumissa ja näin kirjailijoita, joilla oli työhuone, joskus pitkäaikaisempikin asunto, Linnunlaulussa. Joku tuli toisinaan kotitakissa ja aamutossuissa huoneestaan katsomaan, mitä lukupiiriläisille kuuluu.
Eilen Posti toi vielä joulukortin. Kortin lähettäjä pannut väärän postinumeron. Kiitoksia Postille. Ennen vanhaan riitti osoitteeksi katu ja tietysti kadun numero, postinumeroita ei ollut ja "Täällä" riitti kertomaan Helsingin olevan kysymyksessä. Mekö Helsinki-keskeisiä? Nykyisin pitää olla kaikki jetsulleen oikein.
Palautin taannoin ostamani hatun. Enkä ostanut mitään uudenvuoden ruokia, Ostin broileria ja myyjä toivotti hyvää uutta vuotta. Sataa tihutti kotimatkalla, mutta en käyttänyt sateenvarjoa. Etutukka kastui.
Olin Pompejissa eilen YLEn mukana. Todellisuudessa en ole koskaan ollut niin kuin en Napolissakaan. Ohjelma "Pompejin viimeiset hetket" näytti muun muassa vuoden 79 Vesuviuksen purkauksen uhreja paksun tuhkakerroksen alla. Luurangot säilyneet, joista pääteltiin vainajan ikä. Erästä on vuosikymmenet luultu aikamieheksi. Hän osoittautui 15-vuotiaaksi pojaksi röntgenkuvissa. Juontaja tässä kiinnostavassa dokumentissa Bettany Hughes. Arkeologeina Raksha Dave ja John Sergeant. Iso-Britannialaista tuotantoa 2018. Jatkuu aina maanantaisin.
Hyvää vuotta 2020 meille kaikille!
Kiitos kuluneesta vuodesta ja oikein hyvää tulevaa vuotta sinulle!
VastaaPoistaps. minäkin lupaan opetella kirjoittamaan paremmin, ja ennenkaikkea enemmän :) pps. tämänpäiväisen otsikon suhteen olemme ainakin samoilla linjoilla ;)
Samoin Sinulle Ansku hyvää alkanutta vuotta 2020 ja kiitos edellisen vuoden kommenteista ja siitä, että blogiani luet.
PoistaOnnekasta uutta vuotta!
VastaaPoistaNiin toivottelen minäkin Sinulle, Aulikki: hyvää jo alkanutta vuotta 2020.
Poista