Tänään mitä suurimmassa määrin yöpaitapäivä. Koko yö valvottu ja heräsin tunti sitten, kun sain nukutuksi joskus viiden maissa aamulla. On tämä tätä yhtä ja samaa valvomista. Vajaatoimintainen kilpirauhanen minussa voi hyvin, kertoi lääkäri. Lääkitys ennallaan. Sitten juteltiin muuta.
Kerroin aiemmin olevani ihastunut varsiparsakaaliin. Nyt kohde on lisääntynyt varsikukkakaalilla. Lisäksi ostin parsaa ja vihreitä papuja. Varsijutut Espanjasta ja pavut Keniasta. Parsoissa ei lue mitään, kun lappu tipahtanut jonnekin. Ei kuitenkaan Suomesta. Meidän kasvihuoneissa ei nyt talviaikaan kasva mitä tahansa. Aion tänään valmistaa viherruoan, jonka näin vilaukselta tv:ssä. Tarvitaan myös kevät- ja valkosipulia. Näytin kaupassa aidolta kasvissyöjältä. Ei kerrota kenellekään, mutta ujutan viherpöpörön sekaan muutaman palan kypsää aiemmin valmistettua broileria. Odotan oikein innokkaasti hetkeä, kun jaksan tästä nousta ja yöpaidan helmat liehuen siirtyä keittiön puolelle.
Ensi viikolla matkustan Töölööseen. "Töölööseen" sanoo kunnon vanha tölikäläinen antaen piutpaut sanalle "Töölöön". Minulla on oikein asiaa, jota varten on siirryttävä metrosta ykkösen ratikkaan, jolla toivon mukaan pääsee Töölöntorille. Vanhat kotimaisemat avautuvat eteeni ja entistäkin suurempi ikävä kantakaupungissa asumiseen kasvaa. Ei nytkään tärpännyt jackpotissa eikä vikinglotossa. Taidan luopua ainakin toisesta. Mitä varten toisilla ihmisillä on ainainen Hannu Hanhen onni?
Sitten uniasiaa, joka vetäisisi Freudinkin vakavaksi. Lapsuudenkodissani siinä unessa oli kissa (ei ollut todellisuudessa koskaan) ja se jostain syystä sairastui ja sitä vähän autettiin pääsemään elämästä pois. Meillä oli siis kissan ruumis. Piti päästä eroon. Mihin sitä Stadin kerrostalomaailmassa? Kissoilla ei unessani ollut omaa hautausmaata. Mieheni tai isäni sulloi hellästi ruumiin vanhaan rautapataan (?), mutta edelleen oli probleema asiasta: mihin rautapata pannaan? Minä sidoin padan kannen kiinni silkkinauhalla ja rustasin rusetin. Ongelma ei ollut vieläkään hävinnyt. Katselimme koko perheen voimalla, joka oli kummallisesi lisääntynyt uppo-oudolla väellä, pataa sisältöineen ja ykskaks pataa, ruumista tai rusettiakaan ei ollut enää. Ongelma oli selvinnyt! Mitäs sanot vanha kunnon Sigmund?
Unimaailmani on todellakin outo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti