Tanssii tähtien kanssa-ohjelma on vanginnut minut sunnuntai-iltaisin ja eilen se päättyi. Pari, jota koko kauden olin ihaillut voitti, Christoffer Strandberg ja Jutta Helenius. Kaksi ilopakkausta, jotka säteilivät viikosta toiseen valoa ympärilleen. Onneksi olkoon!
Ostin joulukortteja ja ensimmäisen postitan Italiaan heti postilaatikolle päästyäni. Vaikka sieltäpäin saan aina uskonnollisaiheisen katoliseen tapaan, itse panen ultramodernin kortin tänä vuonna menemään. Välttelen tonttujakin. Lähetin A:lle sähköpostia ja kerroin pääministerin tuolin keikkuvan sekä kotonani olevista kaikista jouluvaloista. Partsilta näkyy valkoinen joulupuu täynnään valoa. Näkyy se uloskin päin. Sytyttelen kaikki ikkunavalotkin palamaan heti hämärän langettua ja sammuttelen nukkumaan mennessäni. Kynttilöitä joka puolella. K juuri eilen kertoi, että asuessaan yksin ei viitsi kynttilöitä poltella. Minä viitsin olen sitten yksin tai kaksin.
Kääntäessäni kalenterista esille joulukuun, huomasin itsenäisyyspäivänkin olevan tuossa tuokiossa. Taas yksi ilta tiiviisti tv:n ääressä. Kuka "stamppaa slöijän päälle", kun on ahdasta? Tämä "stamppaa slöijän päälle" on jäänyt lapsuudestani mieleen. Vanhempani olivat olleet häissä ja sulhanen hermostuksissaan oli astunut morsiamen laahukselle. Siitäkö morsian kovalla äänellä lausumaan nuo sanat "älä stamppaa mun slöijän päälle".
Tällä viikolla alkavat Tuomaan markkinat. Ensi viikolla Vanha joulutori. Kumpaanko menisin? Ensi viikolla samoin viimeinen konsertin kenraali Musiikkitalossa tänä vuonna. Kapellimestarina uusiseelantilainen Gemma New. Musiikki Gioachino Rossinin, Luciano Berion ja Sergei Prokofjevin sävellyksiä. Alttoviulussa ranskalainen Antoine Tamestit. Yleiso suurimmaksi osaksi suomalaista ja perin naisvoittoista. Niin kuin aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti