LURJUS YSTÄVÄNÄ

Täällä taas uutta päivää aloittelemassa. Kotona oleilua ollut jonkunlaisen ilkeän yläselän vaivan valtaamana. Se iski ykskaks ja pani voihkaisemaan. En saanut toista kättä irvistelemättä ylös. Ja piti ottamani ylähyllyltä näkkileipää. Minuahan ei kellistä tämä tällainen ja väkisin panin käden ylös ja nappasin näkkileivät. Mitä varten ne muuten ovat ylähyllyllä? Muutakin piti pitkin päivää ottaa ylähyllyiltä ja mietin ankarasti kaiken järjetöntä olinpaikkaa. Lämpötyyny oli helposti otettavissa ja sen päälle asettelin huolellisesti yläselkäni ja rupesin lukemaan Baudelairen kirjaa. Se on muuten hitaasti edettävä kirja, jota pitää ajatuksella lukea aivojen koko kapasiteetin voimalla.

Tänäänkin hissuttelen sisällä, mutta huomenaamulla olisi lähdettävä ihan Stadiin asti. K tulee mukaan. Läppärin naputteluun on käteni yltänyt ja kävin A:n kanssa keskustelua ihmisen petollisuudesta. Suomessakin on tapahtunut nettihuijauksia rakkauden puolella ja nyt yhden sellaisen pauloihin A melkein olisi joutunut, ellei olisi ollut kaukaa viisas ja hiukan lähempääkin. Kaveri oli mukamas amerikkalainen rauhanturvaaja Sudanissa. Kertoeli ummet ja lammet, kehuen ja syvästä ystävyydestä viestittäen. Viikot kuluivat ja A nautti huomion keskipisteenä olemisesta. Eräänä päivänä kuinka ollakaan, oli amerikkalaissotilaan poika joutunut onnettomuuteen ja tarvitsi kiireellistä operaatiota hengissä pysyäkseen. Olisiko A:lla antaa vaikka lainaksi 10 000 euroa, kun ei rauhanturvaajan palkka suuri ole? Ei ollut A:lla antaa, mutta varoituskellot alkoivat soida  niin kovaa että muuta ei kuullutkaan. Petollinen Juudas sai A:lta komeat lähtöpassit. Vaihdoimme A ja minä miesaiheisia meilejä sivuten auervaaroja, joita tuntuu aina riittävän pitkin maailmaa. Siitäkään emme ole varmoja, oliko tämä rauhaa puolustava kaukana arojen ja kuivien autiomaitten maisemissa oleva ihminen  edes mies ja oliko koko rauhan turvaaminen silkkaa puppua? Taisi olla.

Sain toisenkin joulukortin jo. Kuvapuolella joulupukki, johon en enää usko. Pukkiin kyllä. Muinoin Suomessa joulupukki oli pukki ja pukin näköinen sarvineen päivineen. Tämä saanut alkunsa nuuttipukista, joka kierteli taloissa pukin taljaan puettuna nuutinpäivänä tammikuussa kerjäten joulusta jääneitä ruokajämiä. On joulupukilla muutakin historiaa. Joskus 300-luvulla eleli piispa Nikolaus, joka tunnettiin hyväntekijänä kohdistaen sen etupäässä lapsiin. Tämä on se maailmanlaajuisempi joulupukin historia. Ja niinhän se on, että viikon verran vielä öitä niin valkoparta vanha ukki tulee ja antaa lahjat, jos olemme nimittäin oleet kilttejä.