KARANTEENIHUONE

Nyt kun puolison sairaalahuone on edelleenkin karanteenihuone,niin hoitajatkin karttavat piipahtamista,jos ei ole oikeaa syytä.Sitä ei hetikään tunnu olevan vaikka painaa kelloa.Sitten joku työntää oven raosta päänsä ja kysyy "mitä asiaa?". Taannoin oli sitä,että vain T ja mieheni olivat omissa vuoteissaan, A makasi S:n sängyssä ja S  istui lattialla vuoteensa vieressä ja yritti kiskoa peitettä A:n päältä.Minun vaatimattomat kehoitukseni A:lle siirtyä omaan vuoteeseensa eivät tietenkään tuottaneet tulosta.S asettui permannolle pitkäkseen ja alkoi palella.

Hoitaja työntyi sisälle ja oli pukeutunut tavalla,joka vaaditaan karanteenihuoneeseen astumiseen.Sanoi topakasti A.lle että pitää siirtyä.A ei siirtynyt mihinkään.S täytti olemuksellaan lattiatilan.T katseli tapahtumia ja puoliso nukkui.Minä istuin tuolilla epämukavasti S:n jalkojen välissä ja luin Outi Nyytäjän kirjaa.Sitä voi kummallisesti lukea ja seurata silti tilannetta.Hoitaja kutsui toisen hoitajan,joka myös oli pukeutunut pöpöjä estävään asuun suusuojuksineen päivineen.Minulla oli pelkkä essu ja yksi käsine,jonka otin pois.Pakottivat A:n ylös,joka vastusteli.S siirtyi hiukan lattialla ja salli kolmen ihmisen astua ylitseen.A saatiin omaan petiinsä,jossa hän alkoi kiroilla.Sitten he ottivat S:ää kainaloista ja kiepauttivat hänet vuoteeseen,josta nousi heti ylös.

S puhuu itsekseen koko ajan.Tekee mielikuvitusasioita ja vastailee,kun esitän puolisolle kysymyksiä.Haluatko lisää hedelmiä,kysyn ja S vastaa haluavansa.A jupisee myös itsensä kanssa,ellei nuku.Sitä hän tekee melkein yhtä paljon kuin minun puolisoni.T on hereillä ja kiukkuinen kun on karanteenissa.Mahatauti ei ole puolisosta vielä hellittänyt.Hän on uupunut.Minäkin alan olla ja siksi oli otettava piristysruiske Nyytäjän kirjan muodossa.Pyryssä ja voimakkaassa tuulessa tarpoessani Lääkärinkadun puhdistamatonta jalkakäytävää  ajattelin olevani todella hyvä ja rakastava vaimo,kun sääkään ei estä sairaalaan menoa.Vastaan tuli vanhempi herrahenkilö,joka sanoi ohittaessaan hymyillen "onnea matkalle eteenpäin".Hän oli taittanut jo vaikeamman osuuden.Sanoin kiitos ja lunta tuli suuhuni.

Ratikka oli täynnä mennen tullen jouluostoskansaa.Lapset mekastavat ja pysäkillä ovien avautuessa tulee kaikki hyytävä ulkoilma pyryineen ratikkaan sisälle.Vaunuun tulijat tömistelevät lumia jalkineistaan.Joillakuilla on sateensuoja,jonka sulkevat ennen ratikkaan astumista. Pidän lujasti tolpasta kiinni.Jos siinä onnistuu,sillä on semmoisia matkustajia,jotka kietoutuvat tolpan ympärille kuin käärme vallaten sen kokonaan itselleen.Tolppaa ei voi tällä konstilla omia.Tolppatanssit ovat taas asia aivan erikseen,eivätkä kuulu raitiovaunuun.Reput selässä ovat vihonviimeisiä aseita ratikassa.Iso mies ja iso reppu,siinä tappava yhdistelmä.Kun repun saa päin pläsiä,on vitsit kaukana.Eikä "oho" riitä anteeksi saamiseen ainakaan minun kohdallani.Olen muutenkin näin pyryaikana kova täti.