ELÄMÄNMUUTOS

On käynyt niin,että puolison ja minun elämä muuttuu.Totaalisesti.Kävin vakavia keskusteluja sairaalan hoitohenkilökunnan kanssa ja päädyin tulokseen,että puoliso jää sinne odottamaan pysyvää laitospaikkaa.Hänen piti tulla kotiin ainakin koeajalle,koska tahtoisin häntä hoitaa.Toisaalta myös todistaa itselleni kotihoidon mahdottomuuden näissä olosuhteissa.Mutta sairaalassa oli pudonnut pyörätuolista ja lyönyt takaraivonsa,jota nyt koristaa muutama ommel.Soittivat minulle myöhään illalla.Ei kotiin.Hänellä on jokailtaisia ja -öisiä aggressiivisia kohtauksia,joita en enää kotona pystyisi hallitsemaan.Hän kieltäytyy lääkityksestä,syömisestä ja hoitotoimenpiteistä.Kohtaukset menevät ohi.Hän on väsyneempi kuin ennen,pyörätuolissakaan ei jaksa istua pitempään.Sekavuustilat myös lisääntyneet.Minun melkein yhdeksän vuoden aikana itseopitut omaishoitajan taidot eivät enää riitä.Tunnen itseni äärettömän huonoksi ja velvollisuudentunnottomaksi vaimoksi,mutta potilaan kannalta tämä ratkaisu on paras.

Itken iltaisin itseni uneen vuoteessa,jonka toinen puoli tulee nyt olemaan aina tyhjä.Itken sairautta,joka vei minulta puolison,miehen,jonka kanssa olen vuosikymmenet elänyt ja asunut,kokenut ilot ja surut,myötä- ja vastamäet.Kun kerroin hänelle aikomukseni hänen olemisestaan jatkossakin laitoshoidossa,katsoi hän minua hämmästyneenä "kokonaanko"? Minun sisimpäni repesi riekaleiksi,tunsin avuttomuutta ja vihaa elämää kohtaan.Hoitaja,joka oli tukenani,silitti hiljaa käsivarttani antaen minulle voimaa,jota en kyennyt edes vastaanottamaan.Vastasin miehelleni "kokonaan". Hän ei sanonut enää mitään.

Puoliso on ollut sekavassa mielentilassa monena päivänä.Hän palaa opiskeluaikoihinsa Helsingin yliopistossa.Kysyy,joko on valmistunut.Kerron hänen olevan valtiotieteen maisterin ja kotona nuhjaantuneena laakeriseppele todistuskappaleena.Olenko töissä? Olet eläkkeellä,vastaan.Kerron hänen pankinjohtajakaudestaan ja muista työpaikoista vuosien varrella.Kerron kaikesta siitä,kun meillä oli elämää paljon edessäpäin,hyvä tulevaisuus,matkoistamme,Midistä ja Bitosta.Hän kuuntelee ja joskus väsyneillä kasvoilla karehtii vieno hymy.Vien hänet pois sairaalavuoteesta aikaan,jolloin kaikki oli vielä hyvin.Pidämme toisiamme kädestä,eikä hän näe kyyneleitä poskillani.

Eilen hän oli hiukan pirteämpi.Vein kahvihuoneeseen ja annoin kaksi pullanpalaa.Hän söi ja joi vaitonaisena.Tahtoi heti takaisin vuoteeseen,jonne hänet hellästi peittelin.Ajoin parran ja annoin tuomiani hedelmiä ja jäin istumaan hänen vuoteensa viereen.Pidin kädestä kiinni.Hän nukahti.Katselin hänen untaan ja tiesin rakastavani tuota miestä yhä.