Ihmisellä on oikeus muuttaa mieltään,eikö olekin? Minä olen nimittäin muuttanut,mitä tulee puolison sairaalassa oloon.Ainakin tässä tänään (ja eilenkin) ja nyt juuri olen sitä mieltä,että puoliso tulee kotiin.Olen jo ilmoittanut,että prosessin eteneminen pitkäaikaishoitoon katkaistaan.Hänen vointinsa on kuitenkin siinä mallissa,että voin kotona hoitaa.Aggressiiviset kohtaukset jääneet huomattavasti vähemmälle ja nehän juuri vaikeuttivat kotihoitoa.Olen päättänyt yrittää.Mies on tosin alkanut viihtyä sairaalassa,mutta tulee yhtä mielellään kotiinkin.Jäävät minulta pois jokapäiväiset kamppailut Lääkärinkadun jalkakäytävällä,sillä kuten kaikki helsinkiläiset tietävät,eilinen lumipyry lisäsi entisestään jalankulkijoiden vaikeuksia liikkua.
Minulla oli eilisaamuna vieras.Kun olin jättänyt hyvästit tuuraajalle ja kiittänyt puhelimessa,hän tahtoikin vielä tavata.Tuli pyryä uhmaten ja keskustelimme myös juuri tästä puolison kotiin tulosta.Tuuraajan kanssa siis suhde jatkuu.Jossain alitajunnassani olen vastustellut puolison jäämistä kokonaan kotoa pois,koska en pitänyt kiirettä apuvälineiden palauttamisella.Yhä meillä on pyörätuoli ja muut lainatavarat.Mutta kotisairaanhoidosta olen jo luopunut.Emme vieläkään tässä vaiheessa tarvitse hoitajaa kerran viikossa piipahtamaan varttitunniksi ja pesemään mieheni sekä vaihtamaan haavapainauman siteen.Olen tehnyt nämä asiat ennenkin ja teen vastakin.Elämästämme tulee aiempaa rajatumpaa,tämä on selvä asia,koska ei puolisosta ole enää samaan tapaan ulkona liikkujaksi.Nyt toki on lumikin esteenä.Stockmannin reissut vähenevät,tämäkin on aivan selvää.Olen jo asennoitunut muutoksiin.Meistä tulee kaksi hiirulaista,jotka nukkuvat omassa lämpimässä pesässään.
Olisikohan tämä kaikki nyt se lopullinen päätös? Etten niin kovasti soutaisi ja huopaisi.
Suuria päätöksiä tehdessä täytyy soutaa ja huovata, kääntää ja vääntää, pyöritellä ja pohtia. On monta asiaa, joita täytyy miettiä joka kantilta.
VastaaPoistaLopullisen päätöksenkin saa vielä muuttaa, kokeilkaa sujuuko vielä, sen voi sitten pyörtää, jos ei suju.
Laitostuminen on potilaallekin "helppoa", ei tarvitse yrittää (olen itse kokenut, jo kolmessa viikossa pääsee hyvin laitoselämän makuun), mutta koti on silti ihmisen paras paikka.
Voi Mymskä-hyvä,näin se on,että kyllä me yritämme,koska minäkin olen sitä mieltä,että koti on paras paikka.Totta sekin,että jos emme onnistu,niin kotona olon voi taas vaihtaa sairaalaelämään.Kiitoksia myötäelämisestäsi!
VastaaPoista