Kun katson ikkunasta ulos,näen sumua ja sateen kiillottamaa asfalttia.Tähän sopii siis siteerata V.A.Koskenniemen (1885-1962) runoa Syyssonetti ja siitä ensimmäinen säe:
"Nyt sumu harmaa nousee korven soissa,
se seudun vaippahansa verhoaa,
on kaikki kelmeätä,harmajaa
ja päivä on jo kauan piillyt poissa".
Syksyä tämä kaikki tietää,vaikka näistä "korven soista" en nyt tähän hätään mielikuvaa saakaan.Pihalla vielä kaikki viheriöi ja minun kukkani kukoistavat.Pelargoniat jo tosin harvemmassa,koska osa on tehnyt luonnollista kukankuolemaa.Nypittävää riittää.Kastella ei tänään tarvitse,jippii! On se vähän vaivalloista raahata noin 20 litraa vettä hississä ja pyrkiä olemaan läikyttämättä hissin hiukan tutisevassa kyydissä.Onneksi piinaa kestää vain kolmen kerroksen verran.Itsehän olen itseni tähän tehtävään saattanut,jotta nurinat pois.
Tänään kokeilen uutta paistinpannua.Mukana seuraava lappu kertoo elinikäisestä takuusta ja timanttipinnoitteesta. Uuniinkin tämän kapineen voi panna,kunhan ei lämpötila ylitä 260 astetta.Taitaa olla samanlainen kuin isompi,joka on kaapissani.Liian suuri vain kahden taloudessa.Oikeastaan olen ollut paistinpannufriikki ja se tarkoittaa,että niitä on jokaiseen lähtöön.Hän,joka jälkeeni kaappeja kaivelee,saattaa olla pulassa pannujeni kanssa.Mökiltä tuli vielä muutama oikea valurautainenkin pannu,jotka ovat saaneet aikansa tuta puuhellan kuumuuden.Eikä siihen aikaan mitään nykyisiä timanttipinnoiteita edes tunnettu.Mamma (äidin äiti) taitaisi hiukan hymyillä,jos kuulisi timanteista paistinpannussa.Hänen kyökissään silloisella Meilahdenkadulla (nyk.Eino Leinon katu) kun papalle paistettiin kyljykset kunnon valuraudassa.Joskus kokit väittävät valurautapannujen olevan niitä parhaimpia.Mene ja tiedä.Mutta tänään meillä sihisee pihvit nano-komposiittirakenteisessa pannussa,jossa sveitsiläinen valmistaja vannoo käytetyn aitoja timanttikiteitä.
Eurosta en tahtoisi luopua.Jumalaton rumba olisi taas,kun euroa ja markkaa käytetään rinnan.Vaihtorahan antaminen kangertelee.Eikä se vain ole minun vaivastani kysymys,vaan aikamoinen veivaaminen siitä seuraisi,eikä tiedetä,olisiko vaiva edes sen väärti vai kääntyykö hullumpaan suuntaan.Kustaa Hulkko tämän viikkoisessa SK:ssa pohtii niin ikään "Markka vai euro?" On euron jättämisen kannattajia ja vastustajia. Eikä tässä auta tälläkään istumisella asian pohtiminen puolesta tai vastaan.Katsotaan mitä tuleman pitää.Tulisiko eurosta eroaminen Urho Lempisen mukainen "esimerkki muille"? Tai Heikki A.Loikkasen sanoin "Eroon liittyisi negatiivinen shokki". Pertti Haaparanta kannattaa markkaa ja Matti Virénin mielestä "Pitänee jäädä toistaiseksi euroon". Että näin. Ehkä timanttini paistinpannussa ehtivät kuluttaa kimalluksensa,ennen kuin on päätetty euron kohtalosta Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti