Informaatio ei taaskaan pelannut.Sähkökatkos iltapäivällä kolmen maissa Vanhankaupungin vedenpuhdistuslaitoksessa oli lopettaa vedentulon noin 200 000 helsinkiläiseltä,mutta siitä kerrottiin vasta illalla ja kertomisesta tunnin kuluttua emme olisi saaneet pisaraakaan vettä.Lopulta pyydettiin vettä säästämään ja ottamaan talteenkin.Minäkin otin.Toisin sanoen joudun aina paniikkiin,kun vesi uhkaa loppua.En tulisi siis toimeen päivääkään jossain,missä vettä säännöstellään koko ajan tai sitä ei saisi lainkaan.Kurkkua alkaa kuristaa,kun näen televisiossa vedettömiä paikkoja maailmassa ja mitenkä ihmiset sinnittelevät siellä vaivalla saadun kallisarvoisen vesitilkkansa kanssa.Siispä otin illalla vettä kaikkiin mahdollisiin astioihin ja kulhoihin ämpäreitä myöten.Sumeilematta ja ahneesti.Vedenpuhdistamolla saatiin aikaan jonkunlainen varajärjestelmä,joka takasi vedentulon.En kaatanut vesiäni pois.Varmuuden vuoksi.Vasta aamulla.Ja nyt on saatu koko vikakin korjatuksi.Vettä tulee.
Kerran meillä kävi niin,että veden tulon tyssäämisestä kerrottiin samana aamuna kadunpuoleisen ulko-oven ulkopuolella.Tämä tarkoittaa,että pitää ravata alvariinsa lukemassa tiedotteita ovista.Puolisolla oli lääkäri aamulla ja hänet piti pestä juurtajaksain yöllisen vahingon jälkeen.Soitin huoltoon ja sitten säntäsin yöpaidassa rappuun etsimään jonkunlaista tiedotetta,joka lopulta löytyi ulkoa.Emme päässeet lähtemään.Peruutin vastaanottoajan ja haukuin Helsingin Energian,joka joidenkin töiden takia oli vedentulon talosta lopettanut. "Emme ehtineet ilmoittaa aikaisemmin",oli vastaus.Eikö olisi voinut vaivautua edes sisäpuolelle kiinnittämään lappusta? "Ei päästä aina sisälle",sanottiin. En hyväksynyt mitään vastausta,vaan purin kiukkuani oikein olan takaa. Kas kun eivät laita ilmoituksiaan jonnekin kadun päähän,josta ihmiset voivat käydä niitä lukemassa.Jos älyävät ja kykenevät.
Tässä kohdin tulee taas mieleen se ystäväni,jonka lentokone teki hätälaskun Saharaan.Kone ei ollut mikään iso,vaan tietyn seurueen kulkuneuvo.Kaikki muut miehistöä ja ystävääni paitsi joutuivat paniikkiin katsellessaan silmän kantamattomiin ulottuvaa aavikkoa,jonka täytti suuri hiljaisuus.Ystäväni meni koneen viereen varjoon,otti kirjan ja alkoi lukea.Neuvoi toisia tyyntymään ja säästämään energiaansa.Eivät uskoneet,vaan maalasivat hiekan peittämiä kauhukuvia eteensä,juoksentelivat käsiään väännellen edestakaisin ja joivat kaiken koneesta löytämänsä veden tippaakaan säästämättä.Ystäväni kostutti vain huuliaan ja jatkoi lukemista.No,aurinko paahtoi siten kuten se vain Saharassa voi.Illan tullen muutama skorpioni kömpi esille ja katseli ahnaasti mihin piikkinsä työntää.Aamulla heidät pelastettiin.Olen aivan varma,että olisin ensimmäisten joukossa saamassa paniikkikohtausta ja janoni olisi hirmuinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti