Vihdoinkin sain revittyä itseni irti arjesta ja menin Enemmän funkista,Reino!-näyttelyyn Sofiankadulle."Reino-rakas,koeta nyt olla vähän modernimpi -vähän enemmän funkista!" Repliikki elokuvasta Onnenpotku,1936.Näyttelyssä vanhoista suomalaisista iki-ihanista elokuvista valokuvia ja historiaa,näyttelijättärien rooliasuja sekä muuta filmauksissa käytettyä rekvisiittaa.Jopa tarjoilukärry,joka oli muistaakseni komisario Palmun erehdyksessä Bruno Rygseckin kotona.Näitä vanhoja suomalaisia leffoja on pyöritetty ja pyöritetään televisiossa.Filmauspaikat ja tarinat tuttuja,näyttelijöistä monet jo siirtyneet pois keskuudestamme.Näitä elokuvia ainakin minä katselen hyvin mielelläni,eikä 50v elokuvalla ole vielä ikä eikä mikään.Tämän tietää vanha konkari Matti Kassilakin,armoitettu Palmu-elokuvien ohjaaja.Sydän tärähti oudosti,kun näin seinällä suurikokoisen Tauno Palon kuvan.Tovin seisoin tämän kuvan edessä silmät ja mieli leväten.Hänen kaltaistaan ei ennen häntä ollut,eikä ole jälkeenkään tullut.
Sitten menin museokauppaan.Helsingin kaupunginmuseon,Riitta Pakarisen ja Marja Pehkosen toimittama Muistojen Helsingissä,kuva-albumi vuosilta 1900-1939 tuli ostettua,muutama postikortti ja cd suomalaisesta elokuvamusiikista.Eräs postikortti poikkeaa muista.Se kuvaa purettua Norrménin taloa (1897) Katajanokalla.Kun korttia kuvapuolelta kääntää sopivasti,esiin putkahtaa Enso-Gutzeitin pääkonttori,joka vastustuksesta huolimatta Norrménin arvotalon tilalle pykättiin 1962.Sitä katajanokkalaiset eivätkä monet muutkaan vanhat stadilaiset ole vieläkään anteeksi antaneet.Vanhojen jopa hyväkuntoisten rakennusten hävittäminen jatkui vielä 1970-luvulla.Surutta vain matalaksi.Olemmeko viisastuneet? Nyt alkaa jo olla aika alkaa säilyttää niitä moderneja rakennuksia,jotka rakennettiin purettujen tilalle.Vai jyrätäänkö nekin pois ja jälleen uutta?
Puoliso ei ollut huoneessaan sairaalassa.Kun vuode on tyhjä,jättää omaisen sydän muutaman lyönnin väliin.Niin kävi minullekin.Toimistossa kerrottiin,että siirretty toiseen.Menin ovelle: ERISTYSHUONE. Sydänparkani! Toimistossa informoitiin,että antibioottiripulia.Menin huoneeseen ja siellä puoliso oli.Yksin ja nukkumassa.Ei kun herätys.Olin kysynyt,saako nyt olosuhteiden ollessa näin,antaa hedelmiä.Saa,jos maistuu.Maistui.Kahviakin tuotiin pullan kanssa.Nekin maistuivat.Olin kolmisen tuntia.Kerroin "Reinosta" ja luin hänelle saamani näyttelyesitteen kannesta kanteen.Sen jälkeen edelleen Helsinkiä.Nyt 1964 ilmestynyttä Aili Salli Ahde-Kjäldmanin Kotini vuosisadan lopun (1800) Helsingissä-kirjaa.Vaikka puoliso ei ole stadilainen,niin hän on kuitenkin aloitettuaan hilpeän opiskelijaelämän täällä tuntenut itsensä helsinkiläiseksi ja on kiinnostunut kotikaupungistaan kaikella tavalla.Luin aikoinani paljon äidilleni hänen sairasvuoteensa ääressä,eikä sisälukutaitoni ole millään lailla ruostunut.Oikeastaan pidän ääneen lukemisesta.Huomenna jatkuu,jos eristystä vielä on.
Kiitos vinkistä! Kävin tänään katsomassa "enemmän funkista, Reinon" ystäväni kanssa. Meillä oli hauskaa muistella vanhoja leffoja ja surra menetettyjä maisemia. Olisi tämä näyttely mennyt sivu suun ilman sinua. Ystäväni aikoo vielä viedä miehensä, suuren suomalaisen elokuvan ystävän, katsomaan näyttelyä.
VastaaPoistaEipä kestä,Sari.Kannattaa pitää mielessä Helsingin kaupunginmuseo Sofiankadulla.Kaikenlaista kivaa silloin tällöin.Eikä maksa mitään.
Poista