Käyttämäni tavaratalo myy pölypusseja samassa kerroksessa kuin musiikkia.Niinpä kartutin cd-kokoelmaani Verdin ja Vivaldin musiikilla.Niin ja ostin myös jazzia pölypussien lisäksi.Oikeastaan entuudestaan tiedän vain Benny Goodmanin ja Duke Ellingtonin ja jos Glenn Miller voidaan laskea joukkoon mukaan,niin hänenkin vanhoja lp-levyjä minulla on.Pitää kysellä cd-versioina.Nyt saan tutustua Benny Carterin,Larry Adlerin,Bill Colemanin ja monen muun jazzin legendoiksi kutsuttujen säveliin.Eilen kaupungilta tultuamme ja lounaan syötyämme vaivuin nojatuoliin ja syvään nirvanaan musiikin täyttämässä olohuoneessa.Ei edes se häirinnyt,kun naapuritalon nuorimies tuli prätkällään kotiin.Yleensä kuulen hänen tulemisensa varsin hyvin kuten muutkin kadunvarsiasukkaat.
Mitä siihen uuteen paistinpannuun tulee,niin hyvin paistaa.Emännän taitoni kohosivat kummallisesti uuden työkalun myötä.Vanhan panin roskiin,kun siinä ei ollut timantin timanttia.Huomenna saamme entisen tuuraajan.Soitti ja varmisti tulemisensa.Elämä asettuu raiteilleen ja säännöllisyyteen.Minä menen kampaajalle,enkä anna lyhentää.Opettelen hinnalla millä hyvänsä pitämään pitemmät hiukset kurissa,vaikka niiden hallitseminen on ollut minulla aina vaikeaa.Siitäkin huolimatta,että on kaikenlaista konevempainta avittamassa.On minulla,uskokaa tai älkää,semmoiset historialliset käherryssaksetkin jossain kätkössä.Ne kuumennettiin meillä yleensä kaasuliekissä ja sitten pantiin tukku hiuksia saksien väliin ja homma kierrettiin hiuksineen päivineen kiinni.Sillä lailla minulle tehtiin Shirley Temple-kiharat.Joskus kyllä kärventyi hiukan,mutta mitäpä ei pieni tyttökään kärsisi kauneutensa vuoksi.
Tästä tulikin mieleeni äitini palavat hiukset.Meillä oli (minulla vieläkin) eteisessä suuri amerikanmatkakirstu.Syvä ja leveä.Siellä äiti piti kaikenlaista vanhaa vaatetavaraa,jotka eivät olleet jokapäiväisessä käytössä.Eteisessä oli kattovalaisin,mutta sen valo ei riittänyt arkun syöväreihin.Minun piti pitää kynttilää (fikkaria ei siihen hätään löydetty) valon lähteenä ja minähän pidin.Äiti kumartui ja pää oli lähellä ja minulla lapsenkäsi vähän vaappui tässä tärkeässä tehtävässä.Leimahdus! Eteisen täytti palaneiden hiusten katku.No,ei siinä mennyt kuin muutama otsakihara ja nekin kasvoivat nopeasti takaisin.Mutta iso palanut osa piti leikata pois.Minua ei enää otettu kynttilän pitäjäksi.
Ajattelin nyt näiden muisteloiden jälkeen mennä kuuntelemaan 1600-luvulla syntyneen Antonio Vivaldin "Neljä vuodenaikaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti