7. kesäkuuta 2012

VAASAN VERI EI VAPISE

Jaahas Etelä-Pohjanmaa on tullut Helsinkiin! Senaatintorin täydeltä.Ja minähän sinne palattuani kampaajalta.Itse juhlallisuuksia en voinut jäädä katsomaan ja kuulemaan,mutta ostin lakeuksien herkkuja.Jääkaapin ovi saa uuden magneetin:  häjyjä kahleissa.Ensin meinasin ostaa Rannanjärven ja Isontalon Antin ,mutta niin oli realistinen kuva rumista miehistä,että aivan kuului kahleitten kalina.Ostamani magneetti kuvaa kolmea hillitymmän näköistä kaveria,kahleissa hekin.Tiedättehän laulun? Ja sehän on totta,että mainitut herrat Rannanjärvi,Isotalo ja Pukkilan Jaska ovat oikeasti eläneet.

"Isontalon Antti ja Rannanjärvi ne jutteli kaharen kesken.Tapa sinä Kauhavan ruma vallesmanni,niin minä nain sen komian lesken..."

Kansaa oli Senaatintorilla,ulkomaista ja kotimaista väkeä.Turistibussit kiersivät etsien säällistä parkkipaikkaa nyt kun tori reunoineen päivineen oli pyhitetty latomerien asioille.Vaivuin yhden kojun edessä nostalgiaan asti,kun luin teltan päädystä Ojalan leipomo.Semmoinen oli Kuortaneella ja sieltä kipaisin ostamaan herkkuja viettäessäni koulujen kesälomia Honkolan talossa.Kysyin myyjäneitokaisilta,että olisikohan niin,että tämä Ojala on Kuortaneen Ojala. On se,sanoi tytteli.Kuortaneella ei enää tätä nykyisin jo 90v leipomoa ole,mutta on levittäytynyt vähän sinne ja tänne pitkin eteläistä Pohjanmaata. Ihanko totta,ajattelin.Se pikkuruistakin pikkurruisin leipomokauppa maantien varressa? No,onnea vaan ja huomasin jälleen kerran maailman muuttuneen.Tein ostokset ja käännyin kerran katsomaan taakseni lukeakseni vielä kerran otsalaudasta OJALAN LEIPOMO.

Tuuraajan tuuraaja lähti tultuani ja loppukesä jäi avoimeksi,josko saan tuuraajaa,kun sielläkin ollaan lomilla ja vakituinen astuu vasta elokuussa remmiin.No,eihän siinä auta hammasten kiristely eivätkä ärräpäät.Kaupunki antaa ja kaupunki ottaa.

Katselin eräänä iltana Teemalta kun Eeva-Kaarina Volanen oli astunut Helene Schjerfbeckin kenkiin ja ottanut siveltimen käteensä. Sen verran kiinnostuin aiheesta,että kaivoin hyllystä uudemman kerran Riitta Konttisen kirjan Schjerfbeckistä ja aloin intensiivisen lukemisen.Aiommehan näyttelyyn ja olen aina sitä mieltä,että on hyvä tutustua ennakkoon taiteilijaan,jonka töitä menee katsomaan.Ehkä näkee teokset eri silmin kuin vain kuvan kuvana.Tässä yhteydessä,enkä vastaavissa milloinkaan,puhu ymmärtämisestä.Juuri hiljattain juttelin erään naapurini kanssa,pitääkö taidetta,on se sitten musiikkia tai mitä tahansa taiteenlajia,ymmärtää.Mitä se ymmärtäminen on? Jos ei koe teosta kuten taiteilija on ehkä tarkoittanut,sen voi aistia omalla tavalla,tuntea sen sanoma itselle sopivana,värit ja sävelet,muoto,kokonaisuus.Keksiä vaikka tarina kokemastaan tai olla aivan reagoimatta.Toisaalta taas,joku on sanonut: välinpitämättömyys on hengen unta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti