Soitin eilen taiteilijaystävälleni Lammille. Kauhistutti minut kertomalla polttaneensa vanhoja ja mukamas kelvottomiksi havaitsemiaan töitä takapihan komeassa nuotiossa.Ties mitä tuleva maailma siinä menetti.Kerran olemme olleet tämän taiteilijan näyttelyn avajaisissa Hämeenlinnassa.Siitäkin jo vuosia kuten niin monesta muustakin.Maalaaminen jäänyt hänellä hiukan vähemmälle,mutta mielessä kuulemma värit temmeltävät,rakentuvat aivoissa kuvaksi,vaan ei aina kankaalle asti.Taiteilija miehineen asustaa omakotitaloa,jonka ympärillä on vanhan puutarhan rippeet kaikkine niine kukkineen ja omenapuineen,joita menneet polvet ovat huolella istuttaneet.Floksit ja sormustinkukat ryöstäytyneet vanhoilta paikoiltaan apiloiden ja lemmikkien sekaan muodostaen kaikkinensa hillittömän kauniin ja villin pihapiirin,jossa timoteit ja nurmiröllit kurkottavat varsiaan yläilmoja kohti.Mehiläiset surraavat ja perhoset lentävät kukasta kukkaan kuten lajitoverinsa niityillä ikään.Näkymä on kaikessa hoitamattomuudessaan kauneimpia,jonka olen nähnyt.Ei suoria istutusrivejä kiveyksien reunustamissa penkeissä.Ei kukkia värijärjestyksessä,mikään ei ole sävy sävyssä. Talon ovelle johtaa harakankellojen ja siankärsämöiden reunustama kapea tie,nurmettunut sekin.Niittyleinikit ja kannusruohot sipaisevat kulkijan sääriä rastaan hypellessä polun poikki.Tähän miljööseen eilen soitin.
Tänä vuonna jäi väliin niinikään Sederholmin Empire-kahvila kuin Espan Helsinki-päivä.Stadin Slangi julkisti Taru Valjakan stadin friiduksi ja Esko Salmisen stadin kundiksi.Junnuja oli useampia.Helsinki-päivä lopahti myttyyn,sillä olimme edellisyön viettäneet huonoissa merkeissä ja se aina verottaa seuraavan päivän suunnitelmia.Joku minua viisaampi onkin sanonut,että toiveet lentävät,mutta teot kulkevat jalan.Siksi ne ovat niin kaukana toisistaan.Ehkä ensi vuonna natsaa,että pääsemme Helsinkiä juhlimaan.Maailmanmatkaajaystäväni kertoikin Stadin olleen niin piripintaan täynnä päivän viettäjiä,että suunnittelivat jo kaupungin porteilla pyörtämistä takaisin Espoon rauhaan.Kuitenkin päätyivät Empire-kahvilaan.Sederholmin talo pelkkää 1800-luvun mukaista herkuttelua canapéineen päivineen,että talon historiaan ei päässyt lähemmin tutustumaan.Seinille oli koottu valokuvin Näköalapaikka-näyttely Pihlajamäen ja joidenkin muiden kaupungin lähiöiden asukkaista ja asumisista.Näyttely liittyy designpääkaupunkivuoteen.No,vuonna 1757 rakennettu Sederholmin talo ei liippaa kovin läheltä 2000-luvun desiginia.Historia sitten erikseen.
Kökötimme rannalla eilispäivänä pitkästä aikaa.Englantia puhuva pariskunta istui viereisellä penkillä,muuten oli paria koiraa paitsi sopivan hiljaista.Vispilä kauhoi ohiajaessaan rattaallaan vettä vieden ihmisiä Korkeasaareen.Pienempiä veneitä tuli ja meni.Lentokone suhahti yli.Lokki istui lyhtytolpan nenässä ja tiira kalasti matkan päässä rannasta.Olin pannut puolisolle olkihatun päähän,joka somasti täydensi kesäistä kuvaa.Vietimme tovin näissä merkeissä ja sitten kutsuikin kotona liha-makaroonilaatikko.Tämän päivän ulosmenosta en tiedä.Isovarvas temppuilee minulle.Ei,ei se kihtiä ole.En ole edes portviiniä nauttinut,jonka juomisesta ainakin ennen muinoin herrasmiehet kihtinsä hankkivat.Samppanjakaan ei ole huulilleni päässyt.Olen varpaan kolhaissut,sen tiedän,pyörätuoliin.Se on vaivan alku.
Tässä taas tämänpäiväisen kirjoittamisen loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti