Pahimmat ajatukseni kävivät toteen.Eilen oli joku harjoittanut vandalismia kukkamaillani.Repinyt juurineen ja paakkuineen kaikista laatikoista osan kukkia ylös.Ensin painelin ne takaisin ja keräsin katkaistut pelargoniat ja margaretat pois.Sitten ymmärsin,ettei kiusanteko tähän pääty,vaan saan paikkailla istutuksiani lopun kesää.Marssin C-rappuun naapuriin,johon asuntoon kuuluu patio ja kysyin,jos haluavat kukkiani,kaikki tai osan.Haluavat.Loput vien roskikseen.Oli jo toinen kerta,kun ilkivaltaa tehtiin näissä laatikoissa ja nyt loppui kärsivällisyyteni.Lähetin sähköpostia isännöitsijälle ja kiitin häntä hänen osallisuudestaan muun muassa laatikoiden siirtoon.Kerroin lopettavani puutarhurin hommat tähän.Aleksis Kivi on sanonut "ajan kangasta ei lievitetä takaisin,niinmuodoin katso taasen miehukkaasti tulevaan,ja unohtukoon pois mikä pahoin kudottiin."
Sain kutsun Made in Helsinki 1700-2012-näyttelyn avajaisiin,mutta en mene.Hakasalmen huvilan näyttely avoin aina elokuun loppuun asti.Vien puolison joskus kesällä katselemaan helsinkiläisen muotoilun alkuja ja tätä päivää.Siitä on vuosia,kun olen pasteeraillut huvilassa.Enkä kuolemakseni muistanut,onko kulku pyörätuolin knassa mahdollista,kun ei ole tarvinnut tämmöistä asiaa ennen muinoin edes ajatella.Blogiystäväni Mymskä jo kerran kertoi,että liikuntarajoitteiset on otettu huomioon.Uskoin,mutta eilen kuitenkin Helsingin kaupunginmuseon neuvonnasta asian tarkistin.Sisäänkäynti järjestetty ja hissikin on Siispä jälleen samoihin huoneisiin askeleeni käy,joissa Aurora Karamzin on aikoinaan astellut. Mutta hänen tarinansa on taas toinen juttu.
Ystäväni,jolla ei ole enää toista rintaa,voi olosuhteisiin nähden hyvin.Käy jatkohoidoissa ja reipastuu päivä päivältä.Oli saanut väliaikaisen irtorinnan,joka ei suostu pysymään paikoillaan.Näin oli käynyt hänen ollessaan kauppareissulla,eikä ollut itse huomannut rinnan vaeltelua kehonsa ympärillä.Eräs nuori mies oli kertonut vaivihkaa rinnan oudon sijaintipaikan selkäpuolella ja kuullut sitten syyn sen seikkailuihin.Kotona ystäväni ompeli karkulaisen liiviin kiinni.Oikea tekorinta valmistuu aikanaan,eikä se paikaltaan pääse liikkumaan.Ystävälläni on kova tarve puhua tilaansa liittyvistä kokemuksista.Hän kertoo pienimmätkin yksityisseikat.Ja minä kuuntelen.Arvaan sen olevan hänelle tärkeää näin käsitellä koko asiaa,puhua,puhua ja puhua.Sillä kaikesta iloittelusta ja nauramisesta huolimatta liikumme vakavan asian tiimoilla.
Kirjoittelen tätä aikamoisen varhain aamulla.Heräsin yllättäen mielestäni vallan ilman syytä joskus neljän kieppeillä.Parvekkeella on koleaa,ei sinne istumaan.Enkä halua kukkamaitanikaan katsella.Yleensä olen aamuisin vilkaissut,että kaikki on reilassa.Eilen ei ollut.Eikä minua kiinnosta sekään,onko ilkivalta ollut lähtöisin lapsesta tai aikuisesta,oman talon väestä tai vieraasta.Viime vuonnahan kukkani saivat kokea hiukan samanlaisen kohtelun.Minusta ei enää milloinkaan puutarhuria tähän taloon tule.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti