Viime päivinä olen alkanut ihmetellä,mitä minulle on tapahtunut,kun nyt olen hullaantunut Mozartin musiikkiin,pianokonserttoihin,oopperoihin,sinfonioihin....Ainoat läheisemmät kokemukset hänen musiikkiinsa on ollut,kun sain poikaystävältäni Horstilta levyn vuonna miekka ja kilpi (kuten eräs ystäväni sanoisi) ,jossa oli Eine kleine Nachtmusik,jonka Mozart sävelsi vuonna 1787.Toinen kokemus oli Prahassa,jossa olin puolison kanssa ja menimme nukketeatteriin katsomaan ja kuulemaan Don Giovanni-oopperaa,joka esitettiin samassa kaupungissa ihmisvoimin niinikään vuonna 1787. Myös Figaron häissä olen ollut tv-ruudun välityksellä.Nyt minulla on sitten kotona Mozartia cd-levyinä.Olen ahkerasti kuunnellut "musiikkia mestarin kynästä",kuten levyjen koteloissa lukee.Päivällä olohuoneessa ja iltamyöhällä napit korvissa makuuhuoneessa.Tuntuu perin hassulta,että tämmöinen klassisen musiikin ei-ystävä ykskaks ihastuu ja osaa nauttia Mozartin sävellyksistä.Vielä hullumpaa on,että tämä musiikki täyttää koko olemukseni ja vaivun jonkunlaiseen kummalliseen tilaan,jossa ei ole mitään muuta kuin minua ympäröivä musiikki.Lähelle samaa olen päässyt istuessani äitini kanssa vuosikymmeniä sitten Helsingin konservatoriossa kuuntelemassa Marian Anderssonin esittämää Schubertin Ave Mariaa.Vaikka olin nuori tyttö,sai esitys kyyneleet silmiini.Ehkä minussa sittenkin asuu,piilossa ollut,rakkaus klassista musiikkia kohtaan.Kiihkeä halu antaa sen viedä mukanaan.Suuri säveltäjä Bethoven on sanonut musiikin olevan henkisen elämän ja aistielämän välittäjän.
Olen saanut tietää,kuka harjoitti vandalismia kukkamaillani.Kysyin naapuritalon pikkutytöltä,jos hän näki ilkityön,kun usein leikkii tässä pihassa.Näki ja tiesi.Pyysin häntä opastamaan oikealle ovelle,sillä aikeena oli ottaa tyttö ja hänen vanhempansa puhutteluun.Äiti suhtautui odotetusti nyreän oloisena asiaan ei meidän tytöt koskaan-tyylillä.Pieni avustajani sanoi vakavana "Jenni se oli".Toruin varmuuden vuoksi molempia tyttöjä,joista toinen oli siis pahantekijä.Kerroin kukkien olevan omia hankkimiani,enkä suvaitse niille tehtävän väkivaltaa.Kielsin heitä tulemasta vastedes lähellekään kukkamaitani.Aion nimittäin jatkaa puutarhurina olemistani,koska ihmiset,joille kukkiani tarjosin,eivät tilanpuutteen takia voi niitä vastaanottaa.Enkä nyt sitten suurinsurminkaan henno heittää pois.Ostan turmeltujen tilalle vielä kerran uudet.Olin jo lähettänyt isännöitsijälle postia ja kertonut luopuvani tarhurin virasta.Nyt lähetin uuden,jossa otin lusikan kauniiseen käteen.
Sateiselta näyttää tämäkin aamu.Saas nähdä,onko ulkoilun paikka.Myös koleus jarruttelee.Kesäkuu alkoi perin viileissä merkeissä.Toivottavasti alamme kuitenkin saada ensimmäisiä kotimaisia avomaan mansikoita mittumaarin jälkeen.Sitten onkin yhtä herkuttelua pitkän aikaa.Minkään muun maan mansikka ei vedä vertoja omillemme.Ei edes ruotsalaiset,vaikka saman auringon alla ovat kypsyneet ja samoin riittää suvista valoa.Jokin taika siinä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti