TIUKKA TÄTI

Taas sotajalalla! Mies sai eilen Kelasta päätöksen matkakustannusten korvaamisesta,jossa oli semmoinen präntti,että korvausta ei myönnetä,kun meillä on ollut taksimatkassa joko tavara tai koira.Soitin tietysti silkasta mielenkiinnosta Kelaan koskien varsinkin sitä koiraa,jota meillä ei ole enää liki 20 vuoteen ollut.Emmekä suinkaan ottaisi eläintä lääkärikäynnille mukaan,jota matkaa korvaus koski ja josta kuljettaja oli erillisen maksun ottanut.

No,ennenkuin pääsin Kelan virkailijan kanssa itse asiaan,tiukkasi hän minulta miehen antamaa valtakirjaa,joka oikeuttaisi hoitamaan miehen asioita.Ällistyin.Eikö enää kunnan virallinen omaishoitajuus riitä? Virkailija vaati saada puhua puhelimessa mieheni kanssa ja saada tältä sanallinen lupaus.Kiikutin puhelimen miehen korvaan ja pyysin sanomaan "annan luvan".Mies totteli ja sanoi.Virkailija oli tyytyväinen.Tulikohan hänelle mieleenkään,että luvan antaja voisi olla vaikka talonmies! Ihmettelin kyllä virkailijan tiukkuutta (oliko edes asianmukaista?)olla ottamatta huomioon asemaani tässä perheessä.Olen jo kahdeksatta vuotta omaishoitaja,joka saa työstään kaupungilta korvauksen!!! Mieheni sekä psyykisen että fyysisen vammansa vuoksi on kykenemätön hoitamaan yhtään mitään, edes itseään.

Tämän todella hölmöltä tuntuvan prosessin jälkeen pääsin siis varsinaiseen asiaan,jota Kelassa aletaan tutkia,mikä tavara tai mikä koira.Sen jälkeen otan siihen taksifirmaan yhteyttä,joka meitä kuljetti saadakseni lisäselvitystä.Haiskahtaa hiukan siltä,että kuljettajat voivat ottaa maksun mistä tahansa keksimästään.Ymmärrykseni mukaan pyörätuolinkaan kuljetus ei ole taksissa maksullista.

Helsingin kerjäläislaumalle ei sitten kelvannut Hietaniemen palvelukeskuksessa asuminen,jota heille osoitettiin.Eivät hyväksy asuntola-asumista,jossa ehkä on tiettyjä rajoja ja sääntöjä.Nyt he kaiketi ovat taas raivatussa Kalasatama-leirissä,josta lähtevät pakon edessä vain vastaan tapellen.Leirielämä on romaneilla verissä.Pattitilanne.Helsingin kaupunki miettii edelleen,minne saada riesaksi käyneet romanit asumaan rikkomatta ihmisoikeuksia ja kunnioittaen heidän toiveitaan.Voi hyvät hyssykät tätä kaupungin meininkiä!Mitä vellihousuja sinne on valittu asioista päättämään!

Eilen Kelan jutun lisäksi melkein kaikki muukin meni poskelleen.Lähdettyämme inva-autolla kaupungille,ilmoitti kuljettaja,että ensin mennäänkin Hakaniemeen ja sieltä takaisin tänne keskustaan.Haetaan lisää väkeä ja muodostetaan kimppakyyti.Tämmöistä kyytiä vastaan ei minulla ole mitään,jos kimpat otetaan matkaan säällisesti suurin piirtein reitin varrelta.Soitin matkapalvelukeskukseen,josta hakemiset tilataan.Kerroin heille reitin,jota meille oli tarjottu: Helsingin keskustasta,josta meillä lähtö,sen jälkeen toiselle puolelle kaupunkia ja taas takaisin keskustaan,jonne me olimme matkalla.Sanoin järjestelyä idioottimaiseksi.Tietokone oli kuulemma reitin määritellyt.Pyysin kuljettajaa jättämään meidät pois sen kadun päässä,jonne olimme matkalla.Se tehtiin.Sieltä työnsin miehen pyörätuolineen määränpäähämme,joka ei tällä kerralla ollut edes Stockmann.Ehkä joku papparainen tai mammarainen nauttii näistä ylimääräisistä ja yllätyksellisistä sight seeingeista,joita matkapalvelukeskus tarjoilee.Minä en.Haluan järkevästi pisteestä A pisteeseen B.

Muista eilispäivän epäoikeudenmukaisuuksista,joita roppakaupalla meille sattui,kerron myöhemmin.Oli yksi "niitä päiviä"!

Eeva-lehden uusimman numeron pääkirjoituksessa Riitta Nykänen kirjoittaa tositelevisio-ohjelmien käytöstavoista mm. erään kokkiohjelman sanailusta,joka on ikävää ja toista kokkia loukkaavaa."Ohjelmasta jäi paha mieli". Nykänen tietää mielipahakseen,että nykyisin haistatellaan vaikka päin ventovieraankin henkilön naamaa.Hän kysyy,tiedämmekö me vanhemmat mitään,miten esimerkiksi lapsemme käyttäytyvät kodin ulkopuolella? Puhuu vanhempien ja kodin vastuullisuudesta,josta minäkin näiden kirjoitusteni puitteissa olen saarnannut.Riitta Nykänen lopettaa pääkirjoituksen "Julistankin hyvät tavat ja vanhat sananlaskut kunniaan.Kohtele siis muita samoin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan ja muista,mitä isot edellä sitä pienet perässä".Kiitos Riitta Nykänen.

ÖISET TEATTERILIPUT

Lumi kimaltelee auringon paisteessa.Aura puskee uutta lunta sivummalle pihalla.Pakkasta.Ja toiseksi viimeinen päivä maaliskuussa.Talvisaapasta vaan jalkaan,mies pyörätuoliin ja stadiin.Asioita.Yökin taas huono.Mies tahtoi soittaa puoli kahdelta Kaupunginteatteriin tilatakseen meille liput.Suuttui,kun sanoin,että eivät vastaa,kun on yö.Parin minuutin päästä jo nukkui.Ehkä meni samaan uneen kuin aikaisemmin.Ja sai liput.

Soitto teatteriin oli aivan loogista,koska olemme aikoinaan olleet ahkeria teatterissa kävijöitä.Vanhemmillani Kansallisen kausilippu 1940-luvulta lähtien,joka tiesi keskiviikkoisia ensi-iltoja.Äiti pukeutui iltapukuun,jos premiääri-iltana oli jonkun näyttelijän juhlaesitys.Kasvettuani pääsin mukaan ja naimisiin mentyäni meitä oli neljä sekä Kansallisessa että Kaupunginteatterissa.Vanhempien kuoltua paikkoja oli jälleen kaksi,kunnes niistäkin luovuin.Montakymmentä vuotta kuitenkin saimme ilon nauttia Thalian temppelin draamoista.Eikä muittenkaan kaupunkien teatterit vieraaksi jääneet.Olimme ahkeria.Nämä ajat ilmeisesti muistuivat miehen mieleen hänen tivatessaan viime yönä teatteriin lippuja.

Syyrian rajan tietämissä Libanonissa siepatut seitsemän virolaista pyöräilevää turistia ovat edelleen tätä naputellessa teillä tietymättömillä.Joku libyalais-syyrialainen jengi kidnappasi pyöräilijät.Pitikö heidän nyt juuri noissa maisemissa polkea,jossa voisi ajatella olevan levotonta? Ilmeisesti piti.Toisaalta taas,onhan ihmisillä vapaus liikkua ja olla missä haluaa.Nyt sitten kävi näin.Etsinnät jatkuvat ja joitakin henkilöitä on pidätettykin.Pyöräilijöistä ei mitään tietoa.Tuleeko lunnasvaatimuksia?

Libyan Gaddafin kohtaloa on puitu Lontoossa ja miestä toivotaan karkotettavaksi maastaan.Venezuela olisi passeli paikka,kun on lämpimät tunteet sinne päin.Diktaattori sai muutamaksi päiväksi mietittävää,vaikka olikin Lontoon konferenssilaisia lähestynyt kirjeellä,jossa julkitoi vertauksin paheksuntansa Libyassa sotivaa liittoumaa kohtaan.Gaddafin palli tutisee ja nyt jo kai viitan alla pöksytkin.Saas nähdä,minkälainen loppu hänen valtakaudelleen tulee.Tuleeko sellainen,jollaisen lopun usein sanotaan olevan?

Suomalaisten antipatia romanikerjäläisiä kohtaan lisääntyy.Vaikka onhan niitäkin,jotka ajattelevat heikäläisistä kauniisti tipauttaessaan roposensa pahvimukiin ajattelematta rahtuakaan,minne se raha loppujen lopuksi päätyy.Rahan antamista ei suositella.Jos tienistit näillä ihmisillä hupenisivat totaalisesti,lähtisivät tiehensä.Mutta hemmetin lällyä sakkia meidän päättäjät ovat,kun eivät saa tätä joukkiota kuriin.Pohditaan vain,minne heidät saisi asumaan lämmön ja juoksevan veden ääreen!

Tänään taas on kokous.Kaduilla kävelevien suomalaisten mitta alkaa olla täysi ja kyllästyttää katsella vuodesta toiseen näitä rukousasennossa kyyhöttäviä ihmisiä,joilla kerrotaan olevan erilliset kerjuuvaatteetkin,jotka puetaan päälle "töihin".Pitäähän jonkunlaista repaleisuutta olla.Alussa,kun heitä alkoi kaduillemme ilmestyä,oli Katajanokalla varasto,missä enemmänkin sympatiaa herättävää rekvisiittaa kainalosauvoista alkaen.Sieltä heille haettiin materiaalia ja ei kun kerjäämään.Poliisi löysi varaston ja sittemmin romanit ovat olleet vähemmän rampoja.Pois vaan Suomesta ja Romaniaan takaisin,jonka maan kuuluu ottaa omistaan vastuu.

VANHA STARA

Jack Nicholson on ehdottomasti yksi mielinäyttelijöistäni! Äkkäsinpä eilen illalla tulevaksi As Good as It Gets-leffan.Asettauduin nautiskeluasentoon sohvan nurkkaan tyynyjen varaan vuoroin nauramaan ja vuoroin pyyhkimään kyyneleitä poskiltani.No,olihan leffa ennenkin nähty,mutta aina vie sydämen.New Yorkissa syntynyt Nicholson osaa! Tunnustettu näyttelijä,Oscar-palkittu,jonka on väitetty ainakin eläneen huikentelevaa poikamieselämää vuosikymmenet.Nykyisin kai jo ikä estää hurjimmat seikkailut.Vieraiden ihmisten yksityiselämä ei minulle kuulu.Panostan kiinnostukseni näyttelijöiden työantiin.Eilisillan elokuva miellytti kaikin puolin,kun Helen Hunt oli kuvissa mukana.Myös Oscar-palkittu ja taitava näyttelijä,josta pidän.Oli hyvä mennä puolilta öin nukkumaan.

Kalasataman romanit saivat taas lisäaikaa.Tosin leiri on pelastuslaitoksen toimesta purettu ja kerjäläisturistit ovat öitsineet sosiaalikeskus Sataman tiloissa talossa,joka siis kesäkuussa myös puretaan.Helsingin kaupunginhallitus miettii kuulemma koko ajan,minne saadaan majoitetuksi suhteellisen säällisesti jo täällä olevat ja tulevatkin romanit.Osa kuulemma aikoo asustaa yksityismajoituksessa suomalaisihmisten kanssa,jotka ovat heihin ystävystyneet.Aikaisemmin heistä joitakuita piti kodissaan eräs rouvashenkilö kehuen,miten hyvin yhteiselo sujui.Romaninaiset olivat siivonneet rouvan kotia ja pesseet emäntänsä pyykit.Rohkea veto ottaa kotiinsa ventovieraita ihmisiä,joiden maine on vielä vähän sitä sun tätä.

Hepi-ystäväni on palautunut koti-Suomeen neljän kuukauden Turkin reissultaan.Pehmeää laskua edesauttaa tieto,että toukokuussa menee takaisin kahdeksi viikoksi.Siinä on yks aito Turkki-fani ettei paremmasta väliä. Sovittiin tapaamisesta,kunhan saan senkin ajan revittyä.Tietysti jos hän vaivautuu meille asti,niin silloin voi huoleti yhdessäolo venyä vaikka koko päivän mittaiseksi.

Olimme eilen ulkona.Kotiin palautuessamme piti ylittämämme katu suojatietä pitkin,joka on juuri ennen ratikkapysäkkiä.Yksi vaunu seisoi pysäkillä väärässä kohdin,että jälkimmäinen ratikka ei kokonaisuudessaan korokkeen viereen päässyt.Ajoi toisen perään niin,että oli suojatien päällä.Aivan varmasti kuljettaja oli meidän kadunylityspyrkimyksemme nähnyt! Lumivallit ympärillä estivät muualta kulkumme.Niinpä kuskien juttusille.Ensimmäisen vaunun naiskuljettaja oli sitä mieltä,että kaikki on ok.Toinen kuljettaja ei tehnyt mitään.Naureskeli.Lähtihän ensimmäinen ratikka,kun olimme aikamme odottaneet.Jälkimmäinen ajoi eteenpäin ja me pääsimme suojatielle.Kotona soitin HSL:n palvelupisteeseen.Luvattiin asia selvittää.

No,en tyytynyt tähän,vaan kirjoitin kirjeen HSL:n toimitusjohtajalle,sillä haluan todellakin panna pisteen sille holtittomuudelle,mitä useat kuljettajat harrastavat ajamalla raitiovaununsa kyseessä olevan suojatien päälle.Tämähän ei tokikaan ollut ensimmäinen kerta.Eilinen jälkimmäisen vaunun kuljettaja teki puhtaasti meille kiusaa ajaessaan vaunun esteeksemme.Ratikka voi aivan hyvin näin päätepysäkin tietämissä odottaa hiukan kauempana pääsyä pysäkille nähdessään siellä seisovan olevan liian kaukana korokkeen päädystä.Huomenna kirje postilaatikkoon.

Nyt mies pesuun ja sitten minulla alkavatkin päivän työt.Essu eteen ja nakkikastikkeen laittoon.Muistin taas tämän mainion ruuan. Kuinka ollakaan,mansikoitakin on.

SISARUKSET

Minulla ei ole sisaruksia.Pikkutyttönä kaipasin ja salaa omin neljännen kerroksen Railin isoveli Raimon itselleni kuvitellen olevani hänen pikkusisarensa.Toisaalta ainoana lapsena saa kaikenlaisia etuoikeuksia eikä kilpailua sisarusten kesken ole.Sitä nimittäin tapahtuu joskus ennemmin tai myöhemmin.Usein se alkaa jo lapsuudessa.Varsinkin,jos sisaruksia on esimerkiksi kolme ja kaikki tyttöjä,kokee keskimmäinen tulleensa syrjityksi.Esikoinen saa vaatteet ensin ja muutakin tavaraa "kun on vanhin",kuopus taas siksi,kun on pienin ja nuorin.Häntä hemmotellaan.Keskimmäisellä ei ole mitään asemaa.Häntä ei kutsuta edes "keskimmäiseksi".

Tämä saattaa aikuistuttua suistua raiteiltaan ja myöhemmät tapahtumat elämässä voivat lisätä negatiivisia tunteita.Yhteydenpidot loppuvat,joulukorttejakaan ei vaihdeta.Iän karttuessa ihmiset tarvitsevat läheisiä.Heitä,jotka tuntevat meidät parhaiten koko maailmassa.Ystävien rivit harvenneet,sairaudet jäytävät,elämää enemmän takanapäin kuin edessä.Tuntuu suurelta tuhlaukselta sisarusten välirikot.Vuosiin ei tiedetä toisistaan mitään.Mitä enemmän kuluu aikaa,sitä vaikeampaa on enää lähestyä.Ylpeys ja jääräpäisyys ei anna myöten.Ehkä sitten vasta nöyrrytään,kun näkee perheenjäsenen kuolinilmoituksen.Herää kysymys "miksi en ottanut yhteyttä, nyt se on liian myöhäistä".

Japanin Fukushiman radioaktiiviset päästöt kymmenmiljoonakertaiset... uups,me laskettiinkin väärin.Miten tämmöinen voi tapahtua? Ja koko tiedonanto yleensäkin tapahtuneesta ydinvoimala-alueella tuntuu puutteelliselta.Välillä on sitä ja välillä tätä ja välillä ei ollenkaan.Kummallista.

Illalla jo satoi lunta ja nyt sitä on puittenkin oksilla.Jälleen kerran.Kotikatua ihme kyllä kiiruhdittiin auraamaan kuin myös pihaa putsattiin.Tarkoittaa,jos mielimme,pääsemme lykkimään ulos.Lähikauppaan olisi asiaa ja myöhemmin viikolla Herkkuun.No,vielä tässä mennään aamupäivää.Mietin ulosmenoa.

Katselin eilen Hämähäkkimiehen.Sitä ei hevillä usko,miten voikin juuttua tämmöisenkin elokuvan katselemiseen.Seinillä kiipeilyä kahdessa eri asussa.Se musta teki pahiksen ja punainen oli hyvän merkki.Leffa päättyi punaiseen.Onneksi,sillä muussa tapauksessa olisi mennyt yöunet.Alun ja lopun väliin mahtui paljon hämähäkinseittiä.Myös suurkaupungin katujen yläpuolella hurjaa etenemistä seitistä toiseen nopeammassa tahdissa kuin aikoinaan Tarzan Afrikan liaaneissa. Yhteistä kummallakin kaverilla sutjakkaan kulkemisen lisäksi se,että autetaan apua tarvitsevia.Mutta Hämiksellä on näissä auttamisoperaatioissa oltava oikeanvärinen asu yllä.Tarzanilla taas aina sama ruskea lannevaate ja puukko vyötäisillä.Onneksi se Hämähäkkimiehen pahisasu sai katalan lopun niin että seuraavan Hämis-leffan näkeminen on taattua.Sitä en enää katso.

Mr. BURNSIN VOIMALA SENSUURIIN

Homer Simpsonin työpaikka Springfieldissä on Keski-Euroopassa boikotissa.Piirrossarjassa kun irvaillaan ydinvoimalaonnettomuudella,niin ainakin Saksa,Sveitsi ja Itävalta ovat vetäneet ne osat pois,jossa pääosaa esittää ydinvoimalaonnettomuudesta irvistely.Kyllähän se sattuu,jos joku läheinen,ystävä tai tuttu on Fukushiman liepeilläkään.Merikin siellä jo saastunut,mutta vielä toistaiseksi arvellaan,että mereneläviä voi syödä pitoisuuksista huolimatta.Mitenkähän alkaa käydä shusin?

Helsingin poliisi on alkanut iltaisin ja viikonloppuisin vahtia kaupungin niitä alueita,joissa eniten noihin aikoihin kiivaillaan eli ainakin Kampissa ja rautatieasemalla.Jouduin tässä eräänä tuuraajapäivänä puolivahingossa asemarakennuksen Nordeaan ja kyllä asia oli niin,että jo päiväsaikaan siellä liikuskeli myötälaitaisessa kulkevia jos hiukan laitapuolenkin sakkia.Pankkikin oli hyvin varustettu vaaratilanteita varten,virkailijat tanakoiden lasitusten takana.Ei taida kovin helposti siellä saada säkkiä täyteen,vaikka pankkirosvo karjaisee "rahat tai henki".Tässä kohtaa pullahtaa taas mieleen se vuosia sitten yritteliäs rosvo,joka ojensi uhkaavasti pankkivirkailijalle lapun,jossa luki "tämä on rystö". Se ei silloin virkailijaa naurattanut,mutta myöhemmin kyllä kuten kaikkia muitakin.

Mies eilen makuuhaavansa kanssa haavahoitajan luona ja pahempaan suuntaan ollaan menossa.Nyt sai semmoiset ukaasit,että pitää maata toisella kyljellä,että paraneminen olisi mahdollista.Muuten joudutaan isompiin operaatioihin.Mutta kun tottumus on toinen luonto ja vasemmalla kyljellä maattu vuosikymmenet.Oppiikohan vanha koira tässäkään tapauksessa uusia temppuja?

Sitten Libya-asiaan.Jos Gaddafi muun maailman kauhuksi jää valtaan,niin kostohan länsimaita,jotka siellä nyt sotien huseeraavat,kohtaan on hirmuinen.Terroritekojen uhataan seuraavan toinen toistaan,kun libyalainen maksaa potut pottuina.Toivotaan,että Libyassa rauhoitutaan kaikin puolin nyt kun Natokin kantaa kortensa kekoon ja jos vaikka maan valtias saisi hatkat.

Hertsileijaa,pakkasta tänään meidän mittarissa yhdeksän astetta! Mikäs kevät se tämä tämmöinen on? Eikös nyt jo pitäisi krookukset ja helmihyasintit olla täydessä kukassa ja terassit täynnä kansaa? Pianhan on yleinen pilailupäiväkin,joka aivan varmasti on vahva aurinkoisen ja lämpimän kevään merkki.Mutta kyllä tässä maassa vielä ensi viikolla lunta piisaa,eikä kukaan usko,vaikka aprillipäivänä väitetään sen sulaneen pois.Aprillia,aprillia,syö silliä ja juo kuravettä päälle!

Tänään ei sitten meidän huushollissa mennä minnekään.Viikolla huiskittu ihan tarpeeksi.Pitäisi kai imuroida... Vaihtaa vuodevaatteet... Laiskako se tässä töitänsä luettelee? Kunhan tästä enemmän tokenen päivään,niin katsotaan. Ruokakin eilisestä vain lämmitystä vaille.Tarjoan hiukan epäonnistunutta limebroileria.Miehen makunystyrät eivät enää nykyisin kaikkia virheitä huomaa.Sanoo aina kaiken olevan "erinomaisen hyvää". Tai on kohtelias.Mutta mitkä aina onnistuvat,ovat mansikat,joita tänäänkin jälkiruuaksi.Ja minä kippaan kyytipojaksi samppanjaa.

Tähän kohtaan panen tälle kirjoittelulle pisteen ja siirryn siihen osaan tietokonetta,jossa voi aikaan saada kirjeen.Se olisi menossa Italiaan,jossa on jo täysi kevät.Hohhoijaa ja heikunkeikun.

KALASATAMAN ONGELMA

Pelastuslaitos otti ja kävi Kalasataman romanialaisten luona.Määräsi joitakin risasia jääkaappeja ja muuta roinaa siirrettäväksi pois niin että paloautot tulipalon syttyessä pääsevät tehtäviinsä.Muuten kerjäläiset saivat jälleen lisäaikaa oudolle asumiselleen,kunnes kaupunki luultavasti ensi viikolla kokoontuu asian tiimoilta.Miksi herran tähden ei voida säätää lakia,joka kieltää kaiken kerjäämisen julkisilla paikoilla ja leirien pystyttämisen mihin sattuu? Tuntuu niin yksinkertaiselta ja monissa Euroopankin maissa tämmöisiä lakeja on.Kertaheitolla nämä ihmiset kaikkoaisivat.Mitä asiaa vastaan tämmöinen sotisi? Jos katsotaan Pelastusarmeijan joulupadat kerjäämiseksi,siihen keksitään kyllä keino,että meidän omat vähäosaisemmat tulisivat muistetuiksi. Huom! Omat!!! Sitä paitsi Pelastusarmeijan padat kuin myös Punaisen Ristin peltiastiat eri tarkoituksiin ovat vain tietyn ajan katukuvassa sekä luvan mukaisina toiminnassa.Eri asia kuin Romaniasta tulleiden romanikerjäläisten kykkimiset kuukaudesta toiseen talojen nurkilla ruinaamassa rahaa romanialaiselle työnantajalleen.Organisoitua hommaa.

Luin sattumoisin Timo Soinin 31.1.2011 nettikolumnin "Omaishoito Kelalle ja kaikille". Aloin kirjoittaa Soinille kirjettä.Mutta kun kerroin aikeesta yhteiskunta-ja politiikkatietoiselle ystävälleni Ilonalle,kertoi tämä tietävänsä Soinin,jos kiireiltään edes ehtisi,vastauksen.Minä kun heti asian kuultuani jo aikoja sitten syvästi peljästyin,jos/kun omaishoitaja-asia siirtyy kokonaisuudessaan Kelalle, sen myös mutkistuvan sekä muuttuvan huonompaan suuntaan.Tiedän senkin,että Soinin intressit ovat omaishoitajien puolella,sillä kaikki Suomen 300 000 omaishoitajaa eivät ole sosiaalitoimiston piirissä saadakseen etuisuuksia.Soini toivoo tämän muuttuvan yhtenäiseksi Kelan joutuessa asioiden hoitajaksi.Soini tulisi minulle vastatessaan alleviivaamaan juuri tätä yhtenäistämistä,sillä Suomen kunnat ovat eriarvoisessa asemassa,toisilla mahdollisuus omaishoitajien ja hoidettavien etuisuuksien järjestämiseen,toisilla ei varoja moiseen.Ei edes hoitopaikkoja,jos omaishoitaja haluaisi pitää lomaa,tämän Soini myös tietää.En kirjoittanut kirjettä loppuun,vaan luovuin aikeesta.

Mietin sitäkin,miksi ei valtio rahoita kuntia niin,että olisi mahdollisuus hoitaa omaishoitajien ja hoidettavien asiat,kun Kela sen sitten aikanaan kuitenkin tekee? Sitä en tiedä,tietääkö Perussuomalaisten Soini,että nämä kaikki 300 000 omaishoitajaa eivät täytä omaishoitajuuden kriteerejä tai hoidettavan sairausaste ei riitä viralliseen omaishoitajuuteen.On myös niitä omaistaan hoitavia luvussa mukana,jotka eivät halua mitään etuisuuksia,vaan tulevat omillaan toimeen.Totta kai iso osa näistä tuhansista kuuluisi piiriin ja juuri heidät olisi saatava yhtenäisiksi muiden kanssa.Soini kirjoittaa kauniisti omaishoitajien työstä sitä ainakin kirjoittaessaan vilpittömästi arvostaen,josta hänelle lämmin kiitos.

Eilispäivänä olimme kaupungilla,mies ja minä.Stockmannilla tunkua,kun oli yksi niistä vuotuisista -10% päivistä,joka tuo monen kanta-asiakkaan askeleet tavarataloon.Hissejä piti odottaa ja ihmetellä jälleen sitä,miten muutama ihminen saa ison hissin vaikuttamaan täpötäydeltä,kun sinne ei järjestäydytä logiikan mukaan.Meillä oli kaikesta huolimatta muutama asia toimitettavana,joista suoriuduttuamme pääsimme kotiin.Tuuli oli kovaa,pihalla puista katkeillut oksia,joita poimin pois pyörätuolin tieltä.Tänään onkin parastaikaa pikkupakkanen.Me lähdössä Mehiläiseen haavahoitajan vastaanotolle.Miehen makuuhaava.Näihin näkymiin ja kirjoittamisiin.

KUULUMISIA

Pelastuslaitos häätää ilmeisesti tänään Kalasataman romanit pois leiristään,jonne palautuivat kaupungin heille osoittamalta Rastilan leirintäalueelta viikonlopun jälkeen.Kalasatama ei täytä turvallisuusmääräyksiä.Kerjäläisille kai nyt etsitään säällisempää olinpaikkaa.Kuka sen taas kustantaa?

Elizabeth Taylor kuollut.Hän on viimeinen niistä elokuvatähdistä,jota intohimoisesti nuoren tytön sydämellä 1950-luvulla ihailin.Nyt päättyi sekin aikakausi,sillä tuon ajan palvotuista tähdistä ei taida enää yksikään olla elossa.Hyvää matkaa hänelle sinne jonnekin.

Kirkosta jälleen erotaan ennätystahtia.Nyt syynä joidenkin kristillisten järjestöjen kampanja homoseksuaalisuutta vastaan.Meillä on näiden järjestöjen mukaan nuoria ihmisiä,jotka ovat joko homo-tai biseksuaalisia ja jotka tahtoisivat uskonsa vuoksi elää heteroelämää.Nyt lujan uskon uskotaan auttavan kääntymystä heteroksi.Olisiko näin? Miksi ihmisten ei anneta olla sitä mitä ovat? Tulkitaan nyt Raamattua vaikka miten päin.Jos on aidosti sitä mitä on,ei toiseksi muuttumiseen auta luvut,paragrafit,uskot kuin saarnatkaan.Ei lääketiedekään pysty vakaumusta ja suuntausta muuttamaan.Kaikesta pauhusta huolimatta homo- ja biseksuaalisia ihmisiä on aina ollut ja tulee aina olemaan niin kauan kuin me täällä polskutamme.

Radioaktiivisia hiukkasia leijaillut Eurooppaan Japanista.Ei vaaraa! Niin että ei mitään tunkua nytkään apteekkeihin.Ei ruuan hamstraamista eikä ikkunoiden tiiviimpää tilkitsemistä.Hiukkaset pieniä,todella pieniä,kuin myös radioaktiivisuuden määrä minimaalinen.Eikös ilmassa ole tämmöistä ainetta muutenkin jossakin määrin,vaikka Fukushiman voimalassa ei pöllähdyksiä taivaalle pääsisikään?

Libyan valtias sen kuin uhoo ja miehet taistelee.Alkaa jo tuntua siltä,että ei hänestä niin vaan päästäkään eroon.Ja jos,niin millä hinnalla,kun siviilejäkin kuolee kahakoissa.No,ei Gaddafi heitä kai liiemmin ole ennnenkään säästellyt.Jos eripuraa syntyy,niin eliminoidaan pois.On niin hyvä asua Suomessa,missä on laki ja järjestys,jonkunlainen kunnioitus ihmistä kohtaan,sananvapaus ja vapaus elää omalla tavallaan,jos se ei ylenmäärin toista ihmistä tai lakia loukkaa.Pieni särö tässä ihanuudessa on nämä kiusalliset Romaniasta tulleet turistit,jotka ovat matkailun käsittäneet aivan väärin.Ehkä seuraava eduskunta panee sille pisteen.Asiahan jäi kesken ajan puutteen vuoksi.

Kevyttä lunta tullut lisää ja tuuli riepottelee sitä pitkin pihaa.Meillä aikeena lähteä stadiin,kunhan niin pitkälle pääsen.Se on aina semmoinen aikamoinen manööveri,ennenkuin saan meidät kaksi liikkeelle.Joskus jo pelkkä ajatuskin väsyttää.Mutta eiköhän tuo suju,kunhan saan itseni kerättyä ja tajuntaani iskostettua.Tuuraajapäiväkin vasta ensi viikon perjantaina.

SUURET VALKOISET METSÄSTÄJÄT

Olen taas katsellut televisiota tai oikeammin sieltä tulevaa ohjelmaa.Silmiini sattui Teeman "Safarin historia" Afrikassa.Vaikka pahin Afrikka-friikkiys kohdallani on ohi,niin yhä tunnen suurta rakkautta tätä maanosaa kohtaan,vasiten Päiväntasaajan eteläpuolista.Kaikki alkoi siitä,kun lapsena näin elokuvateatteri Hesperiassa Tarzanin ja sitten vuosia myöhemmin tutustuin Karen Blixenin mukana Keniaan 1900-luvun alkupuolella,josta ajasta Teeman ohjelma kertoi.Eläimiä oli pilvin pimein ja valkoisen miehen saalistushimo herännyt.Sinne matkattiin kaikkialta eikä eläimille armoa annettu.Elefantit,sarvikuonot,puhvelit,virtahevot,antiloopit,kaikki kaadettiin surutta jopa presidenttien ja kuninkaittenkin toimesta.Savannit kuhisivat eläimiä.

Varakkaille matkailijoille tehtiin kaikki mukavaksi.Samanlaista ylellisyyttä kuin Amerikassa ja Euroopassa oli tarjolla.Kantajia ja muuta palvelevaa henkilökuntaa satamäärin.Teltat kuin hotellien sviitit kaikkine ylellisyyksineen.Suuri valkoinen metsästäjä oli saapunut! Mikäs oli ollessa.Aurinko laski savannin taakse,akaasiat levittivät viimeiset varjonsa maahan,jossain karjui leijona valmistautuen itse saalistamaan yön pimeimpinä hetkinä.Valkoinen mies ojensi kätensä ja tarttui drinkkilasiinsa,joka jälleen hetkessä täytettiin aina valppaana olevan palvelijan toimesta.Hänen musta ihonsa katosi pimeyteen.Vain valkoiset käsineet kavalsivat hänen olinpaikkansa.Valkoinen mies haukotteli,meni kylpyyn hikisen päivän ja rankan metsästyksen jälkeen ja nukahti silkkilakanoin katettuun vuoteeseen kuunnellen Afrikan öisiä ääniä vartijoiden pitäessä hänen turvallisuudestaan huolta.Tapettujen eläinten taljat todistivat päivän saaliista antiloopinlihan odottaessa seuraavan päivän ruuaksi valmistumista.Viinit pantiin hyvissä ajoin temperoitumaan.Leijonan ääni kuului hiukan lähempää.Se vilahti varjona nuotion takana.Vartija nosti aseen poskelleen.Leijona hävisi äänettömästi pimeyteen.

Eurooppalaiset ja amerikkalaiset ostivat kolonialismin aikana pilkkahinnalla maata Afrikasta alkaen viljellä suuremmalla tai pienemmällä menestyksellä esimerkiksi kahvia,kasvattaa karjaa tai vain tuhlata omaisuuttaan.Kulta-aikaa kesti 1900-luvun alussa pari-kolmevuosikymmentä.Nairobi kasvoi peltikattoisesta kylästä kaupungiksi,eläimet alkoivat ehtyä savanneilla.Moni valkoinen koki omaisuutensa menetyksen huonoina satovuosina.Leipä ei enää tullut pöytään entiseen tapaan.Oli lähdettävä pois.Niin teki Karen Blixenkin monen muun köyhtyneen valkoisen tapaan.Konfliktit Afrikan alkuperäisväestön kanssa lisääntyivät.Mustat alkoivat vaatia omaansa takaisin.Riistoaika oli ohi.Keniassa kiellettiin eläinten tappaminen metsästyksellä.Nyt yritetään saada kannat elpymään luonnonpuistojen rauhassa riistanvartijoiden valvoessa ja estäessä yhä kytevää salametsästystä.Luonnossa ei enää törmää joka käänteessä eläimiin.Niitä saa etsiä ja Viiden Suuren näkeminen samana päivänä on onnen kauppaa.Toisin oli ennen,ennen kuin suuri valkoinen metsästäjä otti Afrikan leikkipaikakseen.

Sitten hetkeksi Afrikasta Suomeen ja sen pääkaupunkiin.Kanadalainen The Vancouver Sun-lehti kehaisee Helsinkiä.Sen ilmavia puistoja,kiinnostavaa arkkitehtuuria,matkustajaystävällistä joukkoliikennettä.Hymistystä saavat myös kielitaitoiset helsinkiläiset sekä ylen maittava ruoka,jota toimittaja ilmeisesti on maistellut.Kaupunkilaiset ystävällisen avoimia eikä kaupungin rantoja aalloillaan koskettava Suomenlahtikaan jää ilman kiitosta.Salmiakkivodkaa niin ikään lehti rummuttaa maistettavaksi.Kyllähän tämmöinen kehuminen ja ylistys aina mieltä lämmittää,mutta ei sentään ylpistytä.Tai jos sittenkin vähän,sillä toimittaja vertaa terassejamme ja kahviloitamme pariisilaisiin,vaikka elämä niissä on kuitenkin toimittajan mielestä hiljaisempaa kuin Seinen rannoilla.No,ei Pohjolan ihmisen jäyhä luonne sovellu niinkään helposti ranskalaiseen luonnostaan tulevaan ilonpitoon.Eihän meidän miehetkään oikein puhu eivätkä pussaa.

VIERAS KULTTUURI

Eilisiltana katselin syvästi järkyttyneenä tositapahtumiin perustuvan elokuvan usalaisesta naisesta,joka oli naimisissa iranilaisen lääkärimiehen kanssa.Asuivat USAssa.Kaikki oli hyvin.Mies amerikkalaistunut,vaimoaan ja tytärtään rakastava puoliso.Olin nähnyt leffan kerran aikaisemminkin kuin myös lukenut kirjan tästä hurjasta elämästä,johon amerikkalaisnainen joutui perheen muutettua Iraniin.Jo lentokentällä miehen suku alkoi muuttaa Bettyä iranilaisuuteen pakottamalla hänet pukeutumaan asuun,joka peittää kaiken.Siitä alkoi helvetti.Hänet alistettiin kaikin tavoin,pidettiin vangittuna ja tämä ennen niin huolehtiva ja rakastava puoliso löi vaimoaan häntä kurittaen kaikin tavoin.Mies oli muuttunut kuin taikaiskusta maansa miesten kaltaiseksi,joka käyttää naista vain omiin tarpeisiinsa tätä ihmisenä arvostamatta.Tyttö otettiin äidiltään aika ajoin pois muun suvun hoiviin,jonka kammottavana matriarkkana toimi miehen sisar.

Hirmuinen viha kuhisi rinnassani istuessani sohvan nurkassa elokuvan mukana eläen.Nousin Bettyn tavoin vastarintaan miettien niitä nykyisinkin todellisessa elämässä eläviä länsimaisia naisia,jotka tietämättömyydessään ja seikkailun haluisina vaihtavat oman maansa islamilaiseen.Vain harvat heistä ovat pystyneet ja pystyvät samaan kuin Betty,joka oli lujasti päättänyt päästä tyttärineen vapauteen tästä niin vieraasta maasta,jossa naisen henki ja elämä oli miehen vallassa syntymästä kuolemaan.Pitkien aikojen kuluttua ja ystävällisten ihmisten avustamina lähtivät äiti ja tytär kohti pelastusta.Virallista tietä tai edes yleisiä teitä ei voitu käyttää,vaan autoilla,ratsain ja kävellen yli aavikoiden ja vuorten pääsivät nämä kaksi lopulta erään isomman kaupungin USAn lähetystön muurin ulkopuolelle ja vihdoin sisäpuolelle,jonka salossa liehui Yhdysvaltain tähtilippu.He olivat kotona!

Betty kirjoitti pakomatkastaan kirjan,kirjoitti muutakin arvostettuna kirjailijana USAssa asuen ja omalla tahollaan auttaen niitä naisia,jotka ovat joutuneet kokemaan saman kuin hän Iranissa ollessaan.Joskus on ystävieni kanssa keskusteltu avioliiton sujumisesta muslimimiehen kanssa.Ehkä se sujuukin,mutta vain silloin,kun ollaan miehelle vieraalla maaperällä.Kun hän pääsee takaisin omaan maahansa,omaan kulttuurinsa ja perheensä pariin,onkin asia jo toinen.Häntä ei sido länsimaiset tavat,ei muualla opitun elämän normit ja säännöt.Hän on sisimmässään muslimimies,joka ajattelee ja toimii kuten maassa mies on toiminut tuhansien vuosien ajan.Muutokseen länsimaisuudesta ei tarvita kuin hetki,kuuma aurinko,tuulen mukanaan tuoma henkäys aavikon hiekasta,minareetin silhuetti taivasta vasten ja geenit.Näin kävi Bettynkin miehelle.Ehkä hän ei sisimmässään olisi tahtonut näin tapahtuvan,mutta ympäristö ja rakkaus omaan maahan ja sen ikiaikaiseen kulttuuriin sai voiton.

Näitä Bettyn ja hänen kaltaistensa murheellisia tarinoita on paljon.Jokaisen länsimaisen naisen,joka rakastuu islaminuskoiseen,olisi tarkasti harkittava sitä valtavaa muutosta,joka väistämättömästi seuraa,jos koti perustetaan miehen kotimaahan.Vaikka muutos ei olisi Bettyn elämän tavoin yhtä rankka,on se kuitenkin hyvin erilaista verrattuna siihen leppoisuuteen ja avoimuuteen,miehen ja naisen väliseen tasa-arvoon ja naisen mahdollisuuksiin kouluttautua ja päättää omasta elämästään,johon meillä arabimaiden ulkopuolella on totuttu.

KANAA KIINALAISITTAIN

Eilenpä olin miehen kanssa lounaspöydässä Kiinassa asti.On aikaa,kun viimeksi olen paneutunut mainitun maan keittiön saloihin.Silloin aloitin,kun juurikaan ei Helsingissä ollut ensimmäistäkään kiinalaista ravintolaa.Marssin Suomi-Kiina-seuraan kuulostelemaan sikäläisiä tuulia.Lainasin sieltä lp-levyn kiinalaista musiikkia ja ostin aidon wok-pannun sekä kaasuliettä että sähköliettä varten.Hankin keittokirjoja,joista ammensin tietoa ja taitoa.Kutsuin vieraita kiinalaisaiheisin kutsukortein.Ostin kipot ja kapot,puikot ja kaiken muunkin rekvisiitan.Paneuduin asiaan.Tukholmassa käydessäni täydensin varastojani.Myöhemmin on Helsinkiin kuin muuallekin Suomeen ilmestynyt pilvin pimein aasialaisia ruokakauppoja,joiden anti on mitä monipuolisin ja herkullisin.Tosin raaka-aineita saa jo aivan tavallisistakin marketeista.Eilen tein Gongbao jiding-aterian eli Gonbaon kanakuutiot.Maapähkinät jätin pois.Kaikki onnistui.Syömisen nautinto mitä suurin.

Tänään ja yleensä näinä päivinä passaa toppuutella ainakin japanilaisten tuoretuotteiden kanssa ydinvoimalasta valuvien radioaktiivisten pöllähdysten takia,joita pitoisuuksia havaittu vaarallisen paljon pelloilla kasvaneissa tuotteissa.Mitä tapahtuu miljoonille ja taas miljoonille japanilaisille,jos eivät voi syödä omassa maassaan kasvanutta? Murhenäytelmä sen kuin laajenee.

Ja meillä napistaan siitä,kun aiotaan lailla muuttaa ilotulitteiden myyntiä ja käyttöä.Vilautellaan mahdollisuutta kokonaiskiellostakin.Oikeastaan tätä kannatan minä olematta sen enempää mikään kukkahattutäti.Niin paljon onnettomuuksia rakettien käsittelyn seurauksena,kun taitamattomat aikuiset puuhastelevat ilotulitteilla ja jopa antavat lastensakin sytytellä raketit lentoon.Mikä rahamäärä syöksyy kirjaimellisesti taivaan tuuliin muutamassa sekunnissa! Ehkä uuden vuoden vastaanottoa voisi juhlistaa vähemmän vaarallisellakin tavalla kuin myös halvemmalla.

Purnaamisen aihetta syntyy lisää,on jo syntynyt,kun paragrafit kieltävät vuoden 2012 alusta tupakkituotteiden esilläpidon vähittäiskaupoissa.Suljettu ja lukittu kaappi pitää sisällään tämän nautintoaineen,eikä nimiä, kuvista puhumattakaan,saa näkyvillä olla.Asiakas pyytää kuin salavihkaa tietyn merkkiset kessut ja ne haetaan k.o.kaapista.Mitenkäs käy varsinaisten tupakkakauppojen esimerkiksi Aleksanterinkadun Havannan,joka on iät ja ajat antanut tupakka-ja sikarielämyksiä tyylikkäille herraihmisille piippupuoltakaan unohtamatta?

Äänestysoikeuteen antava lupalappu tuli kotiin. Siitä vaan sitten nummeroa panemaan omalleen.Menemme äänemme antamaan ennakkoon,kuten ennenkin.On niin juhlallista marssia kaupungintaloon se tekemään.Yleensä ei jonoa.Pelottaako tämä melkein pyhäinen paikka? Mies ei itse numeroaan lappuun voi panna,vaan minä tässäkin asiassa auttavana tekijänä.Valmiiksi olemme puhuneet kenet eduskuntaan haluamme ja hänen numeronsa lappuun piirrän.

Jos Suomi yhtyy Libya-operaatioon,tulee meistä Gaddafin vihollisia.Sekaan liittyminen on vain päivien kysymys,kun kutsu/käsky käy.Myös Ruotsissa.Norjahan on jo asiassa mukana.Eilen olin kuulevinani uutisissa,että jos Libyan diktaattorin on ennemmin tai myöhemmin väistyttävä,saattaa hän kuitenkin putkahtaa esille jossain muodossa maansa politiikassa.Poikansa kyllä on uhonnut,että pystyssä pysytään viimeiseen naiseen ja mieheen.Miljoonalle naiselle ja miehelle jaetaan kuulemma nyt aseet ja sitten vaan vihollista päin aseet tanassa rohkein mielin mielessä kansallislaulu Allahu Akbar.

Spekuloijat ovat sitä mieltä,että ensin homman lopettavat palkkasoturit,kun huomaavat liittoutuman ylivoiman ja sotimisen toivottomuuden.Sitten seuraavat muut,mutta Gaddafia henkeen ja vereen asti kannattavat hallituksen miehet jäävät ikuisesti uskollisina paikoilleen viimeiseen hengenvetoonsa asti.Miten tämä kaikki päättyy,jää nähtäväksi.Sotatoimet voisivat loppua piankin,jos herra Gaddafi nöyrtyisi.Voisi poistua näyttämöltä vielä pystypäin,eikä lopulta lyötynä,nujerrettuna ja ylpeytensä menettäneenä.Mutta hän ajattelee toisin.Kun on pystyssä hamaan loppuun maansa takia vaikka henki menisi rytäkässä,on se hänelle ehkä suurin asia ja kunnia.Nöyrtyminen ei tällä miehellä ole luultavasti ensimmäisenä ajatuksissa.Ei liioin koe itseään nujerretuksi,vaikka johtajan asema menisikin.On tehnyt kaikkensa maansa hyväksi,ajattelee,kuten kunnon arabi ja muslimi tekee.Ehkä paskaseenkin loppuun asti.

VÄLIMERELLÄ KIHAHTAA

Kun ei kerran herra Gaddafi suostunut neuvottelemaan tai lopettamaan sotaa omiaan vastaan,niin niinhän kävi,että nyt soditaan kunnolla monen maan voimalla Libyassa.Eikä tässä luultavasti auta sekään,että kaikki libyalaiset rakastavat häntä,kuten hirmuvaltiaaksi luokiteltava hallitsija on itse kertonut, puolustaen herraansa viimeiseen mieheen. Tuskin sentään kaikki rakastavat,mikä juuri on sisällissodalla todistettu.Ehkä tämän nyt tapahtuvan muitten maitten väliintulon jälkeen diktaattorista pääsevät eroon ne,jotka eivät häntä hillittömästi rakastakaan.Itsevaltiaan alla palli tutisee enemmän ja enemmän.Gaddafin suuret sanat mahtavasta kostosta koko Välimeren alueella eivät suuta halkaise.

Laatat järähtelevät täällä Pohjolassakin ja vielä meillä Suomessa! Eilen tärisi Uudellamaalla niin että media riensi heti haastattelemaan rouvaa,joka oli saanut tuta kotonaan maanjäristyksen vapinan.Oli pelännyt kattonsa putoavan niskaan,vaan niin ei käynytkään,kun järinä ei niin kovaksi yhtäkaikki yltänytkään.On ihan kuin koko maapallon kuori olisi vihastunut ja panee nyt paukuttaen ympäriämpäri voimansa tunnossa.Eikä kai aivan hiljaista päivää maailmassa olekaan,jytisee aina jossakin päin.

Eilinen lumisade laantunut.Pihalla jonkun sentin verran kahlattavaa.Puut kuitenkin varistaneet vastasataneen lumen oksiltaan.Lokkeja näkyvissä.Haikailevat jo vanhoja pesäpaikkojaan,jotka vielä ainakin katoilla vahvan lumikerroksen peitossa.Niin meilläkin roskisvajan katolla.Saisi pysyä mittumaariin asti.Lokinrakastaja kun en ole.Lehahtavat pelottelumielessä ja ihmisvihassaan kimppuun roskia viedessäni.Eivät liioin säästä vaatteita,vaan ampuvat ihailtavalla tarkkuudella lastin kohteeseensa.Tämä meidän talon lokkipariskunnan kiukku ihmistä kohtaan on alkanut siitä,kun talon nuoriso alkoi lokkeja kiusata heittämällä kiviä pesään,huitomalla käsillä uhkauksia huudellen.Lokit tekivät hyökkäyksen,joka kovasti tuntui näistä tulevaisuutemme toivoista jännittävältä huutamisen kasvaessa entisestään.Nyt linnut kokevat jokaisen pihalla kulkevan ihmisen vihollisekseen,jota pitää siiveniskuin ja ulostuksin rangaista.

Japanin maanjäristys,tsunami ja ydinvoimalaonnettomuus yhä uutisten pääaiheiden joukossa.Eikä vettä saada Fukushiman reaktoreihin riittävästi ponnisteluista huolimatta.Eikä kai sähköäkään vielä,joka panisi tuikitärkeät pumput toimimaan.Tästä taas tietävät uumoilevat suuremmankin räjähdyksen seuraavan,kun pannaan töpseli seinään.Kuolleitten lukumäärä rannoilla,kaduilla ja rakennuksissa kasvaa kaiken aikaa ja lisää tulee silloin,kun ne kaikki nyt kadoksissa olevat lasketaan vainajiksi.Kuluu vuosia,kunnes saadaan tsunamin aiheuttama hävitys korjatuksi.Muisto ja lohduton suru jää.Kaikkea lisää vielä tsunamissa vaurioituneen ydinvoimalan radioaktiiviset pöllähdykset ilmassa,jotka saastuttaneet osin jo ruokaa ja altistaneet ihmisiä.Mikä murhenäytelmä!

Tulee melkein huono omatunto,kun meillä paistaa rauhallisessa maassamme aurinko tänäänkin,luonto valmistautuu kevääseen ja lintujen lauluun.Maailmankirjat ovat muualla sekaisin,meillä vaivaa vain pienet huolet niitten rinnalla.Ei pitäisi kaikesta vastoinkäymisestä aina marmattaa,vaan ajatella meillä olevan kaikessa suhthyvin loppujen lopuksi.Vai mitä? Vaikka kansa joskus tuntee tyytymättömyyttä asioittensa hoitoon,niin asein barrikadeille emme nouse,vaan osoitamme hillitysti mieltä iskulausein ja harkitulla tyylillä.Ne ajat,kun tappamisen meiningillä toimittiin, ovat kaukana historiassa.Nautitaan hyvässä maassamme kevätauringon paisteesta ja jopa pölykissojen kurkistelusta nurkissa valon nyt yltäessä pimeimpäänkin sopukkaan.

KALASATAMASTA RASTILAAN

Tämä jutustelu alkaa kerjäläisasialla.Nyt kun kevät on jo ovella,niin hommahan on niin,että vähitellen alkaa Helsinkiinkin rantautua taas näitä ystäviämme Romanian kerjäläisiä.Noin kymmenen on jo majoittuneena vanhaan tuttuun lumen peittämään Kalasatamaan.Tästä pelastuslaitos nosti jälleen äläkän jo yksistään leirin olemattoman paloturvallisuuden takia.Syttyihän syksyllä tulipalo,jonka seurauksena romaniseurakunta häädettiin ja Helsinki maksoi matkarahat kotiin.Pelastuslaitos vaatii ympärivuorokautista vartiointia alueelle,mutta nuorisoasiainkeskuksessa ei ole rahaa/halua moista ylellisyyttä palkata.Tuntitaksa kuulemma 120€!

Nyt nämä kymmenen romania on hommattu Rastilan leirintäalueelle ainakin täksi viikonlopuksi,jonka Helsinki kustantaa.Mikäänhän ei ole ilmaista.Maanantaina kuulemma mietitään lisää.Kaupunki ei ole halukas hankkimaan kustannuksellaan nyt olevalle ja tulevalle kerjäläislaumalle asuinpaikkaa,koska heidät katsotaan olevan täällä turisteina eikä tapana ole elättää Suomessa vierailevia turisteja.Viimeistään kesäkuussa päättyy Kalasataman elot ja olot,kun tontin tiilinen sosiaalikeskuksen rakennus puretaan.Siihen päättyy Kalasataman leirilorut!Jos jäävät pysyvästi Rastilan leirintäalueelle,sinne tuskin kovin mielellään muut turistit asuntovaunuillaan tulevat. Ikävä sanoa,mutta nämä jo vuosikausia Suomessa riesana olleet kerjäläiset,ovat meillä kuin huono ihottuma,josta ei millään konstilla tunnu eroon pääsevän.

Ulrika Vilhelmina Canthin päivä tänään.Minna Canth.Juhlitaan lipuin ja sanoin tätä suomalaista voimanaista,joka piti puotia ja kirjoitti näytelmiä,oli uudenajan nainen ajatuksillaan,joita ei siihen mennessä oltu kuultu ei nähty naisessa.Persoonallisuus,jota passaa vielä 114 vuotta myöhemmin kuolemansa jälkeen muistaa.Näytelmänsä eivät suinkaan ole haudattu,vaan niitä pyöritetään pitkin Suomenmaata teattereiden lavoilla aina yhtä ihastuneen yleisön nautittavaksi.Liehukoon Suomen lippu tänään tämän naisen muistoksi!

Eilen juttelin C:n kanssa puhelimessa ja tulimme pohdiskelleeksi lapsuutta.Ei omaamme vaan yleisesti.Sen aika on lyhentynyt.Jo noin kymmen-vuotiaat varsinkin tytöt aikuistuvat.Pukeutuvat aikuisen naisen tapaan,kuuntelevat musiikkia,joiden laulut eivät kerro Mikki-Hiirestä tai Nalle Puhista.Jotkut maistelevat viiniä ja savuke saattaa olla "tyylikkäästi" suupielessä. Siinä iässä C ja minä olimme täydellisiä lapsia,vaikka koulua kävimmekin.Nukke saattoi kulkeutua kouluun kainalossa ja usein leikki tuli ennen oppimista tärkeysjärjestyksessä.Harvoin näkee nykyisin lasten varsinaisesti leikkivän kuin tietysti aivan pienenä.Ala-asteen koululaiset elävät jo pitkälti aikuisen mallin mukaisesti ilman iälleen kuuluvia askaroimisia.Omilla vanhemmilla täytyy olla vastuu lapsen lapsuudesta,ajasta,jonka se kuuluu iällisesti kestää.Heillä kaikilla ei ole kuitenkaan aikaa siihen.Liekö halua ja osaamistakaan? Jotkut sälyttävät vastuun kouluille.Väärin.Kodista kaikki alkaa.

Nonnih,mitä siihen suomalaissyntyisen italialaistuneen rouvan krusifiksisotaan tulee,niin nyt on sitten paragrafit tarkistettu ja sellaisiksi tietoon saatettu,että koulujen seinillä olevat krusifiksit eivät ole uskonnonvapauden vastaisia.Ne saavat jäädä paikoilleen,eikä niitä pidä pitää ketään ärsyttävinä.Ja jos,niin se on katsojalla korvien välissä itse hankittuna.En alunalkaenkaan ymmärtänyt rouvan kiukkua.Paljonhan sitä näkee ja on omien uskomustensa ja kulttuurinsa vastaisia asioita ja esineitä.Ne pitää ottaa sellaisina kuin ovat ilman sarvia ja hampaita toisten ihmisten tapoja kunnioittaen.Asia loppuun käsitelty.

Näin on myös loppuun käsitelty tämän päiväinen kirjoitteluni.Rupesi satamaan lunta.

PERJANTAIN TAPAAN

Palaudun taas kirjoittamisen pariin.Kuka lie edes kaivannut? Kun viimeksi kehuin omaishoitajakiireitä,niin nyt niitä sitten tuli ja oli.Miestä viety Mehiläiseen makuuhaavan vuoksi ja terveysasemalla olimme hänen diabeteksensä takia.Tuuraajapäiväkin mahtui sekaan,joka yleensä on pyhitetty omaishoitajalle ilman hoidokkia.Lentelin kaupungilla.

Tänä aikana ei Japanista kuulunut sen kummempia.Veden kanssa lotrataan,että saataisiin sillä peitetyksi ne osat voimalasta,jotka pitääkin peitossa olla.Hitaalta tuntuu homma.Suomalaisia kehoitetaan jo poistumaan Tokiosta ja monet muutkin maat ovat omansa pois kutsuneet.Itse jaappanilaisetkin kaihtavat pääkaupunkia puhumattakaan itse voimala-alueesta,jossa säteilee aika-ajoin liian kanssa.Yleiset ja yksityiset kulkuneuvot piripintaan täynnä poistuvia ihmisiä.Miljoonakaupunki Tokio hiljenee.Muun maailman voimala-asiantuntijat seuraavat tuohtuneina Japanin edistystä pelastushomman hoidossa reaktoreissa ollen sitä mieltä,että nyt puuttuu osaaminen.Mene ja tiedä. Kaiken ollessa alullaan oltiin sitä mieltä,että japanilaiset osaavat hoitaa tsunamin jälkeiset,eivätkä edes ulkopuolista apua ehkä tarvitse koko asiassa.Toisin kävi.Pilvin pimein muunmaalaiset mukana ahertavat maanjäristys- ja tsunamialueilla etsien kuolleita ja eläviä rauniokasoista.Mutta Fukushiman voimalaonnettomuuden hoitelevat ihan itse.Kerrotaan kaikenlaista,että jo pari vuotta sitten saivat nuhteita voimaloiden kehnoudesta luonnonmullistuksia vastaan.Korjauksia ei tehty riittävästi.Tsunami oli liian suuri heille.

Kiinasta on loppunut jodisuola.Siellä uskotaan sen maagiseen voimaan,että pitää säteilyt loitolla.Asiantuntijat taas vakuuttavat,että jodin määrä suolassa on yhtä tyhjän kanssa.Meillä Suomessa tekee jodipillerit kauppansa,kun täällä vannotaan niitten nimeen,vaikka säteilyä ei tänne ylläkään.Jodi onkin sitten pahasta turhan päiten nautittuna.Mutta suomalainenhan ei usko.Joku oli nähnyt kotinurkan marketissa Härmänmailla,kun joku hamstrasi säteilyn varalle jääkaapin täytettä ja aikoo jo nyt lukkiutua sisätiloihin varmemmaksi vakuudeksi.No,siitä vaan,jos näin on hänellä näreet.Minäkin ostin tänään miehen kanssa kaupungilla ja parturissa ollessamme kampelafileitä ja omenamehua,kardemummakorppuja ja kokonaisen ananaksen ynnä muuta vähän.Mutta ihan vaan parin päivän tarpeeksi nyt viikonloppuna.Ei tulis mieleenkään istuutua odottelemaan sädetyksen tulemista ruokakasan päällä.Taitais tulla aikakin pitkäksi,kun kököttelyyn kuluisi aikaa melkoisen pitkä tovi.

Kerroin kerran kirjoittaneeni terveysaseman johtavalle ylilääkärille kirjeen koskien asianomaisen paikan asiakaspalvelua.Sain vastauksen,mutta johtava ylilääkäri olikin pannut asialle pienemmän chefin eli pelkän ylilääkärin.Luin kumminkin.Varsinaisiin kysymyksiini ei vastattu,vaan oltiin hyvän poliitikon tapaan ympäripyöreästi ja asian vierestä puhuva.En tullut hullua hurskaammaksi, niin että se siitä.Vienpä miehen edelleenkin Mehiläiseen.

Jörn Donner on suuttunut! Luin netistä. Donner oli ollut Bonnierin journalistipalkinnon jakotilaisuudessa Helsingissä ja pääpuhujana oli Bonnier-konsernin toimitusjohtaja Jonas Bonnier.Tästä ei Donner ollut suuttunut,vaan siitä,että Bonnier-konsernin toimitusjohtaja oli puhunut koko illan puhettaan myöten pelkkää englantia.Tästä oli Donner tuohtunut ja jos saan sanoa,niin aiheesta.Minkä helkutin takia ruotsalainen tulee Ruotsista puhumaan Suomessa suomalaisille englantia? Tuon tason miehen pitäisi tietää,että tämän maan toinen virallinen kieli on juuri ruotsi! Tilaisuuden jokikinen nainen ja mies olisi takuulla ymmärtänyt ruotsin kieltä! Kun Donner oli kysynyt Jonas Bonnierilta,eikö tämä tiedä Suomen olevan kaksikielinen,suomi ja ruotsi,oli toimitusjohtaja Donnerin mukaan tuhahtanut "höpö,höpö" ja sekin oli ilmeisesti englanniksi.Rubbish!

Nyt menen tästä syömään mansikoita ja kermavaahtoa ja ehkä hipaisen huuleni myös samppanjassa.Ostin mansikoita aiemminkin ja niiden kanssa kävi niin,että laitoin ensin miehelle herkullisen jälkiruuan niistä ja jätin hölmöyksissäni loput pöydälle,kun puhelin soi.Tulin takaisin ja mies veteli juuri viimeistä mansikkaa koko satsista.En saanut itse yhtäkään! Tänään otin vahingon takaisin.

NAMIBIAN KUULUMISET

Tuli maailmanmatkaajaystäviltäni kortti Namibiasta.Nyt sitten ovat nähneet maailman kummallisuuksia enemmänkin.Tähän kategoriaan ei kuulu maan pääkaupunki Windhoek,joka ei kuulemma häikäissyt esteettisyydellään.Mutta sitä enemmän ikivanha kasvi welwitchia,joilla joillakin ikää saattaa olla 1000-2000v.Se kasvaa vanhasta puunrungosta ja niitä löysi vuonna 1859 itävaltalainen kasvitieteilijä Friedrich Welwitch,joka antoi näille ikiaikaisuuksille nimensä.

Namibian hiekkadyynit! Yksi ylitse muiden eli Dune 7,jota turistit käyvät pällistelemään,kuka sinne päin Afrikkaa on kynnelle kyennyt.Yli 130m korkea kasa (Stadionin torni 72m),jonka laelta lasketellaan kuin lumilautailijat ikään.Dyyni on yksi tämän maapallon korkeimmista ja sijaitsee Walvis Bayn läheisyydessä Namibian rannikolla.Kortti tuli Swakomundista ja sieltä ystävieni matka jatkuu kohti syvempää aavikkoa,jossa ei ole enää teitä,vaan autojen urat viitoittamassa kulkua.Kauas on pitkä matka.

Niin on Japaniinkin,jossa jälleen ydinvoimalassa räjähdys,tulipalo ja säteily lähestymässä Tokiota.Sillä lailla. Eikö koettelemukset jo riitä? Liioin jälkijäristykset eivät jätä maata rauhaan.Pelastustyöt jatkuvat ja eloonjääneiden löytyminen tuhansista ja taas tuhansista talojen raunioista alkaa hiipua.Ruumiita sitäkin enemmän.Tätä kaikkea ei voi vain kuin vaieten seurata medioista ja henki melkein salpautuen uutiskuvia katsella.En ainakaan minä saa mahdutettua mieleeni sitä katastrofin laajuutta ja määrää,mikä Japania on kohdannut.Sitä istuu nojatuolissa ja vain yrittää ymmärtää.

Helsingin Forum-kauppakeskuksen katolla pesii huuhkajaperhe.Isähuuhkaja,äiti ja kolme poikashuuhkajaa.Ruokaa riittää citykaneissa,joita aikuiset jälkikasvulleen ahkerasti kantavat.Aika rohkea valinta rakentaa pesä tämmöisen alati meluavan kaupungin keskustaan.Nämä poikaset eivät tiedä mitään metsien rauhasta,muitten lintujen laulannasta eikä suurten puitten huojunnasta tuulessa.Aikanaan ehkä jatkavat kummallista asumistaan,kun eivät muusta tiedä.Nyt toivotaan,että tämä pesue saa rauhassa elää ja varttua ilman ihmisen toimista aiheutuvaa häirintää.Uutisiin pääsivät ja se ehkä saa ihmiset liian uteliaksi ja tahattomaan sekaantumiseen huuhkajien perhe-elämään.

Tänään ulkoilemaan.Kehuinhan eilen olevani hemmetin hyvä omaishoitaja! Aurinko paistaa nytkin,mutta yöpakkasen jäljet näkyvät ja piha kiiltelee jäisenä tien kohdalla.Aamukahvit juotu,mies saanut lääkkeensä ja nyt kuuntelee äänikirjaa Sauli Niinistöstä.Minulla kirjoittelutuokio.Sitten suihkuun,hiusten pesu,pukeutuminen ja parranajo,pakkautuminen pyörätuoliin ja eikun ulos.Lounas myöhemmin,yleistä seuranpitoa keskustelua yllä pitäen ja sen jälkeen iltapäivälääkkeitten vuoro kunnes iltapala.Hän katselee tovin televisiotaan ja iltapuuhien jälkeen mies pyjamaan ja petiin.

Kynnet leikkasin eilen.Sormet sujuvat hyvin,mutta varpaitten kanssa joskus kahnausta.Mies huutaa "ei lihaa!" ja kiskaisee jalan sivuun,vaikka niin ei ole ikinä edes tapahtunut.Ihon rasvausta ja makuuhaavojen hoitoa.Sairauteen kuuluvaa äänekästäkin kiukuttelua kiroiluineen kaikkineen.Konepyykkiä jokaisena päivänä mahtuu ohjelmistoon,varsinkin,jos yö ollut kostea.Vuodevaatteiden vaihto.Kaupungille mennään kerran,pari viikossa.Kesäaikaan erilaisiin tapahtumiin.Neljän päivän välein dosetin täyttö ja tarkistus pilleritilanteessa,jos vaikka apteekkiin asiaa.Reseptit uusitaan kerran vuodessa.Parturissa kuukauden välein.

No,jokapäiväisenä lisänä vielä puuhastelua huushollihommien parissa ja paperitöitä netin kautta.Kun kello tulee yhdeksän,kymmenen kieppeille illalla,alkaa minun aikani.Istun,ihmettelen ja katselen olohuoneessa televisiota ja torkun.Valppaana kuitenkin syöksähtämään outojen äänien alkulähteille makuuhuoneessa.Mies saattaa nousta ylös,kolistella rollaattorinsa kanssa ja olla tietämätön vuorokauden ajoista,vaatii aamukahvia.Rauhoittelua.Tilanne joskus ohi nopeasti,joskus kestää tunnin,parikin.Lisää rauhoittelua.Sitten välikohtaus tasaantuu,autan miehen takaisin vuoteeseen.Jos ei,niin on soitettava ambulanssi.Koskaan ei tiedä,mitä aivotoiminnassa tapahtuu.Sairaalaan nopeisiin tutkimuksiin.Yö siellä,usein monta.Tämmöistä,mutta monilla muilla omaishoitajilla hankalampaa.Tämä on hyvä mieleen painaa,jos uupumus valtaa niin mielen kuin ruumiin.

Mutta nyt juuri kaikki hyvin,valmistaumista uuteen päivään.Iloisesti kirjoittamisiin taas.

MAALISKUUN MAANANTAI

Aurinko paistaa ainakin täällä meillä päin tänä aamupäivänä.Hörpin kahvia samalla kun kahdella sormella naputtelen.Kävin muinoin konekirjoituskouluakin,mutta opettaja oli usein vahvasti alkoholin vaikutuksessa,jotta oppiminen meni kahden sormen systeemiksi,vaikka piti olla kymmensorminen.Kirjoittelin isäni kirjoituskoneella sen minkä osasin ja sitten ikiomilla koneilla,jotka ajan myöstä vaihtuivat modernisti sähkökäyttöisiksi.Nyt ovat nekin historiaa ja edessäni on tietokone.Näin kulkee kehitys.

Kaikkiin Japanissa oleviin suomalaisiin saatu yhteys ja voivat olosuhteisiin nähden hyvin.Voimalassa uusi räjähdys,mutta jälleen pysyivät tärkeät osat ehyinä.Näin kerrotaan.Sähköt poikki,juomavesi vähissä.Nyt etsitään eloonjääneitä japanilaisten tapaan suurella tyyneydellä.Zeniläinen sanonta:"Paju on vihreä,kukka punainen.Asiat on otettava sellaisina kuin ovat." Koko kauheus avautuu silmien eteen aallon jätettyä jälkeensä mitä suurimman kaaoksen.Auki olevissa kaupoissa myydään elintarvikkeita tietty määrä kullekin,samoin bensaa parikymmentä litraa jokaiselle.Näin taataan ainakin alussa saanti mahdollisimman monelle. Nyt jo katsotaan eteenpäin ja suunnattomat raivaustyöt aloitettu ja päästään niillekin alueille,jonne tiet ja kadut ovat hävinneet.Voimia japanilaisille sekä heitä auttamaan tulleille.

Suomen vanhukset eivät enää koe siinä määrin yksinäisyyttä kuin aiemmin.Ei ole pitkääkään aikaa,kun kirjoiteltiin ympäriämpäri vanhusten oloista,jota eniten kattaa yksinäisyyden tunne.Moni kokenut elämänsä niin huonoksi,että ulospääsyn keinona on vain itsemurha.Toiset alkaneet käyttää alkoholia murheen karkottamiseksi.Toki on edelleen yksinäisyyttä,mutta hyvä jos vähemmän.Moni mummeli ja papparainen on löytänyt harrastuksen tietokoneen parista.Toiset hyppäävät bingoissa ja kuntien tarjoamissa päiväkerhoissa.Joskus yksinäisyys on omien korvien välissä,vaikka voimia olisi kodin ulkopuoliseen elämään.Sitä ei vain tule ottaneeksi vastaan,vaan annetaan mielen masentua omaa kurjuutta pohdiskellessa.

Omaishoitajuuteen kuuluu sosiaaliväen tarkistuskäynnit ja silloin mieheltä kysytään hänen tunteistaan koskien mahdollista yksinäisyyttä ja turvattomuutta.Siihen kysymykseen hän aina vastaa selkein sanoin,että ei tunne kumpaakaan.No,omaishoitajan yksi tehtävä on tietysti juuri saada hoidettava viihtymään ja saada hänet mahdollisuuksien mukaan osallistumaan kaikkeen,että yksinäisyys ja toimettomuuden tunne ei pääse yllättämään.Minulle tulee kyselykaavakkeita sosiaalitoimistosta ja juuri hiljattain yksi kysymys kuului,pystyisinkö olemaan nykyistä parempi omaishoitaja.En edes vastausta miettinyt,kun kirjoitin etten pystyisi.Tämä on totta.Vaikka itse sanonkin,olen hemmetin hyvä mieheni omaishoitaja.No,kissa nostaa ja niin poispäin.

Eilisiltana keskustelin puhelimessa vanhan ystävän kanssa.Sairas ihminen,joka viime aikoina katkeroitunut omasta avuttomuudestaan.Keskustelumme pyörivät aina paljolti hänen sairautensa ympärillä.Ehkä hänelle tekee hyvää siitä puhua,selvitellä lääkitykset,kipujen määrät,huonot olot ja päivät.Yritän ymmärtää.Meillähän myös kotona sairaus on aina läsnä.Sitä hän ei muista tai halua ajatella.Minulle on turha puhua elämän ilojen supistumisesta ja arjen rajoista.Minä tiedän.Näen mieheni psyykkiset ja fyysiset muutokset.Joskus väsyn totaalisesti ystäväni marinoihin ja haluaisin hänen puhuvan niistä asioista,jotka ovat vielä hyvin.Hän kävelee ilman apuneuvoja,mieheni ei.Hänellä juoksee järki,miehelläni vähemmän.Hän näkee lukea,mieheni on näkövammainen.Hän ehtii vessaan,mieheni ei.

Elämää voi olla edessä vielä monta vuotta,niin sitähän on turha tuhlata ainaiseen valittamiseen,vaikka on sairas.Positiivinen juttelu puhelimessa auttaa ainakin hetkellisesti unohtamaan oman kurjan olon.Alituinen murheen laaksossa rämpiminen ei meille ole kenellekään hyväksi.

HONSHUN SAAREN TRAGEDIAA

Pysyttelen tänäänkin merien takaisissa tapahtumissa.Tiedonkulku japanilaisten mukaan aikamoisen heikkoa sielläkin,muista maista puhumattakaan.Ei nyt sitten tiedetä,minkälaisella mallilla ovat asiat Fukushiman ydinvoimalassa.Yksi räjähdyshän jo oli ja nyt on kerrottu,että toisissakin reaktoreissa olisi ongelmia.Tällähän tarkoitetaan jonkunasteista ytimen sulamista,joka jo näin kirjoitettunakin vaikuttaa pelottavalta.En nyt kuitenkaan kirmaa jodipillereitä ostamaan,joka kuulemma on Suomessa hätäisimmillä ihmisillä tapahtunut.Niitä on turha nauttia,sanovat ne,jotka tietävät.Jo senkin takia,että etukäteen popsiminen on pahasta ja toisekseen,vaikka kuinka Japanin voimaloissa kävisi hullusti,ei meillä täällä ole hätää.Minä uskon tähän ja käyttäydyn maltillisen arvokkaasti.Kaaos siis Japanissa jatkuu,ja tämä uusi asia ydinvoimaloiden kohdalla lisää tietysti traagisuutta.

Maanjäristyksen ja hyökyaallon jäljiltä kuolleita sikäläisen poliisin mukaan nyt jo yli 10 000,tuhansittain ihmisiä kateissa.Lisää aivan varmasti tulee kumpaankin joukkoon.Raunioissa kiipeliin jääneitä lukematon määrä.100 000 japanilaista sotilasta komennettu hätiin kuin myös muista maista joukottain avustusväkeä erilaisiin tehtäviin.Kauhukuvia pyöritetään kautta maailman uutisissa.Lisää vettä myllyyn sillä,kun tiedemiehet ennustavat nyt juuri koettua maanjäristystä vieläkin suuremman koettelevan koska tahansa Tokiota.Mitä sitten tapahtuukaan maapallon akselille,kun nyt jo tämä äskeinen heilahdutti meitä vinompaan.Japanikin siirtyi pari metriä! Isoja asioita,joita tuskin Stadin friidu ymmärtää.

Huono hetki tietysti nyt juuri olla onnellinen saadessaan asua täällä Pohjolassa,jossa ei mannerlaattojen liikkuminen ole aivan tavallista.Joskus jokunen pieni liikahdus piirtyy tutkijoiden laitteisiin.Tuli tämä onnen ja kiitollisuuden tunne kuitenkin mieleen katsellessani kylläkin suuren myötätunnon vallassa Japanin kaaosta.Ihmiset näyttävät kaikesta jättiläismäisestä hädästä huolimatta olevan tyyniä käyttäytyen ilman hysteriaa ja huutamista,vaikka aivan varmasti sydämessä kylmää.Tämä ulospäin näkyvä rauhallisuus on osin kulttuuriperintöä ja osin vahvaa valmistautumista maanjäristyksiin,jotka ovat Japanissa jokapäiväisiä tärähtelyitä.Tuskin mitkään muut kansat maailmassa pystyvät tähän värähtämättömään levollisuuteen kuin vain aasialaiset. Saattaa auttaa ihmistä itseään kestämään suuret sekasorrot ja kaiken tieltään hävittävät luonnonmullistukset.Hysteriaan vajoaminen ei auttaisikaan,ei kyyneleet eikä toivon menettäminen.

Tuntuvat juuri nyt kaikki maailman poliittiset sotkut sun muut ikävät asiat pieniltä Japanin tapahtumien rinnalla,vaikka toki elämän on jatkuttava meillä kuin Japanissakin.Näin se menee.Romut korjataan tsunamin jäljiltä pois,kuolleet haudataan,kadonneita läydetään,maanjäristyksen jäljet paikataan,koteja aletaan rakentaa,haavoittuneet paranevat,ydinvoimalat toimivat.Tyynen valtameren aallot huuhtovat Japanin rantoja jälleen entiseen malliin.Kaikesta nyt tapahtuneesta on vain paha muisto.Haavat ovat arpeutuneet.

JAPANIN KATASTROFI

Julmaa katseltavaa ja kuunneltavaa eilen televisiossa Japania kohdanneesta maanjäristyksestä ja sitä seuranneesta hyökyaallosta.Leveitä railoja maassa,repaleisia teitä,halkeamia kaikkialla,tulipaloja.Sitten tsunami vei mukanaan kaiken,joka irti lähti,talot,autot,veneet ja jopa suuret laivat.Rytinää ja ryskettä kaiken pakkautuessa yhteen vesimassan syöksyessä eteenpäin yli rakennusten,pihojen,viljelysten,lentokentän,kaiken.Pari junaa kateissa,ihmisiä teillä tietymättömillä,kuolleita ja loukkaantuneita.Sanoin kuvaamatonta hävitystä,luonnon suurta näytelmää käsittämättömän ikävin seurauksin.Katselin uutiskuvia,kuuntelin uutislukijoita kauhun vallassa tuskin ymmärtäen kaikkea näkemääni.Miten Japani tästä selviää? Vaikka on kokemusta maanjäristyksistä,vaikka on valmiutta,osaamista ja taitoa.Miten? Parissa ydinvoimalassa myös järistyksen jäljiltä ongelmia,vakavia ongelmia.Mitä siitä seuraa,jää nähtäväksi.

Nyt maailmalta lähtenyt apujoukkoja Japaniin raivaustöihin ja loukkaantuneitten,ruumiiden etsimisiin.Kodeistaan paenneet ihmiset hätämajoituksissa,liikenne seis,sähköt poikki,mikään ei ole ennallaan.Epätoivoa,tietämättömyyttä läheisistä,kaaosta.Kaikkiin suomalaisiin ei saatu yhteyttä.Miltä tuntuu omaisista,jotka ovat kaukana eivätkä voi auttaa? Tapahtuma koskettaa koko maailmaa.Tsunami eteni tappavalla voimalla aiheuttaen vahinkoa USAnkin rannikolla satamissa.Suuretkin huviveneet paiskautuivat kauaksi maalle,laiturit murskautuivat aallon armotta rynniessä eteenpäin.Yleisesti ottaen kuitenkin vahingot Japanin ulkopuolella jääneet odotettua vähäisemmiksi.Jotain hyvää sentään.

Tänään sitten vihdoinkin ulos.Ja vielä siihen aikaan,kun pihan pinta yön jäljiltä kova ja kuiva,että lykkiminen sujuisi mahdollisimman vaivatta.Kun sohjoontuu päivän mittaan,tulee hommasta työlästä ja voimia vaativaa.Mitä pitemmälle kevättä mennään,sitä vaikeammaksi työntäminen käy,kun lumet sulavat hitaasti ja vielä aivan varmasti viikkoja kestää kunnes eteneminen pyörätuolin kanssa sujuu helposti noin vain.Mutta sitten saakin pitkästi nautiskella ja vaikka yhdellä sormella lykkiä kengän korkojen somasti kopistessa paljaalla asfaltilla,johon joskus lämmin kesäsade jättää kostean, kiiltävän jälkensä.

SK tällä viikolla pohtii suomalaisten muuttuneita ruokatottumuksia.Enää emme niinkään vanno niin sanotun terveellisen ruuan nimeen,vaan halu luonnollisempaan ja aidompaan ruokaan lisääntyy.Minäkin paistan kalan voissa.Tämä vallalla ollut hillitön light-ruokien paljous on jo hiukan huvittanut.Kun syö sitä ja sitä,suorastaan suitsait laihtuu! Miltä maistuu 5% juusto? Pahvilta! Ei lisättyä sokeria,mutta vahvasti sokeroitu hillo makeuttaa esimerkiksi jugurteissa.

Loputtomat hyllymetrit osuvat silmään marketeissa kevyttuotteista,joiden tuoteselostusta loppujen lopuksi harva lukee.Ovat niin pienellä präntilläkin.Tarkoituksella.On vitamiineja ujutettu mukaan,lisäaineita määräämättömän paljon,kun possuille syötetty rypsiä,niin sydänsairaat paranevat jne.Kuitenkin olemme yhtä paksuja,jos emme paksumpiakin,kuin ennen.Ei liioin sairaudet ole kaikilta kaikonneet,vaan esimerkiksi kakkostyypin diabetes lisääntynyt aikuisväestössä,vaikka syömme mahdottoman terveellisesti.

Pannaanpas voi taas sille kuuluvaan kunniaan,nauttikaamme sen aidosta mausta kohtuullisesti.Tätä suosittelevat jo lääkäritkin.Valio vahvistaa nousseet voin myyntiluvut esimerkiksi sillä,SK kertoo,että tämän vuoden tammikuussa voin myynnissä tehtiin koko 2000-luvun ennätys.Hypätään välillä kaiken "kevyen" yli ja nautitaan ruuasta,joka on luonnollisen hyvää,käsittelemätöntä ja aitoa.Kuten joskus kauan sitten ennen kuin sana "light" kuului elämäämme.

KRUSIFIKSISOTA

Mitenkähän pitäisi suhtautua siihen,kun suomalais-italialainen rouvashenkilö nosti äläkän vuosia sitten italialaisten koulujen seinillä olevista krusifikseista? Ovat hänen mielestään uskonnonvapauden vastaisia.Tätä mieltä oli alustavasti myös jo pari vuotta sitten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin,mutta Italia valitti asiasta.Ensi viikolla selviää kai lopultakin,saavatko katolilaisten symbolit jäädä italialaisten ja Euroopan neuvoston muittenkin jäsenmaitten koulujen seinille.Suomalaiset ovat keskustelupalstoilla ottaneet kaikkitietävinä besserwissereinä kantaa ja ovat sitä mieltä,että jos Kristus saa ristillä seinillä roikkua,niin siellä pitäisi olla myös muittenkin uskontojen symbolit vieri vieressä.Monilla kirjoittajista on itse Saatanakin mielessä,jos palvonta on kallellaan sinne päin.Voi,voi,sanon minä.

Italian koulujen luokkahuoneitten seinillä ovat krusifiksit olleet naulatut siitä asti,kun Benito Mussolini niin lailla määräsi 1920-luvulla. Kun maassa on kuitenkin roomalaiskatolisen uskonnon enemmistö,niin eikös näitä ristiinnaulitun kuvia voisi suvaita? Ja ne,jotka eivät vanno tämän Raamatussa kerrotun tapahtuman nimeen,voivat pitää mainittua riidanaihetta vaikkapa vain seinäkoristeena maassa,jossa sen pitäminen on kuulunut asiaan aivan julkisia rakennuksia myöten.Karkottaahan mainittu esine myös tiettävästi vampyyrit lähimailta,niin että olisi tämmöinen aivan käytännöllinenkin tarkoitus,jos vaikka verenimijöitä ilmaantuisi luokkaan.

Eilen illalla satoi lunta ja kun nyt vilkaisin ulos,niin eikös taas.Taitaa jäädä pyörätuolin lykkiminen huomiseen,jos tätä menoa jatkuu.Soitin eilen ystävälle Alanyaan ja sielläkin viikon verran ollut koleaa ja sateista.Joulu- ja tammikuu oli suorastaan helteistä,mutta sitten kääntyi holotnampaan suuntaan ja nyt tarvitaan villaa ylle.Vielä kaksi viikkoa turkkilaisuutta ja sitten kotiin Pohjolaan.Hepi on tehnyt ahkerasti retkiä,jopa kuudenkin sadan kilometrin päähän,jossa määränpäässä yövyttiin.Asuntoa ei ole vielä hankkinut,kun ilmeisesti päätyi vastakin hotellilinjalle,jossa ei tarvitse kaiken aikaa olla itsellinen,vaan apu tulee matkanjärjestäjän taholta jos tarvetta ilmenee.Toki helpompaa. Oli nyt niin taikka näin,niin rouva aikoo ensi syksynä taas.Ties kuinka monta talvea jo siellä viettänyt,en muista.Joutui monta vuotta matkustelua panttaamaan miehensä sairauden aikana.Miehen muutettua pilven reunalle nyt menee kun pääsee.

Olin tavattoman viitseliäs ja ahkera eilispäivänä.Siistin huushollia,laitoin ruokaa,pesetin koneella pyykkiä,imuroin ja pyyhin pölyt.Ohessa valvoin miehen olemista,kävin tervehtimässä ja taas jatkoin.Huiskin olan takaa ja sitten katselin tulosta tyytyväisin mielin.Joskus kyllä kaihoisasti muistelen aikoja,kun siivooja kävi kerran viikossa.Elämä oli auvoista ja huolista vapaata.Sen kuin hymyili koko naamallaan.Nyt on näin,eikä tämäkään hullumpaa,kun vaihtoehtoa ei ole.Pitää ottaa asiat kerrallaan ja niin kuin tulevat.Aina on ilon ja nauttimisen aihetta kuitenkin.

Jeremiadeja harvoin päästelen,vaikka joskus hetken ryven rehellisesti sanoen itsesäälin syvässä suossa.Olen sanonut, ja sanon taas,moisen ryveskelyn olevan terapeuttista ja kun sieltä on matka vain ylöspäin ja pois,niin parempaa tiedossa.Olo puhdistunut ja mieli reipas.Mitäs elämää marinoilla pilaamaan! "Joka päivä ilonen ja huviksi kaikille,joilla edes luskakin lämmintä verta sydämessä on." Arvatkaa,kuka? No,vanha kunnon Aleksis Kivi tietenkin.

KEVÄTJUTTUA SIITÄ JA TÄSTÄ

No,olisihan tuo mukavaa,jos joskus maailmassa päästäisiin junalla suoraan Helsingistä Tallinnaan.Matka noin 80 km joutuisi laivalla kulkua nopeammin.Vaikka poishan olisi tietysti risteilyn leppoisuus,eikä junasta voisi luultavasti ostaa parfyymia.Tuskin ehdin tässä elämässä mahdollista tunnelia nähdä tai sitä pitkin matkustaa,mutta seuraavassa kyllä.

Helsingissä varaudutaan katupölyyn.Hiekkaa päästään keräämään kaduilta,kunhan yöpakkaset hellittävät.Nyt jo mitattu pölypitoisuutta ja muutaman kerran raja-arvot ylittyneet.Ensin on jää,lumi ja liukkaus riesana ja sitten hiekat,joilla koetetaan liukkautta lieventää.Tai eihän se hiekkaa ole,vaan semmoista murumaista soraa.Ennen vanhaan se oli kunnon hiekkaa.Tämä sorantapainen pyörii joskus ikävästi kengän pohjissa ja jos oikein huono tuuri käy,on kuin helmien päällä kulkisi ja se tietää nenälleen menoa.Soranpalat jauhautuvat auton pyörien alla hienoksi pölyksi ja ainakin astmaatikot saavat tuta asian ikävän seurauksen.

Pelihimon saaneet ja velkakierteeseen joutuneet eivät kaikki likikään ole tänä päivänä aikuisia,vaan yhä useampi joutuu ikävyyksiin alle 15v.Heinäkuussa pykälissä on präntättynä,että alle 18v ei saa yksi eikä aikuisenkaan seurassa pelata.Koskee myös nettipelejä,joissa suurin lasten velallinen ryhmä on.Kuka hitto tätäkin kaikkea valvoo,jos kotona asustaa perillistensä kanssa piittaamattomia vanhempia? Ostaahan perheen aikuisväki viinaakin alaikäisilleen.Ja pappa saattaa tarjota tupakit.

Postissa jatkuu terävät ulosmarssit.Eilen Vantaalla kuin myös Pirkanmaalla ja Porissakin päin protestoitiin eduskunnassa läpi mennyttä lakia,jonka postiväki luulee muuttavan työoloja ja työaikoja heille epäedulliseen suuntaan.Ja onhan ymmärrettävää,että ei olla kovin innostuneita,jos pitää yöt puhki töitä paiskia,että aamusella olisi mitä ihmisille jakaa.No,ei kai se tämmöiseksi muutu.Tulisi ainakin minun mieleeni sana "kohtuuttomuus",vaikka onhan sitä monissakin ammateissa yötöitä ja pitääkin olla.Polliisit,sairaalaväet,pilotit lentokoneissa... Elämä ei lopu illalla ja ala taas aamulla.Mutta luulisi postin onnistuvan tekemisissään muunakin aikana kuin öisin.Eikös tästä ole näissä protestimarsseissa kyse?

Eilen olimme miehen kanssa ruokatäydennysasiassa kaupungilla.Koko kärryllinen taas,jotta oli ähkimistä,ennen kuin sain satsin pyörätuolineen kotiovelle.En huomannut invataksia tilatessa mainita työntöapua.Sekin pitää erikseen toivoa,vaikka usein kuljettaja jää istuksimaan autoonsa,ennen kuin lähtee seuraavaan kohteeseen.Tämä eilinen kuljettaja ei tuntenut inhimillisyyttä rouvaparkaa kohtaan.

Välimeri se yhä aaltoili Herkussa,vaikka suurimmat laineet olivat jo loppuneet.Kultaotsa-ahveniakin näkyi kalatiskissä,mutta kun minulta oli ensi-innostus jo kadonnut.Ostin kuhafileitä ihan kotimaisesti vaan.Ja sitten mahdottoman hyviä kardemummakorppuja,joita nyt aamullakin nautiskelin teeni kanssa.Yleensä juon kahvia,mutta nyt yritän ennaltaehkäistä flunssan tulon,joka jo enteilee lievällä kurkkukivulla ja vuotavalla nenällä.Pilleriä vaan maaruun ja kuumaa hunajateetä.Näillä eväillä on ennenkin onnistuttu tukahduttamaan kylmetystauti alkuunsa.Nyt jälleen ruokaa riittämiin sekä jääkaapissa että pakastimessa. Lumisade saa tulla,jota säätieteilijä eilen tulevaksi ennusti.Mies tahtoo ulos,mutta saapas näkee,jos uskallan uhmata minussa uinailevaa flunssanalkua.Jos taivas heittää lunta,niin silloin ei ainakaan.Muutama sentti jo hankaloittaa pyörätuolin lykkimistä.

Uusia äänikirjoja tilasin miehelle.Soitin myös lainaamoon ja kyselin koneääni Esasta,joka kirjastonhoitajan mukaan on todellakin tullut jäädäkseen.Ihmiset kuulemma tykkäävät.En usko minä! Tämmöinen monotoninen ääni ilman tunnetta ilman pilkkuja ja pisteitä.Lukijoita ei kuulemma riitä joka lähtöön,kun äänikirjojen suosio kasvaa kaiken aikaa huimaa vauhtia myös kunnolla näkevien osalta.Arvatkaas,mikä kirja ja kuka lukija on ollut ehdottomasti paras tähän asti kuulemistani.Satun nimittäin minäkin näitä kirjoja kuuntelemaan,kun miehen äänentoistolaite on päällä.Kirja oli Lasse Pöystin omaelämäkerta,jonka hän itse luki.Luoja,mitä äänitaidetta! Ja mikä puhetyöläisen lahjakkuus! Pesi Esan mennen tullen! No,samanlaista tulkintaa olen Pöystillä päässyt näkemään teatterin lavalla ja aina yhtälailla nauttinut sekä kuulemastani että näkemästäni,joista nautinnoista tässä ja nyt sydämellinen kiitos.

ESASTA ELÄIMIIN

Tilasin miehelle näkövammaiskirjastosta muutaman kirjan,joista kaksi tuli aivan erikseen ja loput yhä odotuksessa.Nämä kaksi sitten! Niitä ei lue ihminen,vaan lievästi ärrävikainen koneääni Esa.Ilman pilkkuja ja pisteitä monotonisesti etenee
vailla nousuja ja laskuja,tunnetta.Jos kirjat alkavat olla vastedes tietokoneella äänitetyt,niin protestoin vallan kamalasti.Ensin alkaessani Esaa kuunnella,luulin hänen olevan ulkomaalainen ja jollain tapaa hiukan puhevikainen.Tilatessani kun en huomannut sanaa "yhdistelmäkirja",joka olisi heti kertonut kirjan poikkeuksellisesta äänityksestä.Täytyy tämän kuuntelemiskokemuksen jälkeen sanoa,että kyllä ihmisen ääni on kirjaa lukiessa se oikea ääni,jossa on tekstin mukaista tunnetta,pieniä taukoja,ilon ja surun ilmauksia. Aionpa soittaa ja kysyä,onko Esa tullut oikein jäädäkseen?

No niin ja sitten siirrynkin vikkelästi elefanttien maailmaan.Luin netistä aikaisemmankin tiedon vahvistukseksi,että nämä eläimet ovat älykkäitä.Katselen usein Animal Planetia ruudussa ja näen elefanttien ryhmätyöskentelyä laumassa,huolehtimista toisistaan,pulaan joutuneiden auttamista ja kaikenpuolista nokkeluutta monissa asioissa.Toisinaanhan tiedemiehet tekevät kokeita ja saavat tuta kerta kerran jälkeen,miten hienoja ja lahjakkaita eläimiä elefantit ovat.Niitäkin uhkaa norsunluuta hamuava ihminen,kuten hyvin tiedämme.Kun on kysyntää markkinoilla,on toki tarjontaakin.

Aasia lienee yksi maailman paikoista,jossa yhä mielletään norsunluusta valmistettu esine arvoon arvaamattomaan.Toreilla Afrikassa myydään mitä kammottavimpia eläimistä valmistettuja kapineita kuin myös sukupuuton partaalla keikkuvien nahkoja,seinälle pantavia päitä,apinoiden kuivattuja käsiä sekä ruuaksi valmistettavaa lihaa milloin mistäkin uhan alaisesta eläimestä.Häpeän tunne ihmisenä olemisesta valtaa ainakin minun mieleni.Mutta mitä tehdä? Kysyntä ja tarjonta kun kulkevat käsi kädessä.Ihmisellä asenteet tuskin milloinkaan muuttuvat.Niin kauan kun maapallolla on eläimiä,niitä hyödynnetään ihmisen turhanpäisiin tarpeisiin raa´asti ja ahneesti,kunnes ei yhtäkään eläintä enää ole.

Juu,kyllä minä lihaa syön,vaikka näinä päivinä katolisissa maissa sanotaankin joksikin aikaa hyvästit lihalle.Minulla ei varsinaista lihapaastoa ole kuin kasvispäivinä,joita ruokia silloin tällöin mielelläni valmistan.En koe suuria enkä pieniä omantunnontuskia nauttiessani eksoottistenkin tarha-eläinten lihasta valmistettuja aterioita.Ihminen on aina syönyt lihaa ja se tulee olemaan meillä ravintona vastaisuudessakin.Näin se menee,paitsi kasvissyöjillä.Mutta takan eteen en leopardin taljaa ostaisi tai ruttaisi pois heitettävää paperia elefantin jalasta tehtyyn roskakoriin.En liioin raappisi kutiavaa selkääni eläimen tassulla,jossa on kynnet tai pitäisi paperipainona suuren ihmisapinan kalloa.

Taivas harmaa,aurinko piilossa ja asteita ei plussaa eikä miinusta tähän aikaan päivästä.Pihalla lumi ja jää uumoilee muuttumista isoksi lätäköksi ja se taas tietää kulkemisen hankaloitumista.Huomenna kaupungille meno.Tuuraaja tulee vasta seuraavalla viikolla.On hankittava täydennystä kotiin.Sitten taas on mistä ottaa.Joskus kaihoisasti ajattelen entisaikojen maalaiselämää ruoka-aittoineen ja maidon tuottajineen navetassa.Ei välttämättä tarvinnut poistua pihapiiristä ruuan hankintaan,paitsi isäntä metsälle ja kalaan.No,kovan työn takana saattoi kuitenkin olla,ennen kuin aitat pullistelivat ja lehmiäkin sai päivittäin huhuilla pitkin vainioita lypsylle kotiin.

Olen minäkin lapsena osallistunut tähän hommaan.Oli kädessä asiaan kuuluva risu ja huutelin talon emännän malliin "kuskus,kuu´us".Tämä oli noihin aikoihin Etelä-Pohjanmaalla yleinen lehmien kutsuhuuto.Ja tulivat myös.Näyttivät kohdalla suurilta ja julmilta,joillakin sarvet päässä.Lypsämisen alettua äidillisiltä ja niistä lähti lämpimän maidon tuoksu.Saatoin rohkaistuneena painaa pienen kaupunkilaispääni lehmän kuvetta vasten ja kuunnella sen mahan ääniä.Se käänsi päänsä kohti ja sen katse oli lehmänpehmeä ja samettinen.Mutta vastalypsetyn maidon ystävää minusta ei milloinkaan tullut.Pidin urbaanina lapsena kaupan maitoa sinä ainoana oikeana.Yhä olen samaa mieltä.

LASKIAISEN AIKAAN

Nousimme vuoteesta aamulla ja ulkona paukkui kuusi astetta pakkasta.Kahvit juotu ja paahtoleivät syöty.Näine toimenpitein alkaa yleensä aamumme.Aurinko jälleen kerran kiipeilee pihapiirin talojen tiiliseinillä.Jollakulla vielä ollut joulukuusi,kun on ilmestynyt muovisäkistä osin ulos törröttäen lumikasan päälle.Joidenkin joulua riittää,vaikka huomenna jo laskiaistiistai.Pullapäivä.Tietää myös pitkiä pellavia mäenlaskun tiimmellyksessä: Lipo,lipo liinoja,pitkiä pellavia,pikku tukko tappuroita! Näin huutavat naiset laskiaismäessä.

Laskiainen sinänsä on laskeutumista paastoon eli huomenna on viimeinen lihan nauttimispäivä.Huomenna myös hyvästellään pimein talvi ja alkaa kevään odotus.Lakiaispullat yleistyivät 1800-luvulla ja mitä enemmän oli kermaa sormissa,sitä enemmän se tiesi hyvää kasvuvuotta pellavamailla.

Kansainvälinen naistenpäivä huomenna myös.Kaikenlaista naisiin liittyvää huonot ja hyvät asiat muistaen,ongelmat,epäkohdat kuin myös naisena olemisen riemut.Päivän historia ulottuu kauas taaksepäin,kun vuonna 1857 joukottain tekstiilitehtaan naisia kokoontui osoittamaan mieltä lakkoilemalla naisten alhaisia palkkoja,epäinhimillisiä työoloja ja pitkiä työaikoja vastaan New Yorkissa. Seuraavan vuosisadan alkupuolella naistenpäivää alettiin viettää eri maissa ja 1975 YK päivän vahvisti.Sekä Brysselissä että Strasbourgissa naispuoliset parlamentaarikot puhuvat tänäkin vuonna asiaa tasa-arvon saavuttamiseksi mm.palkkojen saamiseksi yhdenmukaisiksi samasta työstä naisten ja miesten kesken.

Helsingissä käydään silloin tällöin kädenvääntöä julkisen liikenteen ja yksityisautoilun tiimoilla.Nyt taas,kun eteläisessä kaupunginosassa kapeille kaduille ei missään tapauksessa tahdota edes nyt siellä olevaa raitiovaunuliikennettä laajentumisesta puhumattakaan.No,ehkä heillä siellä asuvilla on jokaisessa huushollissa auto,kaksikin,mutta entäs sitten ne,joilla ei ole ja asiaa on sinnekin päin? Siellä on nimittäin ulkopuolisillakin usein toimitettavaa ja päästä pitäisi muullakin tavoin kuin taksilla tai apostolikyydillä.Kun minulla oli vielä kulkuvälineenä oma auto,olin sitä mieltä että molempi parempi,julkiset ja yksityiset. Aina olen myös julkisia käyttänyt.Nyt olen yksin liikkuessani paljonkin niiden varassa.

Helsinkiin kuuluvat ratikat.Ne ovat osa tätä kaupunkia ja monen turistin ihastuksen kohde.Ne kuuluvat koko kaupunkiin,eikä vain sinne,missä kadut ovat leveämmät ja asukkailla korvat,jotka jaksavat kuulla raitiovaunujen kulun ääniä.Ne eivät edes kulje syvimpään yöaikaan.Osa väestöstä vanhenee,tämä on vissi asia,eikä omalla kohdalla enää autoilu suju.Kaikki eivät ajele takseillakaan.Mitenkäs sitten suu pannaan,jos julkisia kulkuneuvoja ei ole? Tarvitsemme ratikoita ja busseja koko kaupungissa.Niiden verkostoa tulisi jopa laajentaa.Myös niissä nyt nenää nyrpistävien asukkaiden eteläisessä kaupunginosassa.

MENETYS

Menetin ystävän.Ensin hän oli naapuri,sitten entinen naapuri,josta oli tullut meille vaimonsa kanssa ystävä.Sain surusanoman eilen.Hän oli musiikkimiehiä,jonka torvi on nyt iäksi vaiennut.Kiitos,kun sain pitää hänet ystävänäni.


HAUTALAULU

Levoton on virta ja vierivä laine,
meri yksin suuri ja meri ihanainen.
Nuku virta helmassa meren.

Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.
Onnellinen on se,ken laaksohon ehti.
Nuku lehti helmassa laakson.

Päivä kun nousee,niin sammuvi tähti.
Ei se ijäks sammu,ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän.

(Eino Leino)

ASIAA TÄÄLTÄ JA MAAILMALTA

Tällä kerralla Silvio Berlusconi nautti kuulemma suomalaisesta ruuasta ihan poroa myöten.No hyvähän on,että herralle nyt kelpasi.Muutkin vieraat olivat tykänneet.Hyvälaatuinen mielenosoitus näyteltiin Berlusconille,mutta se sujui kaikessa korrektiudessa ilman häiriöitä.Helsingin elämä palautunut korkeiden vieraiden jälkeen taas ennalleen parin asteen pakkasessa.

Libyan valtias hämmästelee kuulemma kovasti YK:n turvallisuusneuvoston asettamia pakotteita.Gaddafi perheineen ei saa lähteä matkailemaan Libyasta ja varatkin on jäädytetty.Väittää,että eihän Libyassa juurikaan mitään ihmeellistä ole viime aikoina tapahtunut,mitä nyt todellakin vain muutama henki mennyt Gaddafin miesten suojellessa häntä niin kovasti rakastavia siviilejä pahoilta miehiltä.Mutta kyllä maailmassa ollaan sitä mieltä,että herra yksinvaltiaan lähtölaskenta on alkanut ja pallin allaan tutisevan jo aika reippaasti.Tietää sen itsekin kaikesta yrittämisestään huolimatta säilyttää valta.Kunhan uhoaa viimeisillä voimillaan.

Vanhakettu Jörn Donner halajaa takaisin eduskuntaan asettuen RKP:stä ehdolle.Saas nähdä,miten käy.J.D.kirjoittaa SK:ssa ihan muusta eli ottaa kantaa Guggenheimin tulemiseen Helsinkiin. Väittää Guggenheim-herrojen luulevan,että mitä tekevätkään taiteessa,muuttuu se kullaksi. "Sen sijaan,että näytettäisi pyllyä tällaisille hankkeille,kumarretaan meillä syvästi ja vilkutetaan iloisesti kaupungintalon terassilla".Ei taida J.D.kannattaa Guggenheimin levittäytymistä tänne pohjolaan.

Lisää Suomen Kuvalehden sivuilta löytämääni asiaa.Koulukuraattori Abdulkadir Isak on huolestunut muslimityttöihin kohdistuvasta kunniaväkivallasta,josta myös helmikuussa Helsingin Sanomat kirjoitti.Hän tahtoo lisää rahaa vastaanottokeskuksiin,jossa voitaisiin ennaltaehkäistä kunniaväkivaltaa.Se on hänen mielestään paljon yleisempää Suomessa muslimiväestön keskuudessa kuin luullaan tai tiedetään. Mitä on tämä kunniaväkivalta sitten? SK valaisee. "Se on ihmisen fyysistä tai psyykkistä painostusta tilanteessa,jossa häntä epäillään yhteisön siveysperiaatteiden loukkaamisesta.Seurauksena voivat olla pakkoavioliitot,naisten elämän rajoittaminen ja ympärileikkaukset.Äärimmäinen muoto on kunniamurha.Surmaaja on aina mies ja lähisukulainen,uhri aina nainen ja surman syynä suvun julkisesti tahrattu kunnia."

Abdulkadir Isak kertoo joutuneensa tilanteisiin,jossa muslimiperheelle on alusta asti kerrottava koulukuraattorin tehtävä ja saatava perhe uskomaan,että esimerkiksi koulun liikuntatunnit eivät ole pahasta eikä niillä ole muuta tarkoitusta kuin saada lapsi liikunnan pariin ja liikunta taas on hyväksi lapsen motoriikalle.Näiden ihmisten entinen maailma on aivan erilainen kuin se maailma,jonne ovat nyt muuttaneet.Mikään ei ole tuttua ja turvallista.Kaikkea arkaillaan ja ajatellaan sen olevan heidän uskontoaan vastaan.Abdulkadir Isakilla on vaikea tehtävä kumota tuhansia vuosia vanhat uskomukset vääräuskoisten "pahuudesta".

Jouduin jälleen kerran viemään miehen yksityislääkärin vastaanotolle,kun oma terveysasema on ruuhkautunut potilaista siinäkin mielessä,että siellä ei varttituntiin ehditty edes puhelimeen vastata.Vastaanottoajan olisin saanut kuukauden kuluttua.Kirjoitin kirjeen johtavalle ylilääkärille.Ihmettelen siinä,miksi eivät ministeri Risikon jo viime vuonna laatimat parannukset ole minun terveysasemallani toteutuneet.Miksi henkilökuntaa alati vähennetään,kuten ajanvaraaja puuskahti? Miksi ajan saa vasta viikkojen kuluttua? Eikös tässäkin ole jokin aikaraja? Muutama päivä? Miksi puhelimen vastaaminen vie kohtuuttoman pitkän ajan? Ministeri Risikon aika on viisi minuuttia! Onko tarkoitus todellakin karkottaa asiakkaat kunnallisen sektorin piiristä yksityispuolelle? Näitä kysyin.

VÄLIMEREN PIENI SAARI

Aloin kuunnella Camilla Lindbergin kirjoittamaa kirjaa "Leros,Göran ja Christine Schildtin kreikkalainen elämä". Moni suomalainen tietää Göran Schildtin ja hänen purjeveneensä Daphnen,jolla purjehti Välimerellä.Muistelen laulaja Marjatta Leppäsenkin olleen ainakin kerran mukana tämmöisellä upealla purjehduksella.Saari,jonne Göran ja Christine Schildt Kreikan kotinsa vuonna 1965 perustivat oli Leros-niminen pieni Välimeren kumpare lähempänä Turkin rannikkoa kuin Kreikan mannerta. Saarta tuskin kovin moni suomalainen edes tuntee.Se ei ollut Schildtien aikaan suinkaan mikään turistikohde,liekö vieläkään.Villa Kolkis oli Schildtien koti Spilian kylässä,ja jonka olivat melkein raunioista kunnostaneet siksi paikaksi,jossa viettivät yli puolet vuodesta Daphnenkin saatua sieltä kotisataman.

Göran Schildtin kirjoja on kännetty kymmenille kielille,myös kreikaksi.Yksi käännöksistä oli "Dianan saari" eli juuri Leros.Kääntäjä ei ollut aivan ollut kääntämänsä kirjan kielen tasolla ja kreikankielinen kirja sai outoja ja epäedullisia piirteitä.Kreikkalaiset loukkaantuivat ja kääntyivät ennen niin rakastamaansa suomalaista kirjailijaa vastaan.Hänet leimattiin viholliseksi,ortodoksisen uskonnon pilkkaajaksi,Leroksen saaren mustamaalaajaksi.Hänet olisi koko Kreikasta karkoitettava ja Daphne-vene räjäytettävä.Katkeraa vihanpitoa kesti parikymmentä vuotta,kunnes Schildtin maine puhdistettiin ja hänet valittiin Leroksen kunniakansalaiseksi.

Näin väärin ymmärretty alkuperäinen kirjan sisältö voi tehdä hallaa käännöksenä,sillä kukaanhan ei usko Göran Schildtin tai hänen tuotantonsa tunteva, sanallakaan edes yrittäneen loukata kunnioittamaansa Kreikkaa,sen saaria,kulttuuria,uskontoa ja ihmisiä.Oliko kääntäjällä paha mielessään vai puuttuiko ammattitaito? Jos teko oli tahallinen,sitä voi verrata terrorismiin.Virheellinen käännös ei kohdistunut yksinomaan kirjailijaan,vaan myös hänen edustamaansa kansaan eli meihin suomalaisiin.Voi hyvin uskoa,että jos joku muukin suomalaispurjehtija rantautui Leroksen repaleiselle rannikolle,hän tuskin sai kovin ystävällisen vastaanoton.Vaikka Schildtin maine puhdistettiin,siitä jäi kuitenkin muisto ja ehkä hampaan koloon jotain.

Göran Schildt kuoli muutama vuosi sitten,mutta hänen huomattavasti nuorempi vaimonsa vaalii Schildtien Tammisaaren kotia kuin myös siellä pidettäviä näyttelyitä,jotka aina tavalla tai toisella muistuttavat Välimerestä ja Kreikan kauniista saaristosta.

Nuorena tyttönä luin montakin Göran Schildtin matkakirjaa.Mieleni halaji Välimeren aalloille ja ennenkaikkea suureen seikkailuun veneessä,jonka purjeet pullistelevat tuulessa aavan sinen avautuessa loputtomiin silmien edessä.Ahmin merihenkisiä kirjoja muitakin niin todellisten tapahtumien kuvaajina kuin rikkaan mielikuvituksen tuotteina.Matkasin kirjojen sivuilla maailman ulapoilla,tutkin karttoja eläen täysin rinnoin ja mielin mukana.

Purjeveneessä en ole milloinkaan ollut.Näen niitä joka kesä kuitenkin ja ovat kauniita ja upeita rannaltakin päin.Muuta ääntä ei kuulu kuin veden kohina kokassa ja maston natina sen kääntyessä tuulen mukaan.Minusta se on sitä oikeaa merellä kulkua.Sitten ykskaks rikkoo hiljaisuuden purjeveen ohi pyyhältävä moottori täysillä huutaen jokin muskelivene.Sen molemmilla puolilla nousee vesi korkealle aiheuttaen aallokon,joka keikuttaa tyynesti etenevää purjevenettä.No,kukin nauttii vesillä olostaan omalla tavallaan.Siellä on tilaa.

Vielä ei veneitä vesille lasketa.Jää peittää Suomenlahtea ja Pohjanlahtea vielä laajasti.Jäänmurtajilla ollut koko talven lujasti töitä.Enää eivät ole Katajanokan kaijassa huilimassa ja kunnostettavina.Niitä näkee leutoina talvina ja varsinkin kesäaikaan,jos kulkee Nokan kärkeen asti.Mutta kun kevättä päästään vielä eteenpäin, alkavat jäät kadota ja hätäisimmät veneensä kunnostettuaan lähtevät vesille.Varsinainen sesonki myöhemmin,jolloin kotirantammekin ohittaa monenkokoiset ja -näköiset veneet joko ihmisvoimin kulkevat tai purjeitten ja moottorin avustamina.

Ihmisellä on kaipuu päästä lähtemään.Jonnekin vaan,kun on meri edessä ja rintaan nousee vapauden tunne.Näin on moni kaukokaipuun saanut lähtenyt vuosienkin matkalle isoille selille ja maailman ääriin. Niin teki myös aikoinaan Göran Schildt,purjehtija.

KERJÄLÄISILLE LEIRIKEIDAS

Huomenta vaan. Aurinkoa ei missään.Tai oikeammin,onhan se,vaan ei tällä hetkellä näkyvissä.Jos aurinkoa ei todella enää olisi,kävisi meidän aika kalpaten.Elämä loppuisi justiinsa tai olisi jo loppunut.

Loppumisesta puheen ollen,niin romanikerjäläiskeskustelu ei lopu.Nyt kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaara on korkeassa persoonassaan ehdottanut,että keväämällä tänne taas rynnivälle kerjäläisjoukolle annettaisiin laillinen leiriytymispaikka Helsingissä sähköineen ja vesineen kaikkineen.Kannatusta ainakaan tässä vaiheessa ehdotelma ei saanut,kun joku oli sitä mieltä,että asiasta päättäminen kuuluu kaupungille eikä eduskunnalle.On myös räknätty,että tänne yleensäkin ilmestyy kokonaisuudessaan vain 200 kerjäläistä ja se on muun Euroopan mittakaavassa hyvin vähän kuulemma.Tarkoittaako tämä nyt sitä,että isompikin joukkio olisi tervetullut,että pysytään tilastoissa mukana?

Saamassani italialaiskirjeessä ystäväni kertoi,että näitä ihmisiä on sielläkin kaikkialla eikä vain Roomassa,vaan myös Napolissa ja sen liepeillä.Ystävääni oli ahdistellut miespuolinen Romanian romanikerjäläinen keskellä kirkasta päivää.Oli päässyt kuitenkin kaverista eroon ilman kolhuja ja päällekäymisiä.Sanallinen piekseminen sitävastoin oli äänekästä,eikä suinkaan mitenkään ystävällismielistä. Miksiköhän Romania sallii tämmöistä kerjäämään levittäytymistä pitkin Eurooppaa? Sälyttää oman voimattomuutensa muitten maitten kontolle.Sympatia Romaniaa ja sen kansaa kohtaan ei ainakaan lisäänny.

Eilen syöksyin kampaajalta suoraan Herkun Välimerelle.Minusta niukemmasti tuotteita kuin aikaisemmissa teemakampanjoissa.Tai sitten kaikki häviää Herkun 5000 neliöön.Kultaotsa-ahvenetkaan eivät olleet vielä kalatiskille ehtineet,jotta ilman jäin.Enkä ostanut ihan ostamisenkaan ilosta,vaan tyydyin tarpeelliseen,mikä kotoa puuttui.Nippanappa ehdin päästämään ajallaan tuuraajan seuraavaan kohteeseensa.Alkaa tämä elämä olla minuuttipeliä.Kunhan saan taas kerrytetyksi kuukausittaisia lakisääteisiä vapaapäiviä,pidän yli viikon loman joskus huhti-toukokuussa.Pitänee alkaa jo ottaa sosiaalitoimistoon yhteyttä ja panna asia alulle.Hoitopaikat kun eivät lankea kuin manulle illallinen.

Mutta olihan nautittavaa kampaajalla eilen.Päätä hierottiin käsin ja tuoli hieroi selkää.Meinasin kehdata nukahtaa.Kaiken tuloksena uusi tukka,joka vaihtoi hiukan väriäkin.Eräs ystäväni on sitä mieltä,etten osaa vanheta arvokkaasti ja tarkoitti,kun kiinnitän ulkoiseen olemukseeni jotenkin liikaa huomiota hänen mielestään meikkauksineni ja kampaajalla ravaamisten kanssa. Noinkohan? Eikös ihminen tee sitä,mikä tuntuu itselle hyvältä ja viihtyy? Jos joku tykkää mummuuntua,sen kun.Olkoon hänen oma asiansa.Enkä ainakaan ketään loukkaa näillä pienillä omilla kohentamisillani.Mummuunnun sitten,kun sen aika koittaa.Tai en.Ystäväpiirissäni on monta kaltaistani ja ikäistäni naista,jotka elävät täysillä siinä missä nuorempansakin.Eivät nyt diskoissa hyppää eikä rokki soi kotona.Muuten elämänmyönteisinä,iloisina,menevinä,osallistuvina ja itsestään välittävinä.Esimerkkejä on julkisuudessakin.Lenita Airisto,ikinuori Aira Samulin,Kirsti Paakkanen,Pirkko Mannola ja moni muu.

Maailmanmatkaajaystäviltäni tuli kortti Kapkaupungista.Aikaeroa ei ole,mutta aste-ero kyllä.Täältä lähtiessään -29 astetta ja koneesta astuttuaan Etelä-Afrikassa plussaa saman verran.Ryhtyivät kuulemma heti nauttimaan.Namibian hiekat vielä odottavat,kunhan ensin käyvät vielä siinäkin kaupungissa,jossa asuivat iät ja ajat.No,kun palaavat kotiin,on täälläkin jo kevät edennyt pitkälle.Eteläinen Eurooppa jo kellii lämmössä ja paisteessa.Andalusiassa kukkivat mantelipuut ja Saapasmaassa mimosat.Kummastakin tullut kortti varmemmaksi vakuudeksi.Kyllä meilläkin vielä koivut lykkivät hiirenkorvaa ja ruohonkorret ojentautuvat kohti valoa työntäen varttaan ihan työntämisen ilosta.Näin on aina käynyt ja käy vastakin.Niin kauan kun meille aurinko paistaa.

MARIANKUUSSA

Maaliskuu! Tänään ortodoksien pyhän Eudokia Heliopolislaisen muistopäivä.Eudokia oli prostituoitu,kotoisin Libanonista. Hän näki ylienkeli Mikaelin ja alkoi tutustua sen jälkeen kristinuskon totuuksiin.Elämä oli siitä lähtien suuren valon johdattelemaa,eivätkä ihmetyötkään olleet Eudokialle vieraita.Hän eli ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla.Sanotaan tämän "Joutokein" päivän olevan ensimmäisen kevätpäivän.Tiedä häntä.

Eilispäivänä suuttui meikäfriidu oikein olan takaa.Lähdimme ulos monen päivän päästä,kun miehen flunssa on nyt poissa jo kuvioista.Emmepä päässeet pihalta minnekään.Punainen auto parkkeerattu poikittain pihatien päälle.Kulku olisi ollut joko auton yli tai kinoksissa rämpimistä.Pyörätuoli ei moiseen taivu.Soitin rekisteritoimistoon ja sain omistajan numeron.Enkä ollut hilpeimmilläni keskustellessani tämän ajattelemattoman autoilijan kanssa.Tuli katsomaan tilannetta ja puolustautui,ettei ollut huomannut (?) tietä eikä liioin,että ympärillä pursuaa lunta.Annoin kuulua.Olin raivoissani ja melkein itsehillintäni menettäneenä.Sanojani en säästellyt.Mies lähti autoinensa minun "älkää ikinä enää tätä tehkö" saattelemana. Kertahan ei ole tokikaan ensimmäinen.Olen laputtanut tuulilaseja vuosien ajan samasta syystä.Olen kirjoittanut vastapäisen talon isännöitsijälle tulikivenkatkuisen kirjeen,kun eräs talonsa asukas väitti paikan olevan luvallinen ja viis siitä,pääseekö muut ihmiset kävelemään tietään pitkin.En koskaan opi ymmärtämään ihmisiä,joilla korvien välissä vallitsee suunnaton autius.

Välimeri loiskuaa nyt Stockmannilla.Huomenna tuuraajapäivänä siis sinne! Ruokapuoli kehuu välimerellisellä mutkattomuudella.On kultaotsa-ahvenresepti Mallorcalta,sisilialainen vihannespastaohje ja Kreikasta lampaankyljysten, korsikalaista kanaa unohtamatta.Siispä nyt esiliina vyötäisille ja symbolinen pulahdus Välimeren aaltoihin.No,vierastahan sikäläinen ruoka ei suomalaisille ole.Jo 1960-luvulta lähtien ovat Välimeren saaret olleet vahvoina matkustuskohteina meille suomalaisille. Ensimmäisten makuelämysten jälkeen osaamme yhä nauttia noista ihastuttavista mauista,jotka keveydellään ja värikylläisyydellään ainakin minua ovat aina kiehtoneet.Raaka-aineita saa jo meiltäkin.Ei tarvitse aina edes Välimeri-teemaa olla.Kokkaamisen taidon kanssa voi jo olla toista.Mutta yrittänyttähän ei laiteta.Siispä huomenna pari kultaotsa-ahventa ostoskärryyn.Jos yltäisin yhtään samaan makuun kuin mitä saimme nautittavaksemme Limassolin kalaravintolassa kerran. Elämäni parhaita kala-aterioita,joka koostui kaikenlaisista kaloista,joita kaksi tarjoilijaa kantoi hymyssäsuin pöytäämme toisen toisensa jälkeen.Yksi kaloista oli kultaotsa-ahven.

Italiasta jälleen paksu yli kymmen-sivuinen kirje molemmin puolin pränttiä.Mukana kaksi brosyyria Rooman taidenäyttelyistä.Toisessa Belliniä,Tizianoa,Tintorettoa,Canalettoa jne. Toinen mainostaa antiikkiesinenäyttelyä. Kirjeen lähettäjä tietää,miten lämpenen varsinkin näille ikiaikaisille taiteilijoille ja heidän töilleen.Mitä näkee,sen ymmärtää,valot ja varjot,hienot siveltimenvedot,joita ei aika ole haalistanut.Ovat kuin vastavalmistuneet,vaikka aikaa kulunut vuosisatoja.Ihmiset näyttävät ihmisiltä,silmät ja korvat paikoillaan,alaston on alaston ilman häveliäisyyden tunnetta.Näitä maalauksia ainakin minä voin loputtomiin katsella.Onneksi meillä on joitakin mestariteoksia Ateneumissa!

Tämä päivä sisällä.Tilasin miehelle hoitotarvikkeita.Tuodaan tänään.Ja huomenaamulla stadiin! Oi onnea,oi! Kukaan,jonka elämä ei ole rajattua,ei voi aavistaa,miltä tuntuu,kun saa painaa kodin oven kiinni vastuun hoidettavasta jäädessä tuuraajalle,hypätä ratikkaan ja kahta kättä heiluttaen pasteerailla muitten ihmisten lailla keskikaupungin hulinassa ja lopuksi puikahtaa Stockmannin lasiovesta sisälle.Se kaikki on suurta ylellisyyttä!