Asiahan on nyt niin,että aloin tämän jutustelun aika varhain uuden päivän alussa.Juuri on valjennut ja kello on vähän yli viisi.Meillä on ollut vaikea yö,enkä enää osaa nukkua.Sairaan kanssa eläminen tuo tullessaan hyviä ja huonoja hetkiä.Nyt oli jälkimmäistä.
Selailin jo HS:n nettiuutisia ja tunnettu fyysikko Stephen Hawking on sitä mieltä (kuten minäkin),että tuolla jossain on muuallakin elämää.Hän pyytää jättämään avaruusolennot rauhaan eli että emme niin vimmatusti yrittäisi saada yhteyttä.Hawkingin mukaan meidän voisi käydä kalpaten,jos joku meidät täältä löytäisi.Pakertaisimme nyt vaan omien asioittemme kanssa ja koettaisimme parantaa tätä maailmaa.Siinä aivan kylliksi puuhaa.Tuntuisi myös hedelmällisemmältä.
Seuraavaksi avaruudesta maapallon todellisuuteen.Eilen kävimme lupaukseni mukaan lounaalla Pakankylän kartanossa Bodom-järven maisemissa.Ajelimme Bodomintietä,jota pitkin minä lapsena kuljin usein Kiikan ja Martta-tädin kanssa tädin mökille linja-autossa,jossa oli noihin aikoihin aina tunnelmaa.Vilahtaessamme nyt tienhaaran
ohi,tulvivat muistot mieleen.Näin mielessäni Martta-tädin harmaan mökin,hiukan jo ränsistyneen
mansikkamaan ja vanhat pihapiirin puut.Näin Kiikan ja minut isompina tyttöinä sievät kesämekot päällä kulkemassa kohti tanssilavaa ja kuulin aivan jenkanrenkutuksen korvissani.Martta-tädin mökkiä ei enää ole,tontilla uusi omistaja.Ehkä täti hymyillen katselee jossain pilven reunalta sodassa kaatuneen miehensä kanssa entistä kesäpaikkaa.Muistelevat kumpainenkin aikaa,kun olivat paikan hankkineet ja pirtin rakentaneet,perheen perustaneet.
Matka jatkui kohti Kaisankotia pitkin hyvinkin mutkaista ja mäkistä tietä.Metsissä oli vielä lunta,mutta koivut näyttivät hiukan turvonneilta kevään tapaan.Tullessamme perille ja saatuamme pyörätuolin kipattua alas, avattiin kartanon ovet.Seisova- eli noutopöytä oli katettu.Nautimme pelkkiä kalaruokia,jota tapaa usein noudatamme valitessamme noutopöydän herkuista.Lähetin keittiöön terveiset ja kiitin.Pöytä kaikkinensa oli aina lämpimiin ruokiin asti herkullinen kuin myös mansikkatiramisu jälkiruokana.Hedelmät näyttävästi esillä.
Lounaan jälkeen lähdimme hiukan kiertelemään.Tuuli oli navakkaa,aurinko pilkisteli tuon tuosta pilvien lomasta.Puutarha ei vielä herännyt talviuniltaan.Suihkulähdekin mykkä.Ihmisiä kulki kohti huoneitaan,joita on myös vanhojen 1800-luvulta olevissa piharakennuksissa.Itse keltaiseksi maalattu päärakennus,jossa lounas tarjoiltiin,on 1700-luvulta.Hieman jo ajan hampaan syömä,mutta ylväs pääoven pilarein.Rauha ja kiireettömyys asiakkaista huolimatta tuntui hyvältä.Julkisivun kiviset leijonat ovat vartiossa.Kuten ehkä ovat aina siinä olleet,kun kartanoelämä vielä eli kukoistuskauttaan Espoossa kuin muuallakin Suomessa.Ehkä menemme vielä joskus Kaisankotiin,ehkä emme.
Tiedättekö,miksi Juice Leskinen käytti pyöräillessään villamyssyä eikä pyöräilykypärää? Juttu on Antti Tuurin Erno Paasilinna-kirjasta.Erno ja Juice pyöräilivät usein yhdessä Tampereella ja sen ympäristössä ja Erno muuallakin aina pohjoisinta Suomea myöten.Juicella oli aina villamyssy päänsä suojana,kun taas Ernolla kypärä.No,se Juicen luja luottamus villamyssyn turvallisuuteen perustui seuraavaan.Näsinneulan huipulta oli heitetty alas sekä kypärä että villamyssy.Kypärä särkyi sen tuhanteen osaan,mutta villamyssy pysyi ehjänä.
Nyt olen saanut vihdoinkin epävirallisen luvan saada istuttaa talomme oven vieressä olevaan puulaatikkoon kesäkukat.Nappasin eilen asukastoimikunnan Siskon pihalla kiinni ja lupa herui,kunhan vielä vahvistan sen Teresalta.Ensin panen laatikkoon muutaman narsissin,joiden toivon ensi keväänä kukkivan uudestaan.Myöhemmin käyn torille ja hankin muut kukat,kunhan tässä lisää ilma lämpenee ja pääsemme lopullisesti yöpakkasista ja kun torielämä elpyy kukalliseen loistoonsa.Olematon viherpeukaloni syyhyää jo.
Näissä aatoksissa näkymisiin taas sanojen kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti