Eilinen hiukan pitempi ulkoilu miehen kanssa teki eetwarttia.Lykin rantaan asti,sillä tie oli kuiva ja lumeton.Aurinko lämmitti mukavasti,istuuduin oikein penkille.Suuria jäälohkareita uiskenteli rannan tuntumassa,mutta pitemmällä oli selvää avovettä.Vedin sieraimiini kevätilmaa höystettynä vienolla mereltä päin tulevalla tuulella.Olipas hyvä olla!
Naapurit toisesta portaasta näkyivät tulevan.Huiskutin kättä.Pysähtyivät juttelemaan.Vaunuissa vajaan vuoden ikäinen poika katseli pyörein,sinisin silmin maailmaa ja minua.Esittäydyin.Poika ei hymyillyt,katse oli tutkiva.Puhelin naapureitten kanssa tovin.Emme parantaneet maailmaa,mutta keskustelimme valokuvauksesta,maalaustaiteesta,nykyarkkitehtuurista ja kevään tulemisesta.Virkistävää.Toivottelimme päivän jatkot ja lähdin miestäni lykkimään rantaraittia eteenpäin.Alkoi tuntua siltä,että lounas saattaisi olla poikaa.Käännyin kotiin.
Korkeasaaren "tappajakettu" on saatu ilmeisesti luontokuvaajan kameraan. Jos ketun titteli on huumorimielessä annettu,hyväksyn.Mutta jos se tarkoittaa paheksuvasti raakaa tappajaa,en hyväksy.Kettu on kettu! Sen tehtävä on saalistaa ja nythän se pääsi flamingoapajille vallan yllättäen ja teki sen,mitä kettu tekee.Se ei voinut hillitä itseään näin runsaan ruokapöydän ääressä,joka oli inhimillisen erehdyksen (=huolimattomuuden) takia aitaukseen sille katettu.Voi hyvin kuvitella sen tunteet ja innon.Ikävää vain,kun flamingot eivät päässeet pakoon.Leikattu pala siivistä esti lentämisenkin.Miksi ottaa henki kaikilta linnuilta? Kettu sekosi.Sen atavistinen vaisto otti vallan.Se muisti olevansa petojen jälkeläinen ja nyt saalista oli sen nenän edessä enemmänkin.Flamingotkin riehaantuivat.Kettu sai siiveniskuja,sitä potkittiin ja nokat iskeytyivät kipeää tehden sen kupeisiin.Sen taistelutahto kasvoi ja se näki mielessään ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi tässä korkeassa jalkaviidakossa tehdä sen,mikä ketulle oli ominaista.Ja se teki sen.Koko flamingokatras ikään ja sukupuoleen katsomatta menetti henkensä.Kettu poistui ruumiita täynnä olevalta taistelutantereelta maha pulleana.Uupuneena se kulki jäätä pitkin,kuten oli tullutkin, kohti Hylkysaarta,käpertyi lumeen ja nukahti punertava turkki auringonpaisteessa kiiltäen.Henkipattoa siitä ei tule.Sitä ei tunnistettaisi kuitenkaan ja se on viimeisenkin kavaltavan flamingonhöyhenen aivastanut suupielestään tuulen vietäväksi.Sen pituinen se.
Äskettäin kerrottiin suklaan tekevän hyvää ihmiselle.Estää verisuoni- ja sydäntautien syntymisen.Ostin heti paljon suklaata.Toisaalta taas suklaalla on tai saattaa olla lihottava vaikutus,joka puolestaan edistää verisuoni- ja sydänsairauksia.Miten ihminen tietää,mikä on oikein ja väärin? No,onhan toki kohtuus kaikessa.Kun sen sitten suklaanhimossaan oikein oivaltaisi. Kohtuudessa tämän hankkimani suklaamäärän pitäisi nyt sitten riittää ainakin ensi syksyyn asti.Saapas näkee.
Eilen laittelin jo partsia kesäkuntoon.Imurointia katossa ja lattialla.Toiseen korituoliin pehmusteet.Sitten istahdin nauttimaan näistä etukäteisjärjestelyistä.Loppusilaus myöhemmin.Onhan se taas niin kovin ihanaa!
Auringonpaistetta ja sinistä taivasta jälleen niin somasti,että tänään myös ulos.Asfaltilla ei enää jäätä,ei lumikokkareita pyörätuolin kulun esteenä.Pensaikossa varpuset,lokit kirkuvat ylempänä lennellen,kaarrellen ja kierrellen.Olo on joviaalia ja niin mukavaa.Hyvää sunnuntaipäivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti