Huomenia itselleni,lukijalle ehkä jotain muuta tänne kurkistaessaan.Aurinko paistaa,mittarissa pari astetta plussaa,lumettomia paikkoja pihalla.Aiomme ulos,mies ja minä.Eilen oli tuuraajahoitaja Sirkka viimeisen kerran.Palaa juurilleen kokopäiväiseksi lappilaiseksi.Minulle on epäselvää,saammeko tilalle jonkun miestä silloin tällöin vahtimaan.Silti: onnea Sirkalle ja kaikkea hyvää elämässä eteenpäin.
Meillä kuunnellaan eli siis mies kuuntelee kirjaa Langinkosken kalamajasta.Vierailun arvoinen paikka tämä Kymijoen kosken rannalla oleva museoksi vuonna 1933 muutettu Venäjän keisari Aleksanteri III:n rakennuttama vuonna 1889 valmistunut maja.Onneksi se on säilytetty kertoen menneistä ajoista kahdenkin keisarin vierailtua kosken partaalla,ehkä lohia pyytäen ehkä vain tavattoman kauniista maisemasta nauttien kuohuja kuunnellen,pärskeiden leikkiä katsellen sillä hetkellä valtion hoitamisesta vapaana,irrotellen.
Orkideoja ei minulla usein ole ollut.Pidän enemmän liljoista ja eritoten kalloista,mutta nyt on kaksikin orkideaa.Toinen on nelivanaisena purkissa,kerran viikossa kastelu ja toinen leikkokukkana maljakossa.Uljaita ja jotenkin ylpeän oloisia ikään kuin liian hienoja,mutta hyvin kauniita.Antavat huusholliin tiettyä ylevyyttä.Ehkäpä onnistun pitämään purkissa olevan hengissä tavallista pitempään.Kun viherpeukaloita jaettiin,ne loppuivat juuri ennen minua.Jo hississä leikkokukat melkein säännöllisesti uuvahtavat.Silti tuumailen hankkivani tänä kesänä omakustanteisesti pihan puoleisen rapun vieressä olevaan pitkään kukkalaatikkoon esimerkiksi margaretoja.Ulkona olevien kasvien kanssa olen paremmin onnistunut.Pitää vain ensin saada lupa asukastoimikunnan rouvilta.Jos vaikka heruisi.
Turkki-fani ystäväni lähtee jälleen Turkkiin ensi kuussa.Nyt vain kahdeksi viikoksi.Tämän kuulin eilen ällistyksekseni.Siksi hämmästys,kun rouva on aikeissa syksyllä mennä mainittuun maahan peräti puoleksi vuodeksi.Ja juuri on palautunut sieltä kolmen kuukauden reissulta.Tämmöistä menemistä ja olemista teettää kun on sydänjuuriaan myöten maahan ihastunut.Olen onnellinen ja iloinen hänen puolestaan ja kanssaan.
Vajaan viikon kuluttua on jo huhtikuun puoliväli.Herttinen,mitenkä aika kuluu.Vaikka eihän aika mihinkään "kulu",se on,mutta näin sanotaan.Auringonkin kerrotaan "laskevan",vaikka se pysyy tukevasti paikallaan ja maapallo keikahtelee päivän ja yön välillä.Tunnustan,että on paljon romanttisempaa puhua auringonlaskusta.Vai mitä? Istua nyt kahden jonkun kanssa rannalla ja kuiskailla "voi mitenkä kauniisti käännymme poispäin auringosta". Siis huhtikuun puoliväli ja aletaan odottaa toukokuuta.Toukokuu on oikeastaan minun kuukauteni.Olen silloin syntynyt.Äiti kertoi aina,mitenkä sattui olemaan peijakkaan lämmin päivä siinä puuhastellessa minun maailmaan tulemisekseni.Toukokuussa myös aina rupesin kinumaan nilkkasukkia jalkaani.Äiti myöntyi joskus kyllä polvisukkiin.Ilmassa oli odotusta.
Koululaisena toukokuu lopetti lukukauden,kesä sai tulla.Vihreää maassa ja puissa,lintuja taivaalla,hyönteiset ahkeroivat.Kukaan ei ollut jouten.Aurinko tuntui iholla.Humallahden uimala avattiin,voi taas kiipeillä Missisipin kallioilla.Vanha Aino-pyörä odotti polkijaa.Hyppynarut ja pallot,parbidan ruudut piirrettiin asfalttiin.Ankarana pidetyn talonmiehenkin kasvoille ilmestyi hymyn tapainen.Kunnes hän sitten taas pian aloitti jöönpitämisen ja väitti meidän lasten meluavan liikaa.Me laskimme peffamäkeä portaissa ja se sattui aikalailla takalistoon.Kesäkuu hiljensi menoa.Iso osa muutti maalle.Se oli tapana.Mukaan otettiin jopa huonekaluja.Kuorma-autot olivat tavallinen näky talojen edessä.Kolmen kuukauden joltinenkin rauha,sanoi talonmies ja hymyili nyt leveämmin kuin toukokuussa.
Nyt mies suihkuun ja sitten ulos haistelemaan tämän vuoden kevättä.Tuoksu on muuten sama kuin minun lapsuudessani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti