"Eilinen on aina läsnä ja eilinen on aina mennyt.Huominen ei ole vielä syntynyt,mutta emme voi sitä pidätellä." Tämän on sanonut Susan Squellati Florence, kirjailija.Ja näinhän tuo asia on.
Katselen ikkunastani pihalle ja auringon leikkiä lehdettömissä oksissa.Lasien läpi kuuluu lokkien terävän kimakka huuto ja näkyy mustarastaan hyppelyä ruskealla nurmikolla.Tyhjässä hiekkalaatikossa lasten leikkikaluja,liukumäessä ei liioin ketään.Tuulikin on hiljaa.Taivaalla silkkaa sinistä,ei uhkia tuhkista.Kaikkialla aivan sees.Pieni yöpakkanen nipistellyt keltaisia narsissejani parvekkeella.Näyttävät jo muutenkin nuutuneilta.Biojätteisiin.Kunhan tarkenen mennä.
Eilen tuli sähköpostissa maailmanmatkaajaystäviltäni upeita kuvia heidän reissultaan kaukana Aasian mailla.Koristeellisia rakennuksia,torneja,erivärisiä bougainvilleja (nimetty ranskalaisen amiraalin mukaan,joka "löysi" kasvin 1700-luvulla Brasiliassa),huikeita katunäkymiä jne. Voin nyt aina halutessani tehdä matkan vaikka Kuala Lumpuriin! Kiitoksia.
Omaishoitajien Polli-lehtikin tuli eilen.Omaishoitajien ja Läheisten-yhdistyksen puheenjohtaja Yrjö Mattila hehkuttaa tekemäämme työtä ja kertoo Helsingin päättäjienkin jo sitä arvostavan.No,kyllähän tätä kehumista on kuultu eduskunnan keskustelu- ja kyselytunnillakin silloin tällöin.Lehti kertoo,että Helsingin kaupunki ei ole ryhtynyt säästämään omaishoitajien eduissa toistaiseksi.Hyvä niin. Edelleen saamme lehdestä lukea,että "kaupunki on palkannut henkilöstöä antamaan omaishoitajille virkistysvapaita sekä käytössä on myös sijaisomaishoitajuus vapaapäivien mahdollistajana." Tämä "sijaisomaishoitajuus" minua suuresti kiinnostaa. Tarkoittaisiko se sitä,että joku tulee kotiin kaupungin toimesta hoidettavan luo vaikka koko päiväksi? Tästäpä on hätimmiten otettava tarkemmin selvää.
Ja minätyttö otin.Asia ei ollutkaan niin kuin minä kuvittelin,vaan voin saada itsehankittuna jonkun esimerkiksi sukulaisen tai vaikkapa viitseliään ja myötäeläväisen ystävän,joka tulisi sijaisekseni kotiin ja kaupunki tämän maksaa.No,se tyssäsi sitten siihen.Mennään kuten tähänkin asti.
Taannoin ystäväni Carina kyseli,josko meillä on kesäksi matkustussuunnitelmia.No,ei tietenkään ole kuin se joskus jo ennen mainittu pienoinen lounasristeilyveneily Helsingin saaristossa,minkä tempun teimme viime kesänä myös.Ystävät joskus tuppaavat unohtamaan tämän hyvinkin rajatun elämämme,mikä toisaalta pitää minut visusti terveitten maailmassa ja normaalissa elämässä vaikkakin niukuntuneiden elämänkuluin.Harvoin päästelen jeremiadeja ja kertoelen mieheni sairaudesta ja siihen liittyvistä rajallisuuksista.Jokaisella on omat murheensa ja ennen kaikkea oma elämä.Mitä sitä näitä meidän sairaskertomuksiamme muille kasaamaan! Jos olisin sen sortin,niin hyvinkin pitkästi voisin tarinoida.Ensin uuvuttaisin ja sitten karkottaisin.Kun jo heti mieheni sairastuttua useaita vuosia sitten,kaikkosivat muutamat "ystävät". En heitä kaipaa. Eipä heille paljoakaan ystävyys merkinnyt.
Kyllähän minä pullistelen kaikenlaisia kesäsuunnitelmia ja unelmoin,että jostain nappaisin rohkeutta,varaisin laivamatkan vaikka Tukholmaan miehen kanssa.Olemme olleet pyörätuoleilemassa sekä siellä että Tallinnassa vielä muutama vuosi sitten.Nyt on mennyt pupu pöksyyn jos jotain sattuu matkalla-ajatuksen takia.Oikeastaan aika hullua.Kun lääkäritkin ovat antaneet siunauksen matkustamiselle.Ehkä siinä on vähän omaa lehmääkin ojassa.Sen vuoksi,että hommat niin laivassa kuin perillä hiukan monimutkaistuvat,kun samat hoidolliset manööverit on matkallakin suoritettava.Ehkä vielä jostain omaksun semmoisen asian kuin päättäväisyys,unohdan pirujen seinille maalaamisen kuin myös oman edun ajattelemisen ja tartun härkää sarvista.Ihan miehenikin takia.
Mutta tänään on semmoiset kuviot tulossa,että ulos taas.Rantatielle katselemaan ulappaa,tuntemaan tuuloset poskilla ja näkemään sauvakävelyyn hurahtaneita ihmisiä.Me istumme paikoillamme fiinisti,kunnes minulla alkaa takamus tuntea liiaksi penkin kylmyyden.Jätämme rantaraitit ja minä lykin korot asfaltilla somasti kopisten kotia kohti.Jauhelihapihvit jääkaapista ja perunat kattilaan,salaattia."Olemisen onni voi yllättää sinut valmistaessasi salaattia.Saatat yhtäkkiä tulla tietoiseksi siitä mitä olet tekemässä.Näet salaatin rapeuden ja ihmettelet tomaatin lämmintä punaa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti