Rauhoittuisikohan maailma nyt,kun Islannista kerrotaan Eyjafjöll-tulivuoren osoittavan laantumisen merkkejä? Päästään taas lentämään koko kapasiteetilla ja minne vaan.Voimme paneutua muihin asioihin kuten lakkoihin.Meitä rauhoitetaan,ettei elintarvikealan lakko vaikuta ruuan saantiin ja tekstiteevee kailottaa: hyllyt tyhjenevät ruokakaupoissa,ruoka loppuu.Itse pääsen vasta perjantaina tarkistamaan tilannetta,kun vapaapäivä vaihtui tilapäisesti toiseksi hoitopaikan järjestelyjen vuoksi.En kuitenkaan usko tämmöiseen totaaliseen loppumiseen.Ei ennenkään ole näin käynyt.Joten,rauhaa,rauhaa.
Eilen sain mieluisan soiton ystäviltäni Seijalta ja Hasselta.Kertoivat olleensa Kaisankodin kartanossa Espoossa syömässä ja kehuivat.Kaisankoti on presidentti Kyösti Kallion puolison,Kaisa Kallio,perustama niillä rahoilla,jotka tulivat hänen aloitteestaan kansalaiskeräyksellä.Ensimmäinen Kaisankoti oli Kauniaisissa,mutta kun 1500-luvulla perustettu Backbyn ratsutila (sittemmin herraskartano) monien omistajien ja vuosisatojen jälkeen tuli myyntiin vuonna 1957,Kaisa Kallio osti ja perusti sinne seuraavana vuonna lepokodin naisille,jotka "elämän vaikeuksista ja ruumiillisista sairauksista masentuneina tai henkisesti väsyneinä kaipasivat tervehtymistä ja sielunrauhaa." Kaisankoti palvelee vielä nytkin niitä ihmisiä,jotka haluavat niin henkistä kuin ruumiillista hoitoa osaavissa käsissä ollen nyttemmin kylpylä ja hotelli.Molemmat eiliset soittajat kehuivat kilvan Kaisankodin noutopöytää ja minä innostuin tietysti asiasta.Varasin ensi sunnuntaiksi miehelleni ja minulle pöydän ja nautimme siellä näillä näkymin lounaamme.Mieheni ilahtui ja minulle tuli hyvä olo.Ehkä tämä onkin alkusoittoa Tukholman matkalle!
Tänään pilvistä.Muutama plusaste.Ulos lykkimään.Pitkä luminen talvi takana,jolloin ulkoileminen oli todella vähäistä.Pakolliset kuviot ja inva-autolla ovelta ovelle.Jopa kesäsateessa on hauskaa.Meillä on pyörätuolissa suvehtimisen aikaan vakiovarusteena sadeviitat.Mies on melkein kokonaan sen peitossa ja kuulee sateen ropinan olkapäillään.Itse en liioin kastu.Tyyni rauhallinen ja lämmin kesäsade on kuin terapiaa.Siitä nauttii.
Mökkiaikana istuimme kuistilla,jonka katto ulottui niin pitkälle,että vain järveltä tuleva viistotuuli viskoi pisaroita pitemmälle.Näimme mitenkä pisarat taivuttivat hennot kasvien lehdet pudottaen veden alas.Ruohosipulitupas ojentautui kohti kosteutta.Sen sinipunaiset kukkaan ehtineet varret voimistuivat väriltään.Luonnossa ei juurikaan muita ääniä kuin sateen.Pikkulinnut kyyhöttivät tiilisen grillin aukoissa.Hyönteiset olivat paenneet jättisuuria vesihelmiä koloihin.Järven pinnalla oli pisaroiden aiheuttamia pyöreitä kuvioita.Veneen laitoja vasten löivät laineet pienen kolahduksen myötä.Me nojauduimme mukavampaan asentoon vanhoissa ja miellyttävästi istuttavissa Billnäsin konttorituoleissa ja ehkä nautimme lasillisen hyvää viiniä molempien koirien nukahdettua jalkojemme juureen.
Vuosien kuluttua,monen kesän jälkeen,ajoi mökin pihaan suuri muuttoauto.Päivän puurrettuamme muuttomiesten kanssa saimme talon,aitan ja vajat tyhjiksi.Sanoimme kesäpaikallemme hyvästit ja vain kerran olemme siellä sen jälkeen käyneet.Möimme paikan tamperelaisille silloisille ystävillemme.Lienee heillä vieläkin,vaikka joulukortitkin ovat jo jääneet vuosikymmenten aikana lähettämättä.Sen tiedän,että pirtin lämpimässä kaukana hälystä ja häiritsevistä äänistä on tehty ahkerasti dramaturgin töitä.
Ikäväkö mökkiaikoja? Ei. No,ehkä joskus näin keväisin hetken.Sieraimiin kantautuu vuosien takainen tuoksu avattuamme mökin ulko-oven.Se ei ollut hienoisesta ummehtuneisuudesta huolimatta huono tuoksu.Vedin verhot syrjään ikkunoista ja heti alkoi aurinko valaista mattojen raitakuvioita.Se keikkui pitkällä pöydällä,takan edustan pellissä ja hiipi keittiön avonaisesta ovesta puuhellan rinkeihin ja tyhjään vesisaaviin.Me panimme huoneitten tulisijoihin puut ja sytytimme tuohen avulla palamaan.Mökki lämpeni. Vedimme syvään henkeä onnen tunne sydämissä ja katselimme ikkunasta,miten koirat nauttivat juuri viheriöimisen aloittaneella nurmella krookuksien kukkiessa sen reunamilla.Juhannusruusu ojentautui ikkunan alla kuten niin monena keväänä aiemminkin.
Sitten tuoksu sieraimistani häviää ja katselen ikkunasta kerrostalon pihanäkymää.Naapuri vie matot telineelle.Roska-auto ajaa kujalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti