Toinen pääsiäispäivä menossa.Huomenna olisi isäni nimipäivä,mutta isää ei enää ole.Harmaa aamu,pilvinen taivas,hiljaista.Arki palautuu elämänäänineen ja seuraava kahden pyhän aika onkin vapun tienoo.Silloin ollaan jo kesän korvalla.Mikä ilo!
Lueskelin taas HS:n nettisivuja ja uutinen kertoo brittiläisen pariskunnan saaneen Dubaissa vankeutta julkisesta suutelemisesta,humalassa olosta ja hyväilyistä.Palsta,jossa otettiin kantaa asiasta,pursui kielteistä asennoitumista Dubain tapaa kohtaan kohdella ulkomaalaisia.Myös arvosteltiin lakeja ja niiden ankaruutta.
Mikä ihmeen oikeus meillä on kritisoida toisen maan lakeja ja tapoja? Pariskunta on jo pitempään asunut Dubaissa,että aivan varmasti tiesi lait ja tavat.Ja vaikka olisi juuri maahan tullut,on taatusti saanut informaatiota sikäläisistä käytöstavoista.Miksi siis uhmata? Miksi käyttäytyä epäkunnioittavasti? Olen aina ollut sitä mieltä,että maassa maan tavalla lain noudattaminen mukaan lukien tai maasta pois.Niin Suomessa kuin muuallakin.Kun Dubaissa tai muissa arabiemiraateissa asuu tai käy, on asiaan kuuluvaa käyttäytyä niin,ettei käytös loukkaa maan tapoja ja lakeja,vaikka ne kuinka meistä ulkopuolisista tuntuisivatkin oudoilta.Hyväksyn täysin brittipariskunnan saaman rangaistuksen.Itse aiheutettua.
Karitsanpaisti onnistui yli odotusten.Maistui makoisalta lisukkeineen päivineen.Tänään samaa kutakuinkin.Pashan söin ihan ite.Miehellä diabetes.Hänelle annoin tuoreita marjoja.Partsin narsissit yhä voimissaan,mutta olohuoneen tulppaanit vetelevät viimeisiään.Polttelin eilen lyhdyissä tuikkuja parvekkeella.Oli ikään kuin Suomen länsirannikon pääsiäistulet pienoiskoossa.Noitiako karkottelin? Pidän kynttiöiden valosta.On niin pehmeän ystävällistä ja luo aina pienen romanttisuuden tunnun.Sopii mihin vuodenaikaan tahansa pimeän aikaan.Pohjoisen pallonpuoliskon ympärivuorokautinen valo hiukan hankaloittaa suvella.Mutta elokuun illat jo eteläisessä Suomessa ovat otollista kynttilänpoltteluaikaa.
Tästä tulikin mieleeni muisto Oulunläänistä,kesäyöstä,jänispaistista ja hyvistä ystävistä.Mies ja minä vierailimme Perämeren rannalla ystäviemme luona.Pimeää ei tullut,eikä kelloa katseltu.Tuli nälkä.Emäntä otti miehensä metsästämän jäniksen jääkaapista,maustoi,pani sen muutaman katajanoksan kanssa pataan,lurautti viiniä päälle.Juttu luisti,nauru raikui,kesäyö kului.En tosin siinä vaiheessa edes tiennyt,että etelän nukkumaanmenoaika oli jo ohitse.Ei nukuttanut.Aurinko paistoi,kissa kehräsi lattialla,keittiöstä leijaili hyvät tuoksut.Jänispaisti pöytään lisukeherkkuineen,isäntä kaatoi viiniä laseihin.Ruoka maistui.Kuinka ollakaan silmäni osuivat kelloon.Viisari oli jossain neljännnumeron päällä.Oliko aamu vai iltapäivä? Oli aamu! Hituistakaan emme olleet nukkuneet.Yöllinen ateria ei edes oudoksuttanut.Siitä tuli mieluinen muisto, elämys yöttömässä yössä.
Tänä keväänä olisi vielä parin visiitin aika.Olen jo pitemmän aikaa haikaillut kutsuvani neljä luokkatoveriani kyläilemään.Kolmea heistä en ole tavannut vuosikymmeniin.Myös Hepi odottaa kutsua päästä kertomaan Turkin kuulumisensa.Minulla pitää olla oikea fiilis,ennen kuin alan emännöidä ja se on nyt vähän antanut odotuttaa itseään.Mutta kyllä se tästä.
Lumi edellen sulannut ja haihtunut taivaan tuuliin.Pihateillä jo sipsuttelee mukavasti pikkukengissä roskiskeikalla.Mikä autuus,ettei tarvitse pynttäytyä kuten paksun lumen aikaan.Joet tulvivat,jäät liikehtivät vääriinkin paikkoihin.Isäni kertoi aina,mitenkä he pikkupoikina lähtivät joukolla katselemaan jäittenlähtöä Vantaanjoessa.Jäät paukkuivat,vesi kohisi koskessa vaahtopäin,luonto näytti isännän elkeet.Nykyisinkin ihmiset kerääntyvät näitä kuohuvia ja pärskyviä näytöksiä jokien varsilla seuraamaan.Joki hiljentyy aikanaan.Juoksuttaa vettään arvokkaasti kohti jokisuuta.Kunnes kaikki alkaa seuraavana keväänä alusta.
Tämmöistä tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti