Selvisi A:n hiljaiselo. Tietokone tyssännyt. Oli toista viikkoa boikotissa, kunnes "so a nice young man helped me..." ja nyt taas voidaan kirjoitella. Maaailman kirjat sekaisin, kun tietokone sanoo yhteistyön sopimuksen irti. Niin se on muuallakin. Pankeissa pannaan ovet säppiin, jos tietokoneet eivät pelaa. Ennen oli kynä ja paperia ja pankkikirja.
Pohjoisen jumalat tulleet tutummiksi. Yhä olen sitä mieltä, että heiltä puuttuu Olympoksella asuvien kolleegojen hienostuneisuus. Nämä pelaavat raakaa peliä päästäkseen tavoitteeseensa. Tappelevat ja tappavat herkemmin kuin kreikkalaiset ja roomalaiset. Ei mitään eleganttia Leda ja joutsen-touhua. Siitä vaan ja kimppuun.
Katselin Lenita Airiston vierailua Tapani Ruokosen luona. Rouva edelleen taistelee feminismin puolesta ja pauhaa naisen euron ja miehen euron erosta. Lopuksi sekä haastattelija että haastateltava tulivat siihen tulokseen, että Lenita aiheuttaa hämmennystä ja häntä pelätään. Kautta aikain miehet ovat aristelleet naisessa älykkyyttä ja Lenitan kohdalla siihen yhtyy vielä kauneus ja peräänantamattomuus. Hän on aina naisten puolella henkeen ja vereen miehistä maailmaa vastaan. Kiitos, Lenita!
Käppäilin kaupaan. Vettä ja lätäköitä, plusasteita ja paistetta. Ostin kaksi laatikollista mansikoita ja kuohuviiniä. Siinä jälkiruoka laittamalleni salaatille. Mansikat suuria kuin tomaatit. Mansikan maku mielikuvituksen varassa.
Huomasin surukseni antikvariaatin sulkeneen uksensa. Kauppa ei nähtävästi käynyt riittävästi. Tyhjiä liiketiloja kauppakeskuksessa matkalla Itiksesta Eastoniin. Vuokrataan, vuokrataan. Murheellisen tyhjää. Eikö ostoskeskus ole enää muotia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti