Eräänä päivänä koti tuoksui myskikurpitsalaatikolle. Toisena purjo-perunasosekeitolle ja tällä viikolla jonain päivänä kesän hellepäiviä silmällä pitäen vesimelonislushille. Aion tätä jäähilejuttua kokeilla. Piti ensin selvittää, mikä juoma on Amppari, koska sitä tarvitaan slushiin ja kun sen selvitin kaikkitietävän Googlen avustuksella, on Ampparia ostettava tai jotain muuta raikasta virvoitusjuomaa.
Kysyin A:lta, onko tehnyt jotain myskikurpitsasta (butternut squash). Lähetti oikein reseptin, jota kokeilen ilman pekonia. K puolestaan ei tuntenut koko kurpitsaa, mutta arveli nähneensä kaupassa kerrottuani sen olevan "rakenteeltaan voimainen", kurvikas ja painava. Minulle taas tuote tuttu entuudestaankin, vaikka laatikko oli ensimmäinen kerta. Että oli hyvää. Nipin napin maltoin jättää pakastettavaksikin.
Piti oleman eilen itsehuoltopäivä. Siirsin täksi päiväksi. On myös ilmoittauduttava englannin verbikurssille. K hämmästeli, miksi uusi kurssi, vaikka edellinenkin vielä menossa. Antoine de Saint Exupery on sanonut;"The only things you learn are the things you tame." Sitä paitsi verbit ovat tärkeitä. Vaikka nykynuoriso on niistä luopunut, koska tietokone- ja puhelintekstikieli pitää olla lyhyttä ja ytimekästä. Asia selviää lauseesta ilman verbejäkin.
Yhä pohjoisen jumalista kertova kirja kesken. Aion saada sen loppuun ja palauttaa kirjastoon keskiviikkona. En tunne sympatiaa näitä velikultia kohtaan, enkä vanno heistä kenenkään nimeen. Enkä muutenkaan pidä jättiläisistä, joita osa heistä on. Jättiläissadut eivät lapsenakaan viehättäneet. King Kong menettelee klassisuutensa takia.
Ostin parsakukkakaalin. Uusi tuttavuus. Olen toki nähnyt, vaan en jalostanut. Minulla on ystävä, joka sekoittaa parsan, parsakaalin ja nyt esittelin hänelle sotkettavaksi parsakukkakaalin. Kyllä on niin monimutkainen tämä vihannesmaailmakin. Tämän kauniin "kaalin" alku on Italiassa ja sieltä aikojen kuluessa matkannut muuallekin. Kiitos että lähti ja kohti meitä skandinaavejakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti