17. maaliskuuta 2022

ULKONA VIELÄ PIMEÄÄ

 Luulin pääseväni pohjoisen jumaltarustokirjan lopuun ja palauttavani sen kirjastoon. Ei mennyt niin. Viivyn vielä jumalien joukossa jonkun aikaa.

Englannin tunnilla sain opittua minulle uppo-oudon mutta viehättävän sanan suomen "ranskalaiselle parvekkeelle". Vastine englanniksi on  Juliet balcony. Hehkutin sitä parilleni J:lle. Mutta hän ei ole ollut Veronassa. Minä olen katsellut lumoutuneena Julian parveketta ja niin teki moni muukin turisti.  Helppoa oli kuvitella neitokaisen seisovan parvekkeella Romeo alapuolella neitoa ihaillen. En saanut J:tä leikkiin mukaan. Hän on realismin miehiä.

Aion ilmoittautua kolmen päivän englannin verbikurssille nykyisen kurssin lisäksi. J sai minut houkuteltua, vaikka olin sitä mieltä, että jätän verbit sikseen. No, ei tietenkään oppi ojaan kaada.

Näppäilen tätä viiden maissa aamulla. Nukuin kolmisen tuntia. Laitoin kahvia, katselin amerikkalaisen nannyn opetusohjelman, luin Helsingin Sanomia ja päätin olla menemättä päivällä kauppaan. Huomennakin on päivä, kuten olemme monesti kuulleet. Ostan myskikurpitsaa ja laitan uuniin kurpitsalaatikon. Ensimmäinen kokeilu sitä lajia.

Eilen panin päälleni kevättakin. Oli oikein kepeä olo dallatessani tunnille. Aurinko paistoi. Onneksi olin ottanut aurinkolasit. Kura lensi autojen alla, sulava lumi oli sohjoa ja varjopaikoissa jäätä. Kevät keikkuen tulevi. Kaksi viikkoa  ja jo  "huhtikuu humahuttaa". Mämmiaikakin koittaa, pääsiäispuput esille ja keltainen väri on valttia. Minä hyppään pääsiäisen yli sitä kummemmin viettämättä. Mämmiä en ainakaan syö. Joskus olen ahertanut ihan itse pashaa. Muottikin vielä tallella. Se oli sitä aikaa, kun teki mieli kaikkea tehdä. Puolisokin otti osaa. Puhalteli kananmunia tyhjäksi ja taiteili kuoriin kuvia. Yhteen hän maalasi Paramount Picture-logon. Minusta se näytti enemmän Fuji-vuorelta. Näitä munia ei ole enää jäljellä. Monien muuttojen yhteydessä hauraat munat rikkoutuneet.

Jospa tästä menisinkin vuoteeseen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti