Otsikossa ote Eino Leinon runosta Tumma. Mietin kaiket päivät, mitä tulee tapahtumaan Euroopassa Ukrainan sodan jälkeen. Olin tyhmästi tuudittautunut uskoon, ettei maanosassamme enää nähtäisi suurta sotaa sitten 1939-1945. Herra Putin ajattelee toisin. Ehkä. Onneksi on tuo "ehkä". Ei pitäisi ikinä maalailla piruja seinille, mutta minä aina niin teen. Ystävät ympärillä puhuvat, minne lähtevät, jos... Kun tavataan, minuutin päästä puhe kääntyy Ukrainan tapahtumiin ja pohdiskeluun, mitä sen jälkeen. Ei pitäisi. Aurinko paistaa ja täyhtöhyyppiä on nähty jo, lumi sulaa, kevät tulollaan ja kohtapuoliin pikkukenkäsää.
Olen siirtyny keitoista salaatteihin. Teen ison kulhollisen ja pistelen sen päivän mittaan. Ei liioin enää piparkakkuja. Olen ruodussa taas! Kesämekot eivät tule kiristämään. Varaan ajan labraan verikokeisiin. Lääkäri antoi lähetteen. Pääsen ajamaan metrolla. Matkan varrella pätkä merta. Joko jäät lähteneet? En ole vähään aikaan ollut siellä päin. Katajanokalla asuessani näin kevättapahtumat suoraan ikkunasta. Täällä joskus lokit käyvät kirkumassa kertoen meren olevan jossain lähistöllä. Eivät aivan vielä.
Mitään lukemistakaan ei ole. Suomalainen Kirjakauppa pommittaa "3 pokkaria 15 €", mutta minä tyttö en kirjakauppaan poikkea. Jari Tervon kirja yhä kesken ja hyllyssä lukemattomia. Niitä, jotka aikoinaan todettu liian kuiviksi lukea. Mieli saattaa muuttua, otetaan selvää. Mutta nyt ei ole lukemisen puuska, se tulee ja menee. Ajatukset muualla. A patistaa ajattelemaan iloisia asioita, mutta hän onkin jo keskellä alkukevättä, jolloin mielen täyttää positiivisuus, eikä Espanjaa havitella valloitettavaksi.
Pitäisi keksiä tänään jotain mielekästä tehtävää. Ulos en aio, vaikka lääkäri on sitä mieltä, että päivittäinen reipas ulkoliikunta auttaisi hyvään yöuneen. Uskonhan minä. Jospa sitten myöhemmin keväällä.
Nyt kannattaa rukoilla...vaikka ei uskoisikkaan
VastaaPoista